Uusnoituus on nykyaikana harjoitettua noituutta.[1] Uuspakanuus ja erityisesti Britanniassa 1940-luvulla syntynyt wicca, uusnoituuden suosituin muoto, ovat kasvattaneet suosiotaan erityisesti 1960- ja 1970-lukujen kulttuuristen muutosten myötä.[2] 2000-luvulla nykynoituudesta on tullut suosittua muun muassa uushenkisyydestä kiinnostuneiden ja joidenkin feministien piirissä.[3]

Uuspakanoiden rituaali Englannin Aveburyssä beltanen aikaan.

Nykynoituudessa noituuteen liitettäviä menetelmiä voidaan käyttää psykologisesti eli vaikutetaan omaan ajatteluun ja tunteisiin. Menetelmiä ovat muun muassa rituaalit, meditaatio, amulettien käyttäminen ja tarot-korttien lukeminen.[3] Kaikki noidat eivät välttämättä usko yliluonnolliseen.[4]

Yhdysvalloissa uusnoituuden suosio on kasvanut nopeasti 2000-luvulla. Arviolta yli miljoona yhdysvaltalaista harjoittaa jotain noituuden muotoa. Niihin kuuluvat wicca, kansantaikuus ja muut new age- ja pakanaperinteet.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. Grönroos, Marko: Uusnoituus nic.funet.fi. Huhtikuu 2001. Arkistoitu 18.4.2010. Viitattu 5.7.2010.
  2. Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on? Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-502-3
  3. a b Mäntylä, Eveliina: Kuka pelkää nykynoitia? (tilaajille) Helsingin Sanomat. 5.10.2023. Viitattu 5.2.2024.
  4. Pottier, Erica: Kirjaesittelyssä Kupariketun ja Heikki Sauren Noitakirja – Nykynoituutta ja totuuksia tarinoiden takaa Teologia.fi. 14.12.2022. Viitattu 24.2.2024.
  5. Pagliarulo, Antonio: Why paganism and witchcraft are making a comeback nbcnews.com. 30.10.2022. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.