Pienoiskivääri

pienikaliiperinen ampuma-ase

Pienoiskiväärillä ("piekkari") tarkoitetaan Suomen lain mukaan luodin ja piipun sisähalkaisijamitaltaan enintään .22-kaliiperista (noin 5,6 mm) asetta, joka ampuu reunasytytteistä patruunaa.[1] Usein pienoiskivääristä puhuttaessa tarkoitetaan kaliiperia .22LR (Long Rifle) joka on pienoiskiväärikaliipereista yleisin. Muita reunasytytteisiä pienoiskiväärikaliipereja ovat esimerkiksi .17hmr ja .22WMR. [2]

Itselataavia Ruger 10/22 pienoiskiväärejä
.22 LR kaliiperinen patruuna
.22 Short ja .22 LR kaliiperisia pienoiskiväärin patruunoita.

Pienoispistooli on vastaavia, pienoiskivääriinkin sopivia patruunoita käyttävä pistoolityypin ase.

Pienoiskiväärin tarkkuus on muita kivääriaseita vastaava noin 100 metriin saakka, sen jälkeen tarkkuus ja teho laskevat nopeasti. Pienoiskiväärin luodin lähtönopeus on tavallisesti 300–450 m/s. Tällöin luodin lentoradan lakipiste sadalta metriltä voi olla jopa 90 cm:n korkeudella. Tehokkaalla kiväärillä lakipiste voi tuolloin olla vain muutamia senttejä. Vrt: yleisen metsästyskaliiperi 243 win:n luodin lentorata kaareutuu 28–32 cm 300 metrin matkalta.

Pienoiskivääri on metsästyslain muutoksen jälkeen jälleen yleistymässä Suomessa pienriistan metsästyksessä.

Pienoiskiväärin patruunatyypit

muokkaa

Pienoiskiväärit ja -patruunat luokitellaan patruunan pituuden mukaan: .22 Short, .22 Long, yleisin patruunatyyppi .22 LR (Long Rifle) ja .22 WMR (Winchester Magnum Rimfire) nk. Magnumpienoiskiväärin patruuna. .22 LR kaliiperisella aseella voi ampua myös kahta lyhyempää patruunatyyppiä. .22 WMR-aseella ei kuitenkaan voi ampua muita patruunatyyppejä. Muita reunasytytteisiä patruunoita ovat muun muassa 6 mm Flobert, eli "penniläinen", jonka hylsyssä ei yleensä ole ruutia, vaan luoti saa liike-energiansa nallimassan palamisesta. Hyvin matalatehoista penniläistä voi yleensä turvallisesti ampua muissa paitsi .22 WMR-pienoiskiväärikaliiperin aseissa.

Reunasytytteisessä patruunassa ei ole erillistä nallia, vaan nallimassa on sijoitettu messinki- tai teräshylsyn sisälle kantaan, sen takaosan levennyksen uraan. Näin iskusytytteistä nallimassaa on koko kannan alueella. Koska nallimassa täytyy voida sytyttää hylsyn kantaa äkillisesti iskien, ei hylsyn ainevahvuus voi olla suuri. Se puolestaan estää suuren ruutimäärän ja siitä syntyvän paineen. Näin pienoiskivääri ei voi olla koskaan niin tehokas kuin tavallinen niin sanottua keskussytytteistä patruunaa käyttävä ase.

Metsästys pienoiskiväärillä

muokkaa

Pienoiskiväärillä saa metsästää, kun osumaenergia on piipun suusta mitattuna vähintään 100 joulea (E0 > 100 J).[3]

Pienoiskiväärillä metsästettäviä lajeja ovat villikani, orava, piisami, näätä, minkki, kärppä, hilleri, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky. Lisäksi saa ampua rauhoittamattomia lintuja.

Pienoiskivääriammunta

muokkaa

Olympialajit

muokkaa
  • Miesten 50 m:n pienoiskivääriammunta, makuu, 60 laukausta ja 20 laukauksen loppukilpailu
  • Miesten 50 m:n pienoiskivääriammunta, asentokilpailu, 3 × 40 laukausta (polvi, makuu ja pysty) ja 3 × 15 laukauksen loppukilpailu
  • Naisten 50 m:n pienoiskivääriammunta, 3 × 20 laukausta ja 3x15 laukauksen loppukilpailu

Pienoiskivääriä käytetään nykyään myös ampumahiihdossa.

Katso myös

muokkaa
  • Valmet Orava, suomalainen pienoiskivääri, jota vietiin yli 30 maahan

Lähteet

muokkaa