vala

Katso myös: Vala

Suomi

Vala

Substantiivi

vala (9)

1. Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen vakuutus, pyhä sitoumus

   Ministerit vannovat valan tai antavat eettisestä tai uskonnollisesta syystä juhlallisen vakuutuksen.

2. ylätyylinen tai juhlallinen lupaus

   Vannoa koston, rakkauden vala.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlɑ/, [ˈʋɑlɑ]

• tavutus: va‧la

Käännökset

1. Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen vakuutus, pyhä sitoumus

englanti: oath espanja: juramento m. hollanti: eed m. italia: giuramento m. kreikka: όρκος kroaatti: zakletva f., prisega f. latina: iūrāmentum puola: przysięga f. ranska: serment m. romania: jurământ n.

ruotsi: ed saksa: Eid m., Schwur m. slovakki: prísaha f. sloveeni: prisega f. tšekki: přísaha f. turkki: ant ukraina: присяга f. venäjä: присяга f. viro: vanne

Liittyvät sanat

• juhlallinen vakuutus
• rikkoa vala
• tehdä vala
• sitoumus
• valan tehnyt
• vannoa
• väärä vala

Johdokset

• adjektiivit: valallinen

Yhdyssanat

Hippokrateen vala, ilmaisuvala, ilmoitusvala, kuuliaisuudenvala, lippuvala, lääkärinvala, merimiesvala, olympiavala, papinvala, sotilasvala, todistajanvala, tuomarinvala, uskollisuudenvala, uskollisuusvala, valaliitto, valamies, valanteko, valanvannonta, valapatto, veljeysvala, verivala, virkavala

Idiomit

• vannoa vala — luvata valassa annettu sitoumus

Aiheesta muualla

• vala Kielitoimiston sanakirjassa
• vala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 753 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

vala

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä valaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä valaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä valaa

Kroaatti

Substantiivi

vala

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta val
2. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta val