S/S Wiri

S/S Wiri oli suomalainen Antti Wihurin varustamon rahtihöyrylaiva, joka ajoi karille ja jäi hylyksi 17. joulukuuta 1930 Vilsandin saaren edustalla lähellä Saarenmaata Viron rannikolla. Onnettomuudessa menehtyi neljä laivan miehistön jäsentä ja yksi virolainen pelastajiin kuulunut.

S/S Wiri oli rakennettu 1898 Port Glasgowssa Skotlannissa Wm. Hamilton & Companyn telakalla. Laivan vetoisuus oli 3 534 bruttorekisteritonnia, pituus 100,37 metriä, leveys 13,89 metriä ja syväys 7,25 metriä. Laivan kolmisyinterisen höyrykoneen teho oli 1 400 hevosvoimaa ja suurin nopeus 11 solmua. Laiva oli vuoteen 1929 saakka kööpenhaminalaisen Norden D/S varustamon omistuksessa nimellä S/S Nordhavet. Antti Wihuri osti laivan vuonna 1929 ja sen kotisatamaksi tuli Helsinki. Laiva kuljetti pääasiassa propsia Suomen satamista paperipuuksi Hollantiin ja Belgiaan ja toi paluulastina koksia Suomeen.

Wirin haaksirikko

S/S Wiri oli 17. joulukuuta 1930 tulossa 4 200 tonnin koksilastissa Rotterdamista Helsinkiin kun se ajoi aamuyöllä karille Laimadal- eli Vultšur-matalikolla Vilsandin saaren edustalla lähellä Saarenmaata. Laivalla oli 23 hengen miehistön joista kaksi oli naisia. Päivän aikana laivan kansilastia alettiin purkaa mereen ja lähetettiin hätämerkkejä. Tätä jatkettiin seuraavaan aamuun saakka kunnes virolainen pelastusalus Karin saapui 18. joulukuuta klo 9.30 Wirin luokse. Paikalle saapui pelastusväkeä myös Saarenmaalta kymmenellä purjeveneellä. Karinin omistaneen pelastusyhtiön kanssa solmittiin pelastussopimus ja koksilastin purku jatkui nyt pelastajien toimesta. Lastin purkutyö jatkui iltayöhön 19. joulukuuta saakka, jolloin se lopetettiin korkean aallokon vuoksi. 19. joulukuuta paikalle saapuivat myös virolaiset pelastusalukset Micheline ja Meteor. Osa virolaisista lastin purkajista yöpyi Wirissä ja osa taas paikalle tulleessa toisessa virolaisessa pelastusaluksessa Meteorissa. 20. joulukuuta merenkäynti voimistui eikä lastin purkua voitu jatkaa. Wirin konehuoneeseen vietiin Meteorilta tuotu höyrypumppu jotta konehuone saataisiin pysymään kuivana. 21. joulukuuta merenkäynti laantui ja lastin purkua jatkettiin sen jälkeen kun pelastajien palkkakiistassa oli päästy sopuun. Illalla laivan konehuone oli pysynyt kuivana mutta laivan ruumissa vesi oli noussut vesilinjan tasolle saakka.

22. joulukuuta myrsky alkoi yltyä ja lastin purku oli keskeytettävä. Aallot alkoivat myös liikuttaa laivaa matalikolla ja laivan keskiosa painui alaspäin kansilevyjen kupertuessa ylös. Meteorista tuotu höyrypumppu meni epäkuntoon ja laivan kattiloista jouduttiin sammuttamaan tuli ja konehuone hylkäämään vedenpinnan noustessa konehuoneessa. Aamupäivällä Wiristä laskettiin vesille pelastusvene, johon meni 15 henkilöä. Kun pelastusvene oli päässyt pelastuslaiva Michelinen kyljelle se kuitenkin kaatui aallokossa ja kolme Wirin miehistöön kuulunutta ja yksi virolainen pelastajiin kuulunut hukkuivat. Wirin emännöitsijä saatiin nostettua merestä Michelineen mutta hän menehtyi saatuaan keuhkoihinsa vettä. Micheline kuljetti iltapäivällä veneestä pelastuneet Saarenmaalle Jaagarahun satamaan jossa heidät siirrettiin pelastusyhtiön höyrylaiva Dagmariin saamaan hoitoa. Wirille jäi vielä 11 miehistöön ja 35 pelastusväkeen kuulunutta. Heidät saatiin pelastettua 23. joulukuuta pelastusalus Kariniin myrskyn laannuttua. Pelastetut kuljetettiin iltapäivällä Jaagarahuun ja siellä edelleen höyrylaiva Dagmariin.

