Panteismi
Panteismi (kreikan pan, ’kaikki’ ja theos, ’jumala’) on näkemys, jonka mukaan kaikkeus eli luonto on sama kuin Jumala.[1][2] Panteisti ei usko useisiin persoonallisiin jumaliin vaan yhteen Jumalaan, joka on maailmankaikkeus ja sen aine, voimat ja luonnonlait.[3][4] Panteismissa Jumalan ajatellaan olevan persoonaton ja ääretön, eikä jumalan lisäksi voi olla muuta todellisuutta.[5]
Panteistisia ajatuksia esiintyy esimerkiksi hindulaisuuden Advaita Vedanta -koulukunnassa, joissain kabbalistisen juutalaisuuden suuntauksissa, kelttiläisessä henkisyydessä ja suufimystiikassa.[6] Länsimaisen filosofian historiassa on ollut useita panteistisesti ajatelleita filosofeja.[6] Panteistisia käsityksiä ovat kannattaneet esimerkiksi Giordano Bruno, Baruch Spinoza, Johann Wolfgang von Goethe, Friedrich von Schelling, Charles S. Peirce, William James, Ernst Haeckel ja Henri Bergson.[5] Myös populaarikulttuurissa käsitellään joskus panteistisia teemoja, kuten elokuvissa Tähtien sota, Avatar ja Leijonakuningas.[6]
Panteismista kirjoitti ensimmäisenä irlantilainen filosofi John Toland kirjassaan Socinianism Truly Stated (1705). Hän käytti adjektiivia ’panteistinen’, ja neljä vuotta myöhemmin eräs toinen kirjoittaja käytti ensi kertaa termiä ’panteismi’.[4]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Iso sivistyssanakirja, WSOY 2008, s. 238.
- ↑ panteismi Tieteen termipankki. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ Ihmeellinen maailma: Jumalan olemassaolo Skepsis. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ a b William L. Reese: Pantheism Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ a b Mäkelä, Teo: New Age: opas uushenkisyyteen, s. 174. BoD, 2018. ISBN 978-952-800-327-4
- ↑ a b c William Mander: Pantheism Stanford Encyclopedia of Philosophy. 7.7.2016. Viitattu 21.9.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Panteismi Wikimedia Commonsissa
