Paul Kariya

Paul Tetsuhiko Kariya (s. 16. lokakuuta 1974 North Vancouver, Brittiläinen Kolumbia, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Kariya oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä, ja pelasi Pohjois-Amerikan NHL:ssä Mighty Ducks of Anaheimin, Colorado Avalanchen, Nashville Predatorsin ja St. Louis Bluesin joukkueissa yhteensä 15 kauden ajan. Hän pelasi kaiken kaikkiaan 989 NHL:n runkosarjaottelua tehopistein 402+587=989. Kariya pelasi urallaan seitsemän kertaa NHL:n tähdistöottelussa ja voitti liigan herrasmiespelaajalle jaettavan Lady Byng Memorial Trophyn kahdesti.

Paul Kariya
Kariya harjoittelemassa St. Louis Bluesin peliasussa vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt	16. lokakuuta 1974 North Vancouver, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	The Mighty Mouse, 9-iron
Pelipaikka	laitahyökkääjä
Maila	vasen
Pituus	178 cm
Paino	82 kg
Pelinumero	9
Pelaajaura
Pääsarjaura	1994–2010
Seurat	BCHL Penticton Panthers NCAA Maine Black Bears NHL Mighty Ducks of Anaheim Colorado Avalanche Nashville Predators St. Louis Blues
NHL-varaus	4. varaus, 1993 Mighty Ducks of Anaheim
Hockey Hall of Fame
2017
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kariya pelasi juniorina kaksi vuotta BCHL-sarjan Penticton Panthersissa, ja hänet valittiin Kanadan parhaaksi juniorijääkiekkoilijaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Kariya pelasi Mainen yliopiston joukkueessa, joka voitti NCAA-yliopistosarjan mestaruuden vuonna 1993. Mighty Ducks of Anaheim varasi Kariyan NHL:ään vuoden 1993 varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana seuran historian ensimmäisenä pelaajavarauksena. Kariya debytoi NHL:ssä kaudella 1994–1995. Anaheimissa hän pelasi yhdeksän kauden ajan, ja muodosti tehokkaan kaksikon laitahyökkääjä Teemu Selänteen kanssa. Kariya toimi Anaheimin kapteenina seitsemän kautta, ja johdatti joukkueen seuran historian ensimmäiseen Stanley Cup -finaaliin vuonna 2003. Kauden 2003–2004 Kariya pelasi Colorado Avalanchessa, minkä jälkeen hän siirtyi kahdeksi vuodeksi Nashville Predatorsiin, jossa hän teki kaudella 2005–2006 joukkueen yhden kauden syöttö- ja piste-ennätyksen. Kariya päätti NHL-uransa kolmen St. Louis Bluesissa vietetyn kauden jälkeen.

Kansainvälisissä otteluissa Kariya edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta viidessä arvoturnauksessa: kahdesti olympialaisissa ja kolmesti MM-kilpailuissa. Nuorten maajoukkueessa Kariya pelasi kaksi MM-turnausta. Maajoukkueissa hän pelasi yhteensä 51 ottelua tehoin 20+29=49, ja oli voittamassa urallaan olympiakultaa ja olympiahopeaa, MM-kultaa ja MM-hopeaa sekä nuorten MM-kultaa.

Kariya valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2017. Anaheim Ducks jäädytti hänen pelinumeronsa 9 vuonna 2018.

Ura

Ennen ammattilaisuraa

Kariya oli menestyvä pelaaja jo ennen ammattilaisuraansa. Vuosina 1990–1992 hän pelasi 94 ottelua Penticton Panthersissa BCHL-juniorisarjassa tehopistein 91+153=244. Vuonna 1992 hän aloitti opiskelun Mainen yliopistossa aloittaen jääkiekon yliopiston omassa joukkueessa, Maine Black Bearsissa. Vuonna 1993 hän voitti ensimmäisenä fuksina Hobey Baker Awardin, Yhdysvaltain yliopistokiekkoilun arvostetuimman yksilöpalkinnon. Hän teki Mainen joukkueessa kaudella 1992–1993 tehopisteet 25+75=100 39 ottelussa, johdattaen joukkueensa sekä NCAA:n että Hockey Eastin mestaruuteen. Hänen veljensä Steve Kariya toimi Mainen yliopiston joukkueen kapteenina sen voittaessa NCAA:n mestaruuden vuonna 1999. Myös Kariyan toinen veli, Martin Kariya, on pelannut jääkiekkoa Mainen yliopiston joukkueessa.

Mighty Ducks of Anaheim (1994–2003)

Paul Kariya nousi tähdeksi Anaheimissa.

Mighty Ducks of Anaheim varasi Kariyan NHL:ään varaustilaisuuden 1993 ensimmäisellä kierroksella neljäntenä pelaajana. Hän edusti kalifornialaisseuraa yhdeksän kauden ajan, joista seitsemän kautta joukkueen kapteenina. Hän pelasi työsulun lyhentämällä ensimmäisellä NHL-kaudellaan 1994–1995 47 runkosarjaottelua, joissa keräsi tehot 18+21=39. Hänet nimettiin kauden jälkeen NHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Kaudella 1995–1996 Kariya pelasi runkosarjassa täydet 82 ottelua tehoin 50+58=108. Kun NHL-seura Winnipeg Jets kauppasi suomalaislaituri Teemu Selänteen Anaheimiin Kariya, Selänne sekä keskushyökkääjä Steve Rucchin muodostivat yhdessä Anaheimin tehoketjun, ja Kariya ja Selänne olivat koko liigan pelätyin ja tehokkain kaksikko. Molemmat pelasivat myös NHL:n tähdistöottelussa vuonna 1996.

Kaudella 1996–1997 Kariya pelasi runkosarjassa 69 ottelua tehoin 44+55=99, ja pudotuspeleissä 11 ottelua tehoin 7+6=13. Hänet valittiin toistamiseen NHL:n tähdistöotteluun vuonna 1997, jälleen kerran Teemu Selänteen kanssa. Seuraava kausi, 1997–1998, oli Kariyan osalta loukkaantumisten vaivaama, ja hän pelasikin runkosarjassa vain 22 ottelua, joissa kertyivät tehopisteet 17+14=31. Pudotuspelipaikka jäi Anaheimilta saavuttamatta. Kariyan oma kausi päättyi jo helmikuussa 1998 hänen saatuaan aivotärähdyksen Chicago Blackhawksissa pelanneen Gary Suterin iskettyä häntä poikittaisella mailalla kasvoihin. Loukkaantuminen myös esti hänen osallistumisensa Naganon talviolympialaisiin. Kausi 1998–1999 sujui Kariyalta jälleen kokonaisuudessaan loistavasti: 82 ottelua pelannut Kariya nakutti runkosarjassa tehot 39+62=101 ja oli jälleen mukana tähdistöottelussa.

Kaudella 2002–2003 Anaheim pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan Stanley Cup -mestaruudesta. Kariya oli joukkueensa kolmanneksi paras pistemies pudotuspeleissä Petr Sýkoran ja Adam Oatesin jälkeen tehtyään 21 ottelussa tehot 6+6=12. Finaalisarjan kuudennessa ottelussa New Jersey Devilsin Scott Stevens antoi Kariyalle kovan taklauksen, jonka seurauksena tämä jäi makaamaan jään pintaan useiksi minuuteiksi. Kariya jätti ottelun kesken, mutta palasi 11 minuutin kuluttua takaisin ja teki ottelun 4–1-maalin. Anaheim voitti ottelun 5–2, mutta finaalisarjan se hävisi seitsemännessä ottelussa. Mikäli Ducks olisi voittanut ottelun, Kariyasta olisi tullut Kolmen kullan klubin jäsen. Kariyan viimeinen Anaheimissa vietetty kausi päättyi näin ollen karvaaseen tappioon.

Colorado Avalanche, Nashville Predators ja St. Louis Blues (2003–2010)

Kaudeksi 2003–2004 sekä Kariya että Selänne siirtyivät Colorado Avalanchen joukkueeseen. Kaksi mestaruutta aiemmin voittanut Colorado asetti toiveet kaksikon suhteen korkealle, mutta kausi osoittautui tuoreiden pelaajahankintojen osalta pettymykseksi Kariyan kärsiessä loukkaantumisista ja Selänteen peliajan jäädessä vähäisemmäksi kuin aiemmin.

Kariya ei pelannut otteluakaan NHL:n työsulkukauden 2004–2005 aikana, ja hän vietti välivuoden kuntouttaen aiempia vaivojaan. Kariya arveli, että työsulku saattaisi kestää jopa kaksi vuotta, mutta lopulta pelaajien ja omistajien välillä syntyi uusi sopimus vuoden 2005 heinäkuussa. Kariyasta tuli rajoittamaton vapaa pelaaja vuoden 2005 elokuussa, ja hän kävi läpi sopimusneuvotteluja kymmenen eri seuran kanssa. Hän teki 5. elokuuta kahden vuoden ja arvoltaan yhdeksän miljoonan dollarin sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa. Työsulun jälkeen voimaan tulleiden NHL:n sääntömuutosten oli tarkoitus edistää Kariyan kaltaisten nopeiden taitopelaajien asemaa, ja Kariyan päätöstä siirtyä Nashvilleen tuki joukkueen luisteluvoimaa ja nopeutta painottanut pelitapa. Kariyasta tuli sopimuksen Nashvillen seurahistorian parhaiten palkattu pelaaja, ja seuran general manager David Poile hehkutti Kariyan sopimuksen olevan ”kiistatta seuran historian suurin sopimus”.

Nashvillen syyskuun 2005 harjoitusleirin aikana Kariya loukkasi nilkkansa ja nivusensa, mikä rajoitti hänen harjoitteluaan kauden 2005–2006 alla. Kariya kuitenkin toipui ajoissa kauden ensimmäiseen otteluun, jossa onnistui myös maalinteossa: hän teki ottelun kolmannessa erässä 2-2 -tasoitusmaalin ohittaen San Jose Sharks -maalivahti Evgeni Nabokovin. Kauden seuraavassa ottelussaan Nashville kohtasi Kariyan aiemman seuran, Mighty Ducks of Anaheimin, ja Kariya teki ottelun voittomaalikilpailussa 3-2 -voittomaaliksi jääneen osuman. Nashville aloitti kauden vahvasti, ja joukkue voitti kahdeksan ensimmäistä otteluaan. 18. huhtikuuta 2006 Kariya teki runkosarjan viimeisessä ottelussa hattutempun Detroit Red Wingsiä vastaan. Nashville voitti ottelun maalein 6-3, ja varmisti voiton myötä läntisen konferenssin neljännen sijan. Kariya teki kaudella 82 ottelussa 31+54=85 tehopistettä ja asetti täten Nashvillen seurahistorian yhden kauden maali-, syöttö- ja piste-ennätyksen nimiinsä. Lisäksi Kariyan 14 ylivoimalla tekemää maalia nousivat jakamaan puolustaja Andy Delmoren kaudella 2002–2003 asettaman seuraennätyksen, ja hänen 245 laukaustaan kohti maalia jäivät vain hieman Cliff Ronningin asettamasta ennätyksestä (248). Nashville pelasi tilastollisesti historiansa parhaan kauden saavuttaen runkosarjassa 49 voittoa ja 106 pistettä, mutta pudotuspeleissä ilman ykkösmaalivahtiaan Tomáš Vokounia pelannut joukkue hävisi jo ensimmäisellä kierroksella San Jose Sharksille voitoin 4-1.

Paul Kariya Nashville Predatorsin paidassa vuonna 2005.

Tilastollisesti hyvän kauden jälkeen Nashville vahvisti kokoonpanoaan hankkimalla keskushyökkääjä Jason Arnottin ja laitahyökkääjä Jean-Pierre Dumontin. Kariya kommentoi Arnottin hankinnan olleen joukkueelle eduksi, sillä keskushyökkääjien pelaaminen ja koon puute olivat olleet Nashvillen keskeisimpiä heikkouksia edeltävällä kaudella ja etenkin pudotuspeleissä, jossa San Jose Sharks oli kova vastus kookkaiden keskushyökkääjiensä Joe Thorntonin ja Patrick Marleaun johdolla. Monien asiantuntijoiden keskuudessa Nashvillen uskottiin olevan vahva ehdokas Stanley Cup -voittajaksi. Ennen kauden 2006–2007 aloitusta Nashville ilmoitti puolustaja Kimmo Timosen olevan seuran uusi kapteeni, jonka varakapteeneiksi Kariya ja Steve Sullivan oli valittu. Kariya oli joukkueensa paras pistemies (82 ottelua tehopistein 24+52=76), ja Nashville pelasi runkosarjassa jälleen vahvasti. Seura hankki ennen NHL:n siirtotakarajan umpeutumista vahvuuteensa vielä keskushyökkääjä Peter Forsbergin, joka nousi Kariyan rinnalle joukkueen ykkösketjuun. Nashville uusi edellisen kauden historiallisen tilastonsa kerättyään runkosarjassa 51 voittoa ja 110 pistettä, ja se sijoittui läntisen konferenssin neljänneksi. San Jose Sharks osoittautui kuitenkin pudotuspeleissä toistamiseen vahvemmaksi joukkueeksi pudottaen Nashvillen jälleen voitoin 4-1.