Dagmar saapui jouluaattona Tallinnaan jossa pelastetut Wirin miehistön jäsenet yöpyivät merimieskodissa. Heidät kuljetettiin sitten joulupäivänä höyrylaiva Ebba Munckilla Helsinkiin. Virolaisissa ja suomalaisissa lehdissä julkaistiin paikkansapitämättömiä tietoja, joiden mukaan Wirille 22. joulukuuta jäänyt miehistö olisi epätoivoissaan ryhtynyt juopottelemaan ja tämän seurauksena yksi laivalla ollut virolainen pelastuslaiva Meteorin matruusi olisi suomalaisten toimesta tapettu. Wirin miehistö vaati Uusi Suomi-lehdeltä oikaisua. Miehistön mukaan kaatuneessa pelastusveneessä vain yksi henkilö oli ollut päihtynyt eikä laivalla pidetty mitään yöllisiä juominkia. Meteorin virolaisen kansimiehen kuolema aiheutui siitä että hän suistui toisten virolaisten kanssa viskipullosta käydyn käsikähmän jälkeen venekannelta portaita alas etukannelle ja menehtyi sitten vammoihinsa seuraavana päivänä. Kolme Saarenmaalta kotoisin ollutta virolaista tuomittiin myöhemmin teosta vankeusrangaistuksiin.

Wirin kapteenin 30. joulukuuta antaman meriselityksen mukaan onnettomuuden syinä olivat sakea lumimyrsky, kansilastin jäätyminen ja itään kulkenut merivirta. Keväällä 1931 Wirin hylystä purettiin koksilastia ja muuta irtaimistoa. Itse laivaa ei kuitenkaan pystytty pelastamaan pohjavaurioiden takia. Hylystä suunniteltiin pysyvää merimerkkiä mutta lopulta se kuitenkin myytiin romuksi. Hylyn romutus tapahtui kesään 1938 mennessä.

Wirin emännöitsijä Lydia Blomqvist haudattiin Malmin hautausmaalle. Pelastusveneen kaatuessa hukkuneiden perämies Janssonin ja konemestari Tisellin ruumiiden jäännökset löydettiin elokuussa 1931 Saarenmaan rannalta. Heidät haudattiin Kihelkonnan hautausmaalle ja joulukuussa 1932 haudalla paljastettiin Antti Wihurin lahjoittama Kaarman dolomiitista veistetty muistokivi. Muistokivi on säilynyt mutta sen teksti on enää vaikeasti luettavissa. Muistokiven vieressä sijaitsee 25. lokakuuta 1935 karille ajaneen ja uponneen ruotsalaisen höyrylaiva Bellan miehistön jäsenten hauta.

Aiheesta muualla

• S/S Wiri laiturissa, Suomen merimuseon kuvakokoelma (Finna)
• "Virin" tila toivoton: 45-50 miestä taistelee elämästä ja kuolemasta, Uusi Suomi, 23.12.1930, nro 346, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kaikki "Wirillä" olleet pelastettu. Laiva murtunut useista kohdin. Öinen juominki pimeässä laivassa. Yksi virolainen pelastaja tapettiin, Uusi Suomi, 24.12.1930, nro 347, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Menettelikö "Wirin" kapteeni varomattomasti? Olosuhteet eivät olleet epätoivoiset, kun pelastusvene laskettiin vesille, Uusi Suomi, 10.05.1931, nro 125, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot