Okan selkkaus
Okan selkkaus oli mohawkien ja Kanadan armeijan välinen väkivaltainen yhteenotto Kanadan Quebecissä 11. kesäkuuta – 26. syyskuuta 1990. Selkkaus liittyi mohawkien kotiseudun maanomistusoikeuskysymyksiin, joissa oli näkemyseroja Okan kunnan ja intiaanien välillä. Tarkemmin kyse oli kiistasta noin 37 hehtaarin kokoisesta alueesta[1]. Mohawkit ottivat haltuunsa osan kiistellystä alueesta, minkä jälkeen Kanadan armeija piiritti alueen, jolloin intiaanit joutuivat lopulta antautumaan. Intiaanit ehtivät pitää aluetta hallussaan kaksi ja puoli kuukautta (78 vuorokautta). Tapaus sai laajaa kansainvälistä huomiota.
| Okan selkkaus | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Tausta
muokkaaUuden Ranskan kuvernööri antoi kiistellyn alueen vuonna 1717 katoliselle koululle. Mohawkit pitivät maan lahjoittamista laittomana. Koulu myi alueet vuonna 1936. Vuonna 1961 mohawkien omana pitämälleen alueelle rakennettiin Club de golf d’Oka -niminen 9-reikäinen golfkenttä. Mohawkit aloittivat kentän rakentamista vastaan oikeustaistelun, mutta kanteet hylättiin vuonna 1976. Mohawkien valitus alkuperäisasukkaiden maakiistoista vastaavalle virastolle hylättiin vuonna 1986. Vuonna 1989 Okan pormestari Jean Ouelette ilmoitti, että golfkenttä laajennettaisiin 18-reikäiseksi, jolloin Kanesataken reservaatin mohawkit rakensivat barrikadin estämään liikenteen kiistellylle alueelle.[2]
Selkkaus
muokkaaOuelette pyysi poliisin väliintuloa 11. kesäkuuta sen jälkeen, kun mielenosoittajat olivat kieltäytyneet noudattamasta oikeuden antamaa päätöstä[2]. Poliisi hyökkäsi tämän jälkeen noin sadan miehen[3] voimin barrikadeja vastaan käyttäen apunaan kyynelkaasua ja sokaisukranaatteja. Mohawkeja oli paikalla noin 200[4]. On epäselvää kumpi osapuoli avasi tulen, mutta osapuolet ajautuivat keskenään tulitaisteluun. Marcel Lemay -niminen poliisi sai laukaustenvaihdossa luodin kasvoihinsa ja kuoli myöhemmin vammoihinsa.[2] Poliisi perääntyi paikalta, ja mohawkit rakensivat poliisilta jääneistä autoista toisen barrikadin[3].
Yhteenoton jälkeen tilanne kiristyi yhä.[2] Poliisi rakensi omat barrikadinsa Okaan ja Kanesataken reserviin vieville teille[5]. Mohawkit saivat tukijoita, ja Kahnawaken reservaatin mohawkit ottivat haltuunsa Montrealin Montrealinsaaren ja South Shoren esikaupunkialueet yhdistävän Honoré Mercier'n sillan.[2] Osoittaakseen tukea Okan mohawkeille monet muutkin mohawk-reservaatit muualla Kanadassa ja Yhdysvaltojen puolella pystyttivät omat barrikadinsa[3]. Kanadan hallitus tarjosi kiistellyistä maista mohawkeille 5,3 miljoonaa dollaria, mutta mohawkit kieltäytyivät tarjouksesta.[2]
8. elokuuta 1990 pääministeri Brian Mulroney määräsi paikalle 4 000 sotilasta[3]. Lisäksi Quebecin poliisin eli Sûreté du Québecin menetettyä tilanteen hallinnan paikalle kutsuttiin 14. elokuuta Kanadan ratsupoliisi. Ratsupoliisia kuitenkin kiellettiin käyttämästä voimaa, ja se jäikin mohawkien ja näiden vastamielenosoittajien jalkoihin. Yhteenotoissa 10 ratsupoliisia joutui sairaalaan. Honoré Mercierin sillan tukkineiden mohawkien kanssa saatiin kuitenkin 29. elokuuta aikaan sopimus. Tähän päättyi myös Kahnawaken reservaatin piiritys.[2] Viimeinen yhteenotto tapahtui 25. syyskuuta, kun mohawkit heittelivät Okassa armeijan joukkoja vesipalloilla. Seuraavana päivänä mohawkit hylkäsivät aseensa ja palasivat koteihinsa. Armeijan ja Quebecin poliisi pidättivät kuitenkin useita.[2]
Seuraukset
muokkaaIntiaanien tappiosta huolimatta golfkentän laajennusaikeet peruttiin[2]. Kanadan liittohallitus osti lopulta kiistellyn alueen Okan kaupungilta ja liitätti sen Kanesataken reservaattiin. Vuonna 2000 Kanesataken mohawkien kanssa tehtiin vielä lisäsopimus, jolla reservaatille siirrettiin 1 200 hehtaaria lisää maata[1]. Kiistoja maasta ei kuitenkaan ole edelleenkään ratkaistu. Myöhemmin jännitystä on syntynyt esimerkiksi aikeista rakentaa kolme taloa Okan yhteenottopaikkaa vastapäätä. Mohawkit pitävät tätäkin aluetta omanaan.[6] Yhteenotto maksoi Quebecille 112 miljoonaa dollaria, joista suuri osa kului poliisien ylityöpalkkioihin. Lisäksi Kanadan armeija käytti piiritykseen 83 miljoonaa dollaria.[7]
Okan tapahtumien jälkeen Kanadan hallitus asetti vuonna 1991 kuninkaallisen komission selvittämään alkuperäiskansojen asemaa. Komissiossa oli seitsemän jäsentä, joista neljä oli intiaaneja. Maista kiisteleviin ryhmistä ei kuitenkaan ollut lautakunnassa yhtään jäsentä. Komission raportissa vuodelta 1996 suositeltiin alkuperäiskansojen tunnustamista poliittisina toimijoina ja pysyvän maakiistoja hoitavan elimen perustamista.[8]
Lähteet
muokkaa- Markku Henriksson: Kanada - Vaahteranlehden maa. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-965-2
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Henriksson 2006, s. 263
- ↑ a b c d e f g h i The Oka Crisis Province Quebec. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Carla Tonelli: Oka, 1990: Our land is our future ThisMagazine. Arkistoitu 19.5.2012. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Officer Dies as Mohawks and Quebec Police Clash The New York Times. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
- ↑ The Oka Crisis Historica Foundation. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Oka Crisis legacy questioned CBC NEWS. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Terri Kelly: The Mohawk Defense Of Kanasetake (aka Oka, Quebec, Canada) hartford-hwp.com. Viitattu 26.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Henriksson 2006, s. 264