Tapani I (Unkari)

Tapani I eli Pyhä Tapani (unk. I. István, Szent István), alun perin Vajk (s. perimätiedon mukaan Esztergomissa, syntymäajasta ei luotettavaa tietoa – 15. elokuuta 1038 Esztergom) oli Unkarin ensimmäinen kuningas vuosina 1000/1001 – 1038. Hänet tunnetaan kristinuskon vakiinnuttajana ja Unkarin valtion perustajana. Hän on yksi kautta maailman vain yhdeksästä keskiajan henkilöstä, joiden muistopäivää vietetään valtion kansallispäivänä. Pyhänä Tapanina hän on myös katolisen kirkon pyhimys, jonka paavi kanonisoi kuningas Ladislaus I Pyhän hallituskaudella vuonna 1083. Pyhän Tapanin muistopäivää vietetään Unkarissa 20. elokuuta.

Tapani I
Tapani I valtaistuimellaan, Chronicon Pictum 1350
Unkarin ruhtinas
Valtakausi	997–1000/1001
Edeltäjä	Géza
Unkarin kuningas
Valtakausi	1000/1001–1038
Kruunajaiset	25. joulukuuta 1000 tai 1. tammikuuta 1001 Esztergom
Seuraaja	Pietari Orseolo
Syntynyt	Vajk n. 975 Esztergom
Kuollut	5. elokuuta 1038 Esztergom, Unkarin kuningaskunta
Hautapaikka	Siunatun Neitsyt Marian basilika, Székesfehérvár
Puoliso	Gisela naim. 996
Lapset	Otto Imre
Suku	Árpád
Isä	Géza
Äiti	Sarolt
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Tausta, suku ja lapsuus

Tapanin syntymä teoksesta Chronicon Pictum 1300-luvulta.

Tapanista on hyvin vähän tietoa aikalaislähteissä. Suurin osa siitä, mitä hänestä perinteisesti on tiedetty ja kerrottu, perustuu hänen kuolemansa jälkeen syntyneisiin legendoihin ja kronikoihin ja sisältää niille tyypillisiä aihelmia, joita on lähes mahdoton erotella historiallisista tosiasioista. Selvää on kuitenkin, että Tapani kuuluu niiden 900- ja 1000-luvun Keski-Euroopan, Venäjän ja Skandinavian hallitsijoiden joukkoon, jotka liittivät valtakuntansa kristittyyn Eurooppaan ja lujittivat valtaansa omaksumalla kristinuskon.

Tapanin syntymävuodeksi esitetään eri lähteissä vuosia 967, 969 ja 975, mutta mikään näistä tiedoista ei ole luotettava. Hänen isänsä, ruhtinas Géza oli kronikkatietojen mukaan Árpádin jälkeläinen (Árpádin nuorimman pojan Zoltan pojanpoika), minkä vuoksi Tapanista alkavaa kuningassukua nimitetään Árpádien hallitsijasuvuksi. Tapanin äiti Sarolt (n. 950 – n. 1008) mainitaan kronikoissa gyulan eli eräänlaisen korkean sotapäällikön tyttärenä (gyula, joka sittemmin on ymmärretty henkilönnimeksi, oli tuolloin vielä arvonimi). Saroltin isän oletetaan vaikuttaneen Transilvanian alueella ja käyneen Konstantinopolissa ottamassa kasteen. Tämä selittäisi, miksi Géza, toisin kuin toiset Árpád-suvun varhaiset ruhtinaat, joiden kerrotaan avioituneen vieraiden maiden ruhtinaantyttärien kanssa, valitsi puolisonsa Unkarin alueelta: Unkarin läntisemmät ja itäisemmät alueet olivat jo erottautumassa toisistaan. Samoin se selittäisi, miksi Géza ei kääntynyt Bysantin suuntaan, missä hänen vaimonsa suvulla jo oli etulyöntiasema, vaan puolestaan aloitti Unkarin lähentämisen kristittyyn Länsi-Eurooppaan ja katoliseen kirkkoon.

Tapanin lapsuudesta ei tiedetä mitään varmaa. Hän syntyi todennäköisesti Esztergomissa, minne Géza oli perustanut hallintopaikkansa. On epäselvää, missä vaiheessa Tapani kastettiin ja miten kristillinen hänen kasvatuksensa oli. Gézan kerrotaan ottaneen kasteen mutta jatkaneen pakanallisille jumalille uhraamista, ja myöhemmässä Pyhän Tapanin legendassa hänet esitetään julmana ja verisenä hallitsijana. Tapanin äitiä Saroltia taas kuvataan kronikoissa hurjaluonteiseksi, väkivaltaiseksi ja viinaanmeneväksi naiseksi. Tapanin luultavasti alkuperäinen pakananimi Vajk mainitaan varhaisissa saksalaisissa lähteissä, mikä viittaa siihen, että hän on alun perin tullut tunnetuksi tällä nimellä ja ottanut kasteen vasta myöhemmin jo aikuisiällä. Hänet kastettiin pyhän marttyyri Stefanoksen (suom. Tapani, unk. István) nimellä luultavimmin siksi, että saman nimen oli kasteessa ottanut myös hänen isänsä Géza, jonka kerrotaan rakennuttaneen Esztergomin linnaan Pyhälle Stefanokselle omistetun kirkon.

Tapanilla ei tiedetä olleen veljiä, mutta eri lähteissä mainitaan ainakin kolme sisarta, joista yksi olisi ollut naimisissa Bulgarian tsaari Samuelin pojan kanssa, toinen Venetsian dogen Ottone Orseolon (heidän poikansa Pietari Orseolo nimettiin sittemmin Tapanin kruununperijäksi), kolmas Sámuel Aban kanssa.

Tapani I ja kuningatar Gisela lahjoittavat kirkon Óbudaan. Chronicon Pictum 1358

Avioliitto ja lapset

Pitkään jatkunut sota Unkarin ja Baijerin välillä päättyi Tapanin otettua vuonna 996 puolisokseen Baijerin herttua Henrik II Riitaisan ja Welf-suvun vanhempaan haaraan kuuluvan Burgundin prinsessa Giselen tyttären, Giselan (unk. Gizella, n. 985–1065). Tämän avioliiton kautta Unkarin hallitsijat saivat läheisen yhteyden Euroopan mahtavimpiin hallitsijasukuihin. Isänsä kautta Gisela oli sukua keisari Otto III:lle, hänen veljestään tuli keisari Henrik II Pyhä ja toisesta veljestä Augsburgin piispa Bruno. Giselan mukana Unkariin muutti saksalaista, etenkin baijerilaista papistoa ja ritaristoa.

Tapanille ja Giselalle syntyi tiettävästi kaksi poikaa:

• Otto (unk. Ottó; ennen 1000/1002 – n. 1002), kuoli alle 2-vuotiaana

• Pyhä Imre (n. 1007 – 2. syyskuuta 1031), kuoli nuorena metsällä villikarjun tappamana, legendan mukaan naimattomana ja joka tapauksessa jättämättä perillisiä.

Tapanin kuoltua 1038 leskikuningatar Gisela, hänen palvelijansa ja monet baijerilaiset uudisasukkaat palasivat Unkarista Baijeriin vuonna 1046. Gisela vetäytyi Niedernburgin benediktiiniläisluostariin Passaussa ja ryhtyi sen abbedissaksi. Siellä hän myös kuoli noin 80-vuotiaana vuonna 1065. Kuningatar Gisela julistettiin 910 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1975 autuaaksi.

Valtaannousu ja Koppányn kapina

Géza kuoli vuonna 997, ja samana vuonna legenda kertoo myös Tapanin rippi-isän, pyhän piispa Adalbertin saaneen marttyyrikuoleman lähetystyössä Preussin pakanoiden luona. Gézan arvon olisi perinteisen järjestyksen mukaan pitänyt periytyä Árpádin vanhemman pojan Tarkacsun (Tarhos) jälkeläisille, mutta Géza oli tehnyt Tarkacsun sukulinjaa edustavan Tar (”Kaljupää”) Szerindin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Tarkacsun suku luopuisi vaatimuksestaan ja saisi Balatonin eteläpuolisen Somogyn alueen hallintaansa. Gézan kuoltua kuitenkin Tar Szerindin poika Koppány ryhtyi vaatimaan ruhtinaan asemaa itselleen. Legendoissa annetaan ymmärtää, että Koppány edusti pakanuutta (tähän on nähty myös hänen isänsä liikanimen ”Kaljupää” viittaavan) ja hänen nostattamansa kapina oli myös kapinaa kristinuskoa ja läntisiä (saksalaisia) vaikutuksia vastaan.

Perinteisen, kronikkatietoihin ja legendoihin perustuvan kertomuksen mukaan Koppányn ja Tapanin joukot kävivät lopullisen taistelun Veszprémin lähistöllä 998. Tapani sai voiton etenkin puolisonsa Giselan mukana maahan tulleiden saksalaisten ritarien avustuksella. Koppány mestattiin, hänen ruumiinsa leikattiin neljään osaan ja kappaleet lähetettiin näytteille pantavaksi ja varoitukseksi Esztergomiin, Veszprémiin, Győriin ja Transilvaniaan. Näistä viimeksi mainittu ei varmastikaan kuulunut Tapanin tuolloiseen valta-alueeseen (joka kattoi vain nykyisen Unkarin länsiosat, muita historiallisen Unkarin osia hallitsivat paikalliset heimojohtajat), sitä vastoin se oli Tapanin äidin Saroltin kotiseutu.

Kriittisessä tutkimuksessaan Tapaniin liittyvästä tarustosta Nóra Berend muistuttaa, että ”Koppányn” (keskiaikaisissa latinankielisissä lähteissä nimi esiintyy muodossa Cupan, unkarilaisessa historiankirjoituksessa vakiintunut ”Koppány” on vasta 1800-luvulla käyttöön tullut tulkinta nimen unkarilaisesta muodosta) tarinasta ei ole aikalaislähteissä mitään todisteita. Vanhimmissa lähteissä kyllä kerrotaan tyytymättömien pakanoiden tai ylimysten kapinoineen nuorta Tapania vastaan, mutta henkilöhahmona ”Koppány” ja häneen liittyvät tarinan yksityiskohdat saattavat olla jopa kokonaan myöhemmin keksittyjä. Tässä Berend näkee vertailukohtia piispa Henrikin ja Lallin tarinaan Suomen historiassa.

Tapani Unkarin kuninkaana

Gyula vangitaan, teoksessa Chronicon Pictum eli Képes krónika n. 1360

Tapanin vakiinnutettua asemansa (läntisen) Unkarin valtiaana kristinuskon asema vahvistui, myös kuningatar Giselan ja tämän avioliiton myötä solmittujen suhteiden vaikutuksesta. Legitimiteettinsä tueksi Tapani pyysi vielä paavi Sylvester II:lta kruunua sekä Unkariin perustettavaksi arkkipiispan istuinta. ”Kuninkaan” (lat. rex) nimikkeellä oli vanhimmissa lähteissä kutsuttu myös Gézaa ja tämän esi-isiä, eikä Tapanin valtapyrkimysten kannalta olennaista ollut nimitys sinänsä vaan asema länsimaisten kristittyjen hallitsijoiden vertaisena (eikä esimerkiksi Saksan tai Baijerin hallitsijoiden vasallina).

Tapani kruunattiin ”unkarilaisten kuninkaaksi” (rex Ungarorum) luultavasti keväällä tai kesällä 1001. Legendan mukaan tämä tapahtui itsensä paavin lähettämällä kruunulla. Paavin lähettämä tai ei, Tapanin alkuperäinen kruunu on sittemmin kadonnut. Nykyään ”pyhänä kruununa” tai ”Pyhän Tapanin kruununa” tunnettu kansallisaarre on myöhempää perua.

Kruunauksen jälkeen Tapani ryhtyi liittämään maihinsa muiden unkarilaisten heimoruhtinaiden hallitsemia alueita. Ensimmäisenä oli vuorossa hänen enonsa, Transilvanian gyula, jonka Tapani vangitutti vuonna 1003. Näin Transilvania liitettiin Unkariin, tosin aivan selvää ei ole, miten laajalle gyulan ja sittemmin Tapanin valta ulottui. Tämän jälkeen Tapanin kerrotaan kukistaneen Keánin (jota kronikoissa nimitetään bulgaarien ja slaavien hallitsijaksi mutta joka todennäköisemmin on ollut osassa nykyistä Transilvaniaa vaikuttanut päällikkö) sekä ”mustat unkarilaiset”, jotka saattoivat olla jokin Tonavan alueella vaikuttanut turkkilaisperäinen, mahdollisesti kavaareihin kuulunut heimo. Kavaareja eli myös Unkarin pohjoisosassa. Gyula Kristón mukaan heidän päällikkönsä Sámuel Aba saatiin Tapanin liittolaiseksi, ja hän ilmeisesti solmi avioliiton Tapanin sisaren kanssa. Viimeiseksi Tapani liitti valtaansa Marosvárin (nyk. Nagycsanád/Cenad, nykyisen Romanian länsirajoilla) alueella vaikuttaneen heimoruhtinaan Ajtonyn maat. Näin Tapani sai kolmenkymmenen vuoden kuluessa vakiinnutetuksi valtaansa koko historiallisen Unkarin, ja häntä voidaan siinäkin mielessä pitää Unkarin valtion perustajana.

Kuninkaana Tapani rakensi maahansa keskushallinnon ja perusti entisten, kukistettujen heimopäällikköjen maille paikallisia hallintoyksikköjä: linnoja ja linnaläänejä. Saksalaisen esikuvan mukaan otettiin käyttöön läänitysjärjestelmä, jolla hallitsija palkitsi merkittäviä alamaisiaan näiden palveluksista ja jonka kautta kehittyi uusi aristokratia. Entinen puolustusjärjestelmä, jossa vapaat miehet olivat "maksaneet veroa verellään" eli taistelemalla hallitsijan joukoissa, alkoi korvautua erillisellä ammattiarmeijalla, jonka rahoittamiseksi kansaa verotettiin. Tapanin säätämät lait pyrkivät takaamaan yhteiskunnan rauhan, henkilökohtaisen omaisuuden ja fyysisen koskemattomuuden suojan; esimerkiksi lesken pakottaminen uuteen avioliittoon kiellettiin, varkaudesta, noituudesta tai esimerkiksi kirkkorauhan rikkomisesta säädettiin ankarat rangaistukset. Tapanin valtiomiesajattelun esimerkkinä on nähty myös hänen pojalleen Imrelle kirjoittamansa hallitsijanohjeet, "Kehotukset" (Admonitiones, unk. Intelmek tai István király intelmei). Niitä ei tosin kirjoittanut Tapani itse vaan luultavammin joku kirkonmies.

Unkarin kuninkaana Tapani oli myös Unkarin kirkon päämies. Unkariin perustettiin kymmenen uutta hiippakuntaa, minkä lisäksi Esztergomista ja Kalocsasta tehtiin arkkihiippakuntia. Hiippakunnat, tuomiokapitulit ja luostarit saivat suuret maaomistukset lahjoituksina, papit saivat verovapauden ja maanomistajien tuli maksaa kirkolle kymmenykset. Tapani valitsi residenssikseen Székesfehérvárin ja rakennutti paikalle Neitsyt Marian taivaaseenastumisen basilikan (Nagyboldogasszony-bazilika), josta tuli Unkarin kruunajaiskirkko sekä myöhemmin Tapanin hautapaikka.

Lukuun ottamatta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Konrad II:n vuonna 1030 tekemää hyökkäystä ja pieniä kiistoja Puolan ja Bulgarian kanssa, Tapanin hallituskausi oli rauhallinen.

Kuolema ja vallanperimys

Prinssi Imren hautajaiset ja prinssi Vazulin sokaisu. Etualalla kaksi miestä asettaa Imren ruumista marmoriarkkuun. Arkun edessä seisova kuningas Tapani ilmaisee tuskaansa. Taustalla sidottu Vazul makaa kalliolla ja kuningatar Giselan lähettiläs Sebös kaivaa Vazulin silmät päästä. Vas. ylhäällä kolme kuningas Tapanin ratsastavaa lähettilästä tulossa vapauttamaan Vazulia. Chronicon Pictum 1358 s. 44

Vuonna 1031 Tapanin ja Giselan ainoa aikuiseksi elänyt poika Imre sai surmansa metsästysretkellä, jättämättä jälkeensä perillisiä. Mieslinjaa myöten Tapanin lähin sukulainen olisi ollut hänen serkkunsa, hänen isänsä Gézan veljen Mikaelin (Mihály) poika Vazul (Vászoly). Mihálysta ja Vazulista ei ole paljon luotettavaa lähdetietoa, mutta nimien perusteella voi päätellä, että Mihály oli kristitty, kenties ortodoksi ja poikiensa nimien perusteella (Vazul/Vászoly eli Vasili, László eli Vladislav) naimisissa kenties slaavilaissyntyisen naisen kanssa. Kronikoiden mukaan Tapani kuitenkin pelkäsi kansansa Vazulin johdolla palaavan pakanuuteen ja valitsi siksi perillisekseen sisarenpoikansa Pietari Orseolon. Kun Vazul ei suostunut tähän vaan nousi kapinaan, Tapani antoi sokaista hänet ja kaataa hänen korviinsa sulaa lyijyä. Vazulin pojat András, Béla ja Levente lähtivät maanpakoon. Árpádien suvun sisäiset, väkivaltaiset vallanperimyskiistat jatkuivat aina kuningas Ladislaus I Pyhän hallituskaudelle.

Legendojen mukaan Tapani eli viimeiset vuotensa pahasti sairaana, kärsien kivuista, ja uskoi lopulta kuoleman lähestyessä valtakuntansa Neitsyt Marian haltuun. Kuningas Tapani I kuoli Esztergomissa 15. elokuuta 1038, ja hänet haudattiin poikansa Imren rinnalle Székesfehérváriin Neitsyt Marian basilikaan (tosin uudempi historiantutkimus epäilee, että siellä oleva Tapanin sarkofagi ei ole hänen hautansa vaan se olisi valmistettu vasta kanonisointia varten).

Tapanin muisto ja jälkimaine

Katolisen kirkon pyhimys

Tapani on Unkarin suojeluspyhimys. Hänet kanonisoitiin vuonna 1083 kuningas Ladislaus I Pyhän hallituskaudella yhdessä poikansa Imren ja tämän opettajan, piispa Gellértin kanssa. Jo keskiajalla hänen muistolleen oli omistettu kolme juhlapäivää: kuolinpäivä 15. elokuuta, translaation (ruumiin siirtäminen) ja kanonisaation muistopäivä 20. elokuuta, ja Tapanin oikean käden löytöpäivä (30. toukokuuta).

Pyhä oikea käsi

Ns. Pyhä oikea käsi (Szent Jobb) on muumioitunut, tiukasti nyrkkiin puristettu oikea käsi, jota kunnioitetaan Pyhän Tapanin pyhäinjäännöksenä. Sitä säilytettiin pitkään nykyisessä Romaniassa Szentjobbin (rom. Sîniob) luostarissa, mistä sen mainitsee Zagrebin piispa 1300-luvun alussa. 1400-luvulla se siirrettiin Székesfehérváriin, katosi ilmeisesti turkkilaissotien yhteydessä ja ilmestyy taas vuonna 1590 esiin Ragusassa, missä paikallinen luostari teetti sen säilyttämistä varten hopeisen lippaan. 1700-luvun lopulla se palasi Unkariin, missä sitä alettiin käyttää kansallisena symbolina. Toisen maailmansodan lopulla se vietiin Unkarista yhdessä kruununjalokivien kanssa Itävaltaan, mistä Yhdysvaltain armeija palautti sen Budapestiin elokuussa 1945. Sosialismin aikaan sen näytteillä pitäminen oli pitkään kielletty, mutta vuonna 1987 se tuotiin taas näytteille Budapestin Pyhän Tapanin basilikaan, ja vuodesta 1988 lähtien kättä on myös vuosittain kannettu julkisesti kulkueessa osana elokuun 20:nnen juhlamenoja. Käden aitoutta on epäilty, eikä sen olemassaolosta pyhäinjäännöksenä ennen n. 1100 syntynyttä Hartvikin Pyhän Tapanin legendaa ole mitään tietoa. Nóra Berend epäilee Pyhän oikean käden palvonnan sekä ylipäätään legendan pyhän miehen salaperäisesti lahoamatta säilyneestä oikeasta kädestä olevan alkuaan lainaa Venerabilis Bedan kertomasta Pyhän Oswaldin legendasta.

Tapani kansallissymbolina

Tapani I:n kuva 10 000 forintin setelissä vuodelta 2014

Tapani I Pyhän kuoleman 900-vuotisjuhlan johdosta 1938 Horthyn Unkarissa julkaistu 5 pengőn kolikko

Tapania on vuosisatojen ajan kunnioitettu Unkarin valtion ja kirkon perustajana, mutta kukin aikakausi ja poliittinen suuntaus on tulkinnut häntä omaan tapaansa. Uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen aikaan protestantit kuvasivat hänet oikean uskon puolustajana, katolilaiset korostivat ajatusta Unkarista Tapanin Neitsyt Marialle omistamana maana, Regnum Marianum. Vuonna 1938 Horthyn järjestelmän "hovihistorioitsija" Bálint Hóman korosti Tapanin läheisiä yhteyksiä Saksaan ja Italiaan, Unkarin tuolloisiin liittolaisiin, kun taas samana vuonna historiantutkija Gyula Szekfű näki Tapanin kristillisten arvojen edustajana, jotka suojelevat Unkaria kommunismin ja natsismin barbarialta. 1950- ja 1960-luvuilla kansallinen historiankirjoitus korosti Tapanin yhteyksiä slaavinaapureihin ja pyrki häivyttämään Saksan roolia, 1980-luvun lopulla Tapania alettiin esittää ikkunoiden avaajana länteen. Maailmansotien välisenä aikana Trianonin rauhan aluemenetyksiä vastustettiin vetoamalla ”Pyhän Tapanin ajatukseen” (Szentistváni gondolat), jolla tarkoitettiin Unkarin historiallisten rajojen loukkaamattomuutta ja Unkarin kansakunnan johtavaa asemaa Karpaattien altaassa. Pyhään Tapaniin kristityn Unkarin perustajana viitataan myös vuonna 2011 säädetyssä uudessa perustuslaissa.

Pyhä kruunu

"Pyhä kruunu" nykyisellä paikallaan Unkarin parlamenttitalossa

Legendan mukaan Tapani lähetti apotti Asztrikin (Astric, Aseric) Roomaan pyytämään paavilta kruunua, ja paavi olisi ennen lähettilään tapaamista saanut yöllä ilmestyksen, jossa enkeli kehotti häntä antamaan Puolan hallitsijalle aiotun kruunun unkarilaisten kuninkaalle. Kruunun lähettämisestä ei ole todisteita, eikä tiedetä, millaisella kruunulla Tapani lopulta kruunattiin. Tämä kruunu lienee joka tapauksessa kadonnut.

Sittemmin "Pyhän Tapanin kruununa" tai "pyhänä kruununa" tunnettua kruunua käytettiin Unkarin kuninkaiden kruunajaisissa vuoteen 1916 asti. Tämän kruunun alkuperää on tutkittu 1700-luvulta alkaen. Se koostuu kahdesta erilaatuisesta kullasta tehdystä osasta, "kreikkalaisesta kruunusta" (corona graeca) ja "latinalaisesta kruunusta" (corona latina), jotka on jälkikäteen liitetty yhdeksi. Kummankin alkuperästä on esitetty monenlaisia teorioita, mutta kaikki todisteet viittaavat siihen, että mikään kruunun osista ei ole Tapanin ajoilta peräisin eikä suoranaisesti yhdistettävissä häneen. Viittaukset Unkarin kuninkaiden kruunuun "pyhänä kruununa" tai "Pyhän Tapanin kruununa" alkavat kuitenkin jo 1200-luvulta, ja siitä lähtien ajatusta tämän kruunun ja Tapanin yhteydestä on yritetty pitää yllä. Vuonna 2000 säädetyllä lailla, jonka mukaan kruunu edustaa Unkarin valtion jatkuvuutta ja itsenäisyyttä, kruunu siirrettiin Unkarin kansallismuseosta parlamenttitaloon, missä sitä puolustaa erityinen kaarti. Kruunu on laissa määritelty kansallissymboliksi, jonka pilkkaamisesta voidaan rangaista jopa vuoden vankeudella.

Tapani taiteessa

Tapanin kuva messukasukassa, jonka hän ja kuningatar Gisela lahjoittivat Székesfehérvárin Neitsyt Marian kirkolle 1031.

Pyhää Tapania on vuosisatojen ajan kuvattu Unkarin kirkkotaiteessa, kansankulttuurissa, kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Hänet esitetään usein vanhahkona, valkopartaisena miehenä, vaikka itse asiassa hänen syntymävuodestaan ei ole tarkkaa tietoa eikä siten ole myöskään varmasti tiedossa, miten vanhaksi hän eli. Tapanista on säilynyt ainakin yksi hänen elinaikanaan tehty kuva: Tapanin ja Giselan kuvat on kirjailtu heidän kirkolle lahjoittamaansa messukasukkaan, jota sittemmin on käytetty Unkarin kuninkaiden kruunajaisviittana. Tuon ajan muotokuvia ei kuitenkaan voi pitää realistisina esityksinä kohteensa ulkonäöstä.

Viime vuosikymmenten merkittävimpiin taiteellisiin tulkintoihin kuuluu rock-ooppera István, a király (‘Tapani, kuningas’), joka sai ensiesityksensä Budapestissa 1983. Miklós Boldizsárin näytelmään perustuvan teoksen oli säveltänyt Levente Szörényi ja sanoittanut János Bródy, molemmat tuon ajan populaarimusiikin tunnetuimpia hahmoja. Samoin kuin monet pääosien esittäjistä, heidät tunnettiin kriittisinä taiteilijoina, joiden suhde sosialistiseen järjestelmään oli vähintäänkin jännitteinen. Tarinassa Tapani kuvataan reaalipoliitikkona, joka johdattaa Unkarin yhteyteen Saksan ja katolisen kirkon kanssa, ja hänen vastavoimanaan on kansallisia perinteitä edustava kapinallinen Koppány. Vaikka tekijät tämän yhteyden kiistävätkin, rock-oopperan tapahtumat on usein yhdistetty Unkarin vuoden 1956 kansannousuun: tarinan Tapani on nähty János Kádárin, Koppány Imre Nagyn vastineena. István, a király saavutti valtavan yleisömenestyksen, samoin kuin vuonna 1984 julkaistu Gábor Koltayn ohjaama elokuvaversio. Unkarin eri näyttämöillä sitä on esitetty jatkuvasti näihin aikoihin saakka.

Aiheesta muualla

• Tapani Pyhä Unkarin kansan apostoli, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1938, s. 31, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot