Työsiirtola
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Työsiirtola on vapausrangaistuksen täytäntöönpanomuodoista avoimin mahdollinen. Täytäntöönpanopaikkana työsiirtola muistutti avovankilaa. Työsiirtolassa oli yleensä vähemmän järjestettyjä vapaa-ajan toimintoja ja valvonta supistettu minimiin.
Työsiirtolaan sijoitetulta vangilta edellytettiin varsin suurta itsenäisyyttä omien asioidensa hoidossa. Työsiirtolaan halukkaiden kyky sopeutua laitoksen oloihin pyritiin arvioimaan mahdollisimman tarkoin ennen sijoituspäätöksen tekoa. Sijoittelu tapahtui vuodesta 2006 alkaen aluevankilan sijoittajayksikössä.
Työsiirtolat perustettiin usein jotain tilapäiseksi ajateltua tarvetta varten; esimerkiksi Haminan työsiirtolan perustamisen vuonna 1982 mahdollisti Haminan historiallisen linnoituksen alkava kunnostustyö, jonka toteuttamisessa työsiirtolalla oli merkittävä osa. Helsinki-Vantaan lentoaseman tuntumassa sijainnut Helsingin työsiirtola perustettiin alun perin auttamaan lentoaseman rakennustyössä. Monia pääteitä on rakennettu työsiirtolavoimin.
1960-luvulla työsiirtolavangit käyttivät vielä vanginpukuja, mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä siirryttiin tavallisiin työvaatteisiin.
Työsiirtoloita on ollut paljon erinimisiä ja eri paikoissa. Työsiirtolajärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1946. Aluksi työsiirtoloissa tehtiin esimerkiksi metsätöitä. Vuodesta 1950 lähtien työsiirtoloita oli Tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) työmailla, aluksi Helsingin Seutulan ja Turun lentokenttien rakennustöissä. Jo 1950-luvun alkupuolelta lähtien työsiirtoloita oli myös tietyömailla. Esimerkiksi Kainuuseen työsiirtola oli rakentamassa niin sanottuja Kekkosteitä 1950-luvulla.
Jonkin aikaa oli myös yksityisillä teollisuudenharjoittajilla, etupäässä sahanomistajilla, oikeus pitää työsiirtolaa; näitä valvottiin tarkasti. Mm. kirjailija Mauri Sariola kertoo kahdessakin kirjassaan tällaisesta työsiirtolasta Mikkelin läänissä; toinen tarina on omakohtaista muistelua ja toinen siitä mukailtu fiktio (romaanissa Veljensä vartijat).
Työsiirtolassa oli nimensä mukaisesti yleensä työnteko keskeisessä asemassa. Muita vaihtoehtoja olivat esimerkiksi Helsingin työsiirtolan päihdekuntoutus-, nk. Kisko-osasto. Kuten kaikki muutkin avolaitokset, myös työsiirtolat ovat päihteettömiä.
Vankeuslain tultua voimaan lokakuun alussa 2006 työsiirtolat muutettiin avovankiloiksi tai avovankilaosastoiksi.
Työsiirtoloiden lisäksi Suomessa on ollut muunkinlaisia vankityömaita. Vuonna 1934 perustettiin ensimmäiset työleirit, joilla työskenteli ehdonalaiseen vapauteen päässeitä henkilöitä, jolloin kyse ei ollut rangaistuksen suorittamisesta. Vuosina 1955-1975 oli käytössä vankisiirtoloita, joihin voitiin sijoittaa myös pitkän vankeusrangaistuksen saaneita, hyvin käyttäytyneitä vankeja ennen vapautumistaan. Karvian varavankilan lopetettua sen rakennuksissa toimi vuosina 1961–1969 sosiaaliministeriön alainen Karvian erityistyölaitos.