Monty Python

brittiläinen komediaryhmä

Monty Python oli vuonna 1969 muodostettu brittiläinen komediaryhmä, johon kuuluivat Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones ja Michael Palin. Ryhmä tuli tunnetuksi BBC:lle tehdystä televisiosarjasta Monty Pythonin lentävä sirkus (1969–1974). Ryhmä on tehnyt lisäksi neljä elokuvaa sekä lukemattoman määrän oheistuotteita äänitteistä ja kirjoista videopeleihin.

Monty Pythonin lentävän sirkuksen alussa esiintyvä jalka on yksityiskohta Agnolo Bronzinon renessanssiaikaisesta maalauksesta Allegoria del trionfo di Venere.

Historia

muokkaa

Yhdysvaltalaista Gilliamia lukuun ottamatta Monty Pythonin jäsenet olivat opiskelleet joko Oxfordin tai Cambridgen yliopistossa. Cleese ja Chapman tekivät vuonna 1967 sarjaa At Last the 1948 Show ja Idle, Jones ja Palin sarjaa Do Not Adjust Your Set. Tiimit ryhtyivät yhteistyöhön vuonna 1969.

Ryhmän kirjoittamat sketsit luotiin lähinnä työpareina Cleese–Chapman ja Palin–Jones. Eric Idle kirjoitti yksin. Terry Gilliam loi sketsejä yhteen nivoneet animaatiot. Televisiosarjan ja elokuvien tekoon osallistuivat myös Neil Innes, joka kirjoitti lauluja Lentävään sirkukseen, sekä näyttelijät Carol Cleveland ja Connie Booth.

Ryhmä joutui miettimään itselleen ja sarjalleen nimeä kirjoittaessaan sketsejä Monty Pythonin Lentävän Sirkuksen ensimmäiselle kaudelle kesällä 1969. Ensimmäisiä esille nousseita ehdotuksia olivat Michael Palinin mukaan muun muassa "Megapode", "Arthur Megapoden mitätön show", "Arthur Megapoden eläintarha", "E. L. Moistin lentävä sirkus", "Kauhea, totinen Megapode", "Megapoden atomisirkus", "Vaseliiniparaati", "Milon Venuksen paniikkishow", "Pupu, kahelo, hiirihaukka, sänki ja saapas", "Pöllönvenytystunti", "Hevonen, lusikka ja kulho", ­"Rupikonnanylