St. Helens (vuori)

Hallinto
Tyyppi	Kerrostulivuori
Sijainti	Washington, Yhdysvallat
Vuoristo	Kaskadit
Korkeus merenpinnasta	2 549 m
Prominenssi	1 404 m
Suojelualue	Mount St. Helens National Volcanic Monument (en)
Purkautunut viimeksi	2004 – 10. heinäkuuta 2008
Ensimmäinen nousu huipulle	1853 – Thomas J. Dryer
Luokitus	National Register of Historic Places -luetteloitu kohde (d) (11. syyskuuta 2013)
Koordinaatit	46° 12′ 01″ P, 122° 11′ 22″ L

St. Helens on Kaskadien vuorijonoon kuuluva tulivuori Skamanian piirikunnassa, Washingtonin osavaltiossa Yhdysvaltojen länsirannikolla. Tutkimusmatkailija George Vancouver nimesi vuoren ystävänsä brittiläisen diplomaatti Alleyne Fitzherbertin mukaan. Alkuperäiskansojen nimet "Lawala Clough" ja "Low-We-Lat-Klah" tarkoittavat savuavaa vuorta.^[2] St. Helens on Yhdysvaltain nuorin ja aktiivisin tulivuori. Sen purkautumiskartio on syntynyt kokonaan viimeisen 2 200 vuoden aikana, ja vanhimmatkin tuhkakerrokset ovat vain 40 000 vuotta vanhoja. Nuoresta iästään huolimatta vuori on ollut varsin hiljainen lukuun ottamatta vuosien 1831–1857 välistä aktiivista aikaa. Vuoren rauhallisuus houkutteli lähistölle paljon turisteja retkeilemään ja kalastamaan kristallinkirkkaisiin vesiin. Kaikki kuitenkin muuttui vuoden 1980 purkauksen jälkeen, jonka seurauksena St. Helensistä on tullut maailman tutkituin vuori.^[3]

St. Helens luokitellaan nykyään luokan 2 tulivuoreksi, eli tulivuoren kraatteriin on kasvamassa uusi magmakupoli, johon liittyy pientä seismistä toimintaa. Toimintaan liittyy myös ajoittain pieniä vesi-, kaasu- ja tuhkapurkauksia.^[3]

Purkaukset modernina aikana

1980

Pääartikkeli: St. Helensin purkaus 1980

18. toukokuuta 1980 St. Helens purkautui rajusti räjäyttäen vuoren huipusta 397 m^[3] pois ja aiheuttaen 57 ihmisen kuoleman. Kuolleiden joukossa oli paikallisia asukkaita, jotka eivät suostuneet poistumaan kodeistaan ennen purkausta, sekä tulivuorentutkija David Johnston, jonka viimeisiksi sanoiksi radiopuhelimessa jäivät: "Se taitaa tapahtua nyt". Tulivuoren tuhkaa laskeutui laajalle alueelle, ja purkaus tuhosi myös suuria metsäalueita. Purkaus tuhosi noin 600 neliökilometriä Washingtonista.

2004

Lokakuussa 2004 St. Helens jälleen antoi merkkejä uudesta rajusta purkautumisesta, alueella oli ollut lukuisia maanjäristyksiä ja kaasupurkauksia, jotka osoittavat magmapatsaan nousevan vuoren sisällä. Alueella pelättiin voimakasta purkausta ja kuumia syöksyvirtauksia. Tulivuoren ympäristö määrättiin evakuoitavaksi 3. lokakuuta.

Galleria

Tulivuori St. Helensin vuorilla.
St. Helens 17. toukokuuta 1980, päivää ennen purkautumistaan.
St. Helens 19. toukokuuta 1982, kaksi vuotta ja päivä purkautumisensa jälkeen.

Lähteet

↑ National Register of Historic Places . Tieto on haettu Wikidatasta.
↑ Feature Detail Report for: Mount Saint Helens Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Arkistoitu 9.7.2017. Viitattu 16.6.2014. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c Dr. Robert R. Coenraads, John I. Koivula, Dr. Armstrong Osborne, Diane Robinson, Phil Rodwell, Barry Stone, Robyn Stutchbury: Geologica – Elävä ja muuttuva maapallo, s. 94. Suomentanut Eeva-Liisa Hallanaho. H.F. Ullmann, 2009. ISBN 978-3-8331-4381-6

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta St. Helens (vuori) Wikimedia Commonsissa

Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[d312f4b8dfa2699ec75244c5f00c9f9f-1] National Register of Historic Places . Tieto on haettu Wikidatasta.

[2] Feature Detail Report for: Mount Saint Helens Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Arkistoitu 9.7.2017. Viitattu 16.6.2014. (englanniksi)

[Geologica-3] Dr. Robert R. Coenraads, John I. Koivula, Dr. Armstrong Osborne, Diane Robinson, Phil Rodwell, Barry Stone, Robyn Stutchbury: Geologica – Elävä ja muuttuva maapallo, s. 94. Suomentanut Eeva-Liisa Hallanaho. H.F. Ullmann, 2009. ISBN 978-3-8331-4381-6

[2]

[3]

[1]