Optinen harha

illuusio, joka harhauttaa näköaistia

Optinen harha on illuusio, joka johtaa näköaistia harhaan. Siinä aivot tulkitsevat silmien saaman informaation siten, että näköaistimuksessa jokin vaikuttaa mahdottomalta tai todellisuuden vastaiselta.

Lajeja

muokkaa

Optiset harhat voidaan luokitella eri lajeihin, joista alla esimerkkejä. (Jotkin kuvat täytyy klikata suuremmiksi, jotta harha toimisi).[1]

Kirkkaus- ja kontrastiharhat

muokkaa

Kirkkaus- ja kontrastiharhat aiheutuvat siitä, että havaintomme kirkkaudesta voi vaihdella subjektiivisesti, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi näkymän konteksti.[2]

Tuikkivat harhat

muokkaa

Tuikkivat harhat ovat kuvia, jotka näyttävät tuikkivan tai säkenöivän, kun katsetta liikutetaan niiden pinnalla. Harhan perusmuoto on nimetty saksalaisen Ludimar Hermannin mukaan, joka eritteli vuonna 1870 kuvan ja taustan välisen simultaanisen kontrastin tarkan vaikutuksen.[3]

Taipumisharhat

muokkaa

Taipumisharhoissa suorat tai pyöreät linjat näyttävät vääristyvän tai taipuvan.[4]

Kuvio- ja taustaharhat

muokkaa

Kuvio- ja taustaharhoissa havaintoharha syntyy siitä, että aivot tulkitsevat merkityksen niin kuvion kuin sen taustankin muodolle, jolloin kuvio ja tausta vaihtavat paikkaa.[5]

Arviointiharhat

muokkaa

Arviointiharhoissa kuvioiden koko tai suunta toisiinsa nähden näyttää todellisesta poikkeavalta.[6]

Väriharhat

muokkaa

Valaistusolosuhteet ja ympäröivät värit vaikuttavat voimakkaasti ihmisen havaintoon väristä.[7]

Stereoharhat

muokkaa

Stereoharhat luovat illuusion kolmiulotteisesta kuvasta kun kahdesta itsenäisestä lähteestä tulevat verkkokalvon kuvat sekoittuvat yhdeksi kuvaksi. Stereokuvia katsottaessa silmiä pidetään kuin katsottaisiin kaukaisuuteen. Noin kymmenen prosenttia ihmisistä ei kykene näkemään näitä illuusioita.[8]

Liikeharhat

muokkaa

Liikeharhassa liikkumaton kuva näyttää liikkuvan. Joskus liikkeen havaitsemiseksi täytyy liikuttaa päätä tai silmiä.[9]

Mahdottomat muodot

muokkaa

Mahdottomissa muodoissa kuvan kolmiulotteinen tulkinta todellisena fyysisenä objektina on mahdoton. Tämän mahdottomuuden voi havaita vasta kun sen eri osia vertailee.[10]

Varjoharhat

muokkaa

Varjoharhat perustuvat aivojen tapaan tulkita valaistuksen ja varjojen säännönmukaisuuksia ja määrittää niiden perusteella muodot ja syvyydet.[11]

Perspektiiviharhat

muokkaa

Perspektiivisääntöjen avulla voidaan luoda kuvia, jotka näyttävät perspektiivin takia ristiriitaisilta suhteessa todellisiin mittoihinsa.[12]

Merkitystä vaihtavat harhat

muokkaa

Merkitystä vaihtavat kuvat ovat monitulkintaisia. Aluksi näköjärjestelmä häilyy edestakaisin kahden tulkinnan välillä, mutta kun tulkinta on vakiintunut, sitä on enää hyvin vaikea vaihtaa tai jättää se huomiotta.[13]

Konteksti- ja johdatteluharhat

muokkaa

Konteksti- ja johdatteluharhassa katsojaa johdatellaan tiettyyn tulkintaan.[14]

Kasvoharhat

muokkaa

Ihmisen kasvojentunnistuskyky on hyvin kehittynyt. Kasvoharhat ovat esimerkiksi ylösalaisin käännettyjä kuvia, jotka näyttävät normaaleilta, vaikka niissä onkin jotain epätavallista.[15]

Näkökulmaharhat

muokkaa

Ihmisaivot olettavat, että liikkuminen ei vaikuta kohteen yleisiin piirteisiin millään yllättävällä tavalla. Muodot oletetaan pysyviksi ja näköaisti johdonmukaiseksi. Näkökulmaharhassa kohde on monitulkintainen tai rikkoo johdonmukaisuuden oletusta.[16]

Nurinkuriset harhat

muokkaa

Nurinkurisen kuvan tulkitseminen riippuu siitä, mistä suunnasta sitä katsoo.[17]

Yhdistelmäkuvat

muokkaa

Yhdistelmäkuvassa monta pienempää kuvaa yhdistyy yhdeksi selkeäksi pääkuvaksi.[18]

Anamorfoosi ja silmänlume

muokkaa

Anamorfoosi tarkoittaa tekniikkaa, jossa kuvan voi tulkita katsomalla sitä tietystä kulmasta tai vääristävästä peilistä. Trompe l’œil on maalaustaiteessa käytetty tekniikka, jossa katsoja huijataan näkemään kuva ikään kuin todellisuutena luomalla tasaiselle pinnalle realistinen vaikutelma kolmiulotteisuudesta.[19]

Luonnon harhat

muokkaa

Luonnon harhoihin kuuluu monia luonnossa tavattavia optisia harhoja.[20]

Arkkitehtoniset harhat

muokkaa

Arkkitehtuurissa on hyödynnetty optisia harhoja jo varhain. Usein sillä on pyritty vastustamaan visuaalisen vääristymisen vaikutuksia.[23]

Taiteessa

muokkaa

Monet kuuluisat taiteilijat ovat teoksissaan kuvanneet optisia harhoja. Heitä ovat muiden muassa M. C. Escher, Salvador Dalí, Giuseppe Arcimboldo, Marcel Duchamp ja Victor Vasarely.

Lähteet

muokkaa
  • Seckel, Al: Parhaat optiset harhat. Nemo, 2011 (alkuteos Incredible Visual Illusions, 2009). ISBN 978-952-240-024-6

Viitteet

muokkaa
  1. Seckel 2011, s. 5.
  2. Seckel 2011, s. 12.
  3. Seckel 2011, s. 22.
  4. Seckel 2011, s. 32.
  5. Seckel 2011, s. 46.
  6. Seckel 2011, s. 58.
  7. Seckel 2011, s. 68.
  8. Seckel 2011, s. 80.
  9. Seckel 2011, s. 92.
  10. Seckel 2011, s. 112.
  11. Seckel 2011, s. 130.
  12. Seckel 2011, s. 140.
  13. Seckel 2011, s. 150.
  14. Seckel 2011, s. 164.
  15. Seckel 2011, s. 176, 178.
  16. Seckel 2011, s. 184.
  17. Seckel 2011, s. 196.
  18. Seckel 2011, s. 210.
  19. Seckel 2011, s. 218.
  20. Seckel 2011, s. 232.
  21. Seckel 2011, s. 233.
  22. Seckel 2011, s. 243.
  23. Seckel 2011, s. 244.

Aiheesta muualla

muokkaa