Oraakkeli

Oraakkeli (lat. oraculum) tarkoittaa henkilöä, joka välittää tulevaisuutta koskevia viestejä jumalalta tai muilta yliluonnollisilta toimijoilta. Alun perin latinankielinen sana tarkoitti nimenomaan jumalan antamaa vastausta esitettyyn kysymykseen. Oraakkelilla tarkoitetaan myös paikkaa, jossa vastauksia annetaan. Vastaukset kysymyksiin välitettiin tyypillisesti esimerkiksi meedion tai pappien kautta.

John William Waterhousen vuoden 1884 maalauksessa Oraakkelia kuulemassa kahdeksan druiditarta on kokoontuneina temppeliin.

Antiikin oraakkelit

Antiikin maailmassa jumalten uskottiin puhuvan suoraan oraakkelien kautta. Tässä mielessä oraakkelit poikkesivat näkijöistä (kreik. μάντεις, mánteis), jotka tulkitsivat jumalten lähettämiä viestejä muun muassa linnuista ja uhrieläinten sisäelimistä.

Antiikin Kreikan oraakkeleista kuuluisin oli Delfoin oraakkeli. Se oli pyhitetty Apollonille, kuten Didyman ja Klaroksen oraakkelit. Zeuksen oraakkeleita oli Dodonassa ja Olympiassa. Myös Italiassa oli useita huomattavia oraakkeleita, kuten Cumaen Sibylla ja Palestrinan sortes praenestinae. Muissakin kulttuureissa esiintyy oraakkelien kaltaisia ilmiöitä. Oraakkelien toiminta loppui kristinuskon yleistyessä 300-luvulla.

Katso myös

• Nekromanteion (Achérontas)
• Nekromantia
• Sibylla (antiikin uskonnot)

Lähteet

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oraakkeli Wikimedia Commonsissa