Yttergrundin majakka
Yttergrundin majakka on Selkämerellä Siipyyn niemen ja Kristiinankaupungin edustalla, Yttergrundin saarella sijaitseva majakka. Se on valmistunut 1892, ja 41 metrin korkuinen majakkatorni on nykyisin Suomen toiseksi korkein majakka. Valmistuessaan majakka oli Pohjoismaiden korkein[1]. Majakan rinnalla sijaitsevat samaan aikaan valmistuneet puiset majakanvartijoiden asuinrakennukset.
.jpg)
Yttergrundin majakka ja henkilökunnan rakennuksia vanhassa valokuvassa.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesistö |
| Suunnittelija | |
|---|---|
| Korkeus |
41 m |
| Materiaali |
teräslevy (d) |
| Värit | |
| Osa kohdetta |
Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta (d) |
| Valmistunut | |
|---|---|
| Automatisoitu |
| Valon korkeus |
43,6 m |
|---|---|
| Valonkanto |
30,6 km |
| Valon ominaisuudet |
LFl(3) W 30s |
| ARLHS | |
|---|---|
| Admiralty |
C4348 |
| List of Lights | |
| MarineTraffic | |
| NGA |
116-17616 |
| Koordinaatit |
|---|
Vuonna 1880 Yttergrundille päätettiin rakentaa valomajakka helpottamaan navigointia. Tuolloin Selkämeren rannikolla Porin ja Kaskisten välillä oli 50 meripeninkulman pituinen kaistale, jolla ei ollut ainoatakaan loistoa tai majakkaa. Rakennustyöt annettiin helsinkiläiselle Kone- ja Siltarakennus -yhtiölle. Ylöspäin kapeneva majakkatorni rakennettiin kokonaan muotoonleikatuista metallilevyistä yhtiön verstaan pihalle Sörnäisissä vuonna 1891, jonka jälkeen Luotsilaitoksen tarkastajat tarkastivat ja hyväksyivät tornirakenteet. Osat numeroitiin ja torni siirrettiin osina Yttergrundin saarelle.
Saaren korkeimmalle kohdalle muuratun ja pultatun majakkatornin kivijalan ympärysmitaksi tuli 31 metriä. Kivijalan päälle kiinnitettiin peruskallioon asti poratut tornin tukirangan pystypalkkien kymmensenttiset kiilapultit, ja tornin seitsenmilliset seinälevyt niitattiin tukirankoihin. Tornissa on kymmenen välikerrosta ja kierreportaissa 230 askelmaa. Tornin rakenne herätti kiinnostusta myös ulkomailla, ja sen piirustukset olivat esillä Suomen suuriruhtinaskunnan osastolla vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä.
Valolaitteeksi majakkaan hankittiin Pohjoismaissa ainutlaatuiset Fresnelin järjestelmän mukaiset valolaitteet, joissa petrooliliekkiä ympäröi kaksi päällekkäistä linssistöä. Linssistöistä molempia käytettiin huonossa säässä. Alun perin majakan valon kantomatka oli 14 meripeninkulmaa eli 26 kilometriä.[1]
Majakan petroolikäyttöinen valolaite muutettiin myöhemmin kaasukäyttöiseksi. Vuonna 1963 majakka automatisoitiin ja sen miehitys lopetettiin. Majakan kaasuvarastot ovat niin suuret, että ne riittävät vuodeksi kerrallaan.[1]
Kansainvälinen majakka- ja majakkalaivaviikonloppu
muokkaaKansainväliseen majakka- ja majakkalaivaviikonloppuun on osallistuttu Yttergrundin majakalta 2001-2007, jolloin amatööriradioasemaa on ylläpitänyt Lapuan Radiokerho, OH6AC, ja 2011-2012 Pekka Ritamäki, OH3GDO. Majakka- ja majakkalaivaviikonloppuna 19.8. kello 03:00 EEST - 21.8.2017 kello 03:00 EEST välisenä aikana Pekka Ritamäki, OH3GDO, avustajinaan Mikko Lusa OH3KR sekä Martti Lipasti, OH6MYZ, menevät Yttergrundin majakalle. [2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 141-143. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2
- ↑ https://illw.net/index.php/entrants-list-2017 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yttergrundin majakka Wikimedia Commonsissa
| Majakat |
|
|---|---|
| Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja | |
| Suomen entiset majakat |