Heinäkuussa 2007, sopimuksen Nashvillen kanssa päätyttyä, Kariya solmi kolmivuotisen, yhteisarvoltaan 18 miljoonan Yhdysvaltain dollarin sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Ensimmäisellä kaudellaan St. Louisissa hän pelasi joukkueensa jokaisessa ottelussa keräten tehopisteet 16+49=65. Blues ei kuitenkaan päässyt pudotuspeleihin. Toinen St. Louisissa vietetty kausi oli hänen uransa lyhyin: loukkaantumisista kärsinyt Kariya pelasi runkosarjassa vain 11 ottelua, joissa hän merkkautti tehopisteet 2+13=15. Kaudella 2009–2010 Kariya oli mukana 75 ottelussa tehoin 18+25=43.

Uran päättyminen ja yhteenveto

Kariya jätti väliin koko kauden 2010–2011 aivotärähdyksen jälkeisen oireyhtymän vuoksi. Hän oli ollut edellisellä kaudella sivussa kuusi ottelua saatuaan aivotärähdyksen Patrick Kaletan kyynärpäätaklauksesta joulukuussa 2009. Toistuvat aivotärähdykset, joista ensimmäisen hän sai jo vuonna 1996, saivat hänet lopulta lopettamaan pelaajauransa. Hän ilmoitti uransa päättymisestä kesäkuussa 2011.

Kariya ylitti 15 kautta kestäneellä NHL-urallaan sadan runkosarjapisteen rajan kaksi kertaa: kausilla 1995–1996 ja 1998–1999. 80 runkosarjapisteen rajan hän ylitti näiden kausien lisäksi neljä kertaa: kausilla 1996–1997, 1999–2000, 2003–2003 ja 2005–2006. Hän on Anaheim Ducksin seurahistorian pitkäaikaisin kapteeni, toimittuaan joukkueen kapteenina vuosina 1996–2003. Nashville Predatorsissa hän on seurahistorian eniten syöttö- ja tehopisteitä yhden kauden aikana saavuttanut pelaaja.

Kariya valittiin NHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen kolme kertaa, vuosina 1996, 1997 ja 1999, ja toiseen tähdistökentälliseen kaksi kertaa, vuosina 2000 ja 2003. NHL:n tähdistöottelussa hän pelasi seitsemänä vuonna. Lisäksi hänet palkittiin NHL-urallaan kahdesti, vuosina 1996 ja 1997, herrasmiespelaajan palkinnolla Lady Byng Memorial Trophylla.

Maajoukkue

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Kultaa	Salt Lake City 2002	jääkiekko
Hopeaa	Lillehammer 1994	jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa	Milano 1994	jääkiekko
Hopeaa	Wien 1996	jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Kultaa	Gävle 1993	jääkiekko

Ensimmäisen arvoturnauksensa aikuisten tasolla Kariya pelasi vuonna 1993, kun hänet valittiin Kanadan joukkueeseen Saksan MM-kilpailuihin. Hän pelasi turnauksessa kahdeksan ottelua tehoin 2+7=9. Kariya valittiin Kanadan olympiajoukkueeseen Lillehammeriin 1994. Tuolloin hän pelasi kahdeksan ottelua tehopistein 3+4=7. Kanada jäi hopealle Kariyan epäonnistuttua finaalissa rangaistuslaukauskilpailun kuudennella kierroksella Peter Forsbergin tekemän maalin jälkeen.

Lillehammerin olympialaisten jälkeen Kariya edusti Kanadaa kahdesti MM-kilpailuissa ja kerran olympialaisissa. MM-kilpailuissa 1994 Kariya voitti kultaa ja vuoden 1996 MM-kilpailuissa hopeaa. Hänet nimettiin molempina vuosina MM-turnauksen tähdistökentälliseen ja vuonna 1994 myös parhaaksi hyökkääjäksi. Hän kuului vuonna 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisissa kultaa voittaneeseen Kanadan joukkueeseen. Neljä vuotta aiemmin hänet oli valittu Kanadan joukkueeseen Naganon talviolympialaisiin, mutta ennen olympialaisia tapahtunut aivotärähdys epäsi Kariyan pelimahdollisuudet.

Nuorten arvoturnauksissa Kariya pelasi kaksi kertaa, MM-kilpailuissa vuosina 1992 ja 1993, ja oli voittamassa kultaa 1993.

Muuta

Paulilla on kaksi pikkuveljeä, Steve Kariya (s. 1977) ja Martin Kariya (s. 1981), jotka ovat kumpikin jääkiekkoilijoita. Lisäksi Kariyan pikkusisko, Noriko Kariya (s. 1979) on ammattilaisnyrkkeilijä. Heidän sukujuurensa ovat Japanista.

Anaheim Ducks jäädytti 22. lokakuuta 2018 Buffalo Sabresia vastaan pelatun kotiottelun yhteydessä Kariyan pelinumeron #9

Saavutukset

• Lady Byng Memorial Trophy 1996 ja 1997
• Hobey Baker Award 1993
• Pelasi NHL:n tähdistöottelussa seitsemän kertaa (1996, 1997, 1999, 2000, 2001, 2002 ja 2003)
• Olympiakultaa 2002
• Olympiahopeaa 1994
• MM-kultaa 1994
• MM-hopeaa 1996
• Alle 20-vuotiaiden MM-kultaa 1993

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM		Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1990–1991	Penticton Panthers	BCHL		54	46	66	112	8		—	—	—	—	—
1991–1992	Penticton Panthers	BCHL		41	45	87	132	16		—	—	—	—	—		JMM	6	1	1	2	2
1992–1993	Maine Black Bears	NCAA		39	25	75	100	12		—	—	—	—	—		JMM	7	2	6	8	2
																MM	8	2	7	9	0
1993–1994	Maine Black Bears	NCAA		12	8	16	24	4		—	—	—	—	—		OK	8	3	4	7	2
																MM	8	5	7	12	2
1994–1995	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		47	18	21	39	4		—	—	—	—	—
1995–1996	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		82	50	58	108	20		—	—	—	—	—		MM	8	4	3	7	2
1996–1997	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		69	44	55	99	6		11	7	6	13	4
1997–1998	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		22	17	14	31	23		—	—	—	—	—
1998–1999	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		82	39	62	101	40		3	1	3	4	0
1999–2000	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		74	42	44	86	24		—	—	—	—	—
2000–2001	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		66	33	34	67	20		—	—	—	—	—
2001–2002	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		82	32	25	57	28		—	—	—	—	—		OK	6	3	1	4	0
2002–2003	Mighty Ducks of Anaheim	NHL		82	25	56	81	48		21	6	6	12	6
2003–2004	Colorado Avalanche	NHL		51	11	25	36	22		1	0	1	1	0
2004–2005	(NHL:n työsulku)
2005–2006	Nashville Predators	NHL		82	31	54	85	40		5	2	5	7	0
2006–2007	Nashville Predators	NHL		82	24	52	76	36		5	0	2	2	2
2007–2008	St. Louis Blues	NHL		82	16	49	65	50		—	—	—	—	—
2008–2009	St. Louis Blues	NHL		11	2	13	15	2		—	—	—	—	—
2009–2010	St. Louis Blues	NHL		75	18	25	43	36		—	—	—	—	—
15 kautta	yhteensä	NHL		989	402	587	989	399		46	16	23	39	12

Lähteet

• Paul Kariya Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
• Paul Kariya Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Paul Kariya Jatkoaika.comissa (Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Paul Kariya The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)