Shiba

Shiba (jap. 柴犬, shiba-inu) on pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta. Se kuuluu pystykorvaisten ja alkukantaisten koirien FCI-roturyhmään 5.

Shiba inu
Avaintiedot
Alkuperämaa	Japani
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 379
Rodun syntyaika	esihistoriallinen aika
Alkuperäinen käyttö	metsästys
Nykyinen käyttö	seurakoira, metsästyskoira
Elinikä	13–16 vuotta
Muita nimityksiä	shiba inu, shiba ken, Doge, Brushwood Dog, Japanese Turf Dog, Little Turf Dog
FCI-luokitus	ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut #257
Ulkonäkö
Paino	8–14 kg
Säkäkorkeus	38,0–41,0 cm uros, 35,0–38,0 cm naaras
Väritys	punainen, black&tan, seesami
Infobox OK

Suomessa shiba on japanilaisista pystykorvaroduista kaikkein suosituin.

Shiba on pieni ja ketterä koira, joka selviytyy hyvin vuoristoisilla seuduilla. Se jalostettiin alun perin metsästyskäyttöön. Sanan shiba katsotaan yleensä viittaavan rodun pieneen kokoon ja punaiseen väriin. Inu puolestaan merkitsee yksinkertaisesti koiraa.

Ulkonäkö

Shiba on pienikokoinen, voimakasrakenteinen ja tasapainoinen pystykorva. Koiran rotumääritelmän mukaan sallittu säkäkorkeus on uroksilla 40 cm ja nartuilla 37 cm; sallittu poikkeama on 1,5 senttimetriä. Häntä on korkealle kiinnittynyt, paksu ja asennoltaan sirpinmuotoisesti kaartuva tai terhakasti rullalle kiertyvä, silmät suhteellisen pienet ja ulkokulmistaan yläviistoon kääntyvät.

• 
  Itämainen ilme
• 
  Kallo
• 
  Kuono
• 
  Silmät
• 
  Häntä

Shiballa on kaksinkertainen turkki, jonka alusvilla on pehmeää ja tiheää, peitinkarva karkeampaa ja suorempaa. Hännässä karvapeite on pystyä ja pitkähköä. Karvanlähtöaika on yleensä pari kertaa vuodessa, jolloin koiraa kannattaa harjata usein. Muuten turkki on helppohoitoinen.

Sallitut värit ovat punainen, seesami, musta seesami, punainen seesami ja musta ruskein merkein. Kaikissa väreissä tulee lisäksi olla urajiro, joka tarkoittaa vaaleahkoa karvoitusta kuonon sivuilla, poskissa, raajoissa ja hännän alapuolella, leuan ja kaulan alapuolella sekä rinnassa ja vatsassa.

• 
  Punainen
• 
  Black & tan
• 
  Seesami
• 
  Musta seesami
• 
  Virheellinen (liian vähäinen) seesami
• 
  Valkoinen (ei sallittu)

Luonne ja käyttäytyminen

Shiban erikoisuuksia ovat sen kissamainen siisteys ja omalaatuinen ääntely.

Yleisesti ottaen shibat ovat älykkäitä,^lähde? itsenäisiä ja innokkaita. Vieraisiin ne suhtautuvat usein välinpitämättömästi ja arvokkaasti. Koulutus voi olla vaikeaa, koska koira saattaa osoittautua melko itsepäiseksi, mutta nopeutensa ja ketteryytensä ansiosta se sopii hyvin esimerkiksi agilityn harrastamiseen. Joillakin shiboilla on vaikeuksia tulla toimeen muiden koirien kanssa. Voimakkaan metsästysvietin vuoksi on suositeltavaa pitää ulkoilutettaessa shiba aina hihnassa.

Shiboilla on paljon kissamaisia piirteitä. Ne ovat usein nirsoja ja tarkkoja puhtaudestaan: shibat pitävät itsensä hyvin siisteinä nuolemalla käpäliään ja raajojaan. Myös ulkoillessaan ne pyrkivät välttämään turkkinsa likaantumista. Pennun sisäsiistiksi opettaminen on hämmästyttävän helppoa. Rodun liikkuminen on kissamaisen notkeaa ja viehkeää.

Shiban ääntelyvarasto on monipuolinen, ja se ilmaisee itseään erilaisin murinoin, vinkaisuin ja jodlausta muistuttavin äännähdyksin, joskus myös haukkuen. Sen erikoisuus on ällistyttävän kimeä kiljunta, jolla koira protestoi epämiellyttäviä asioita vastaan. Shiba saattaa myös päästää riemunkiljunnan esim. kun omistaja palaa pitkän poissaolon jälkeen tai kun miellyttävä ihmisvieras saapuu.

Alkuperä

Shiba jalostettiin lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Se on erittäin vanha koirarotu, jonka esi-isät saapuivat Japaniin todennäköisesti jo ensimmäisten ihmisten mukana. Desmond Morriksen mukaan sen juuret olivat muinaisessa jomonkoirassa, joka risteytyi 200-luvulla uusien maahantuotujen koirien kanssa. Japanin pysyessä ulkomaalaisille suljettuna sen koirarodut säilyivät hyvin muuttumattomina erityisesti maaseudulla. Kun rajat avautuivat, Japaniin saapui paljon koiria ulkomailta ja niitä risteytettiin kotimaisten rotujen kanssa. Tämä johti aitojapanilaisten koirien vähenemiseen. Kiinnostus niihin heräsi kuitenkin uudelleen 1900-luvun alussa, jolloin alettiin määrätietoisesti ponnistella japanilaisten koirarotujen säilyttämiseksi. Toinen maailmansota sai shiban melkein sukupuuton partaalle, mutta se elvytettiin. Nykyään rotua pidetään lähinnä seura- ja harrastekoirana, ja se on Japanin kansallisrotu. Suomeen ensimmäiset shibat tuotiin vuonna 1987.

Muunnokset

Vuoristoisessa Naganon prefektuurissa kehittyi shinshu shiba (Nagano tunnettiin aiemmin Shinshun maakuntana), Gifun prefektuurissa mino shiba ja Koillis-Japanissa sanin shiba. Mino shiba oli risteytynyt mikawa-rodun kanssa.

Shiba japanilaisessa kirsikkapuistossa

Terveystilanne

Shiba on yksi maailman vanhimmista koiraroduista.

Rotu on yleisesti ottaen hyvin terve. Perinnöllisiä sairauksia kuten silmäsairauksia, lonkkavikoja, polvilumpion löysyyttä ja epilepsiaa esiintyy toisinaan. Shiboilla on todettu jonkin verran myös allergioita ja atooppisen ihon ongelmia.

Katso myös

• Doge (meemi)
• Dogecoin

Lähteet

• Suomen Shiba ry.
• The American Kennel Club (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Aiheesta muualla

• The Misanthropic Shiba – humoristinen katsaus shiban kanssa elämiseen (englanniksi)
• Shibas.org National Shiba Club of America (englanniksi)