separatiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseparatiivi (5)
- (kielitiede) uralilaisen kantakielen sijamuoto, joka ilmaisee lähtemistä; Suomessa separatiivi on jäänne uralilaisesta kantakielestä ja se esiintyy enää kiteytyneenä muutamissa ilmauksissa.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | separatiivi | separatiivit |
genetiivi | separatiivin | separatiivien (separatiivein) |
partitiivi | separatiivia | separatiiveja |
akkusatiivi | separatiivi; separatiivin |
separatiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | separatiivissa | separatiiveissa |
elatiivi | separatiivista | separatiiveista |
illatiivi | separatiiviin | separatiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | separatiivilla | separatiiveilla |
ablatiivi | separatiivilta | separatiiveilta |
allatiivi | separatiiville | separatiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | separatiivina | separatiiveina |
translatiivi | separatiiviksi | separatiiveiksi |
abessiivi | separatiivitta | separatiiveitta |
instruktiivi | – | separatiivein |
komitatiivi | – | separatiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | separatiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. uralilaisen kantakielen sijamuoto, joka ilmaisee lähtemistä
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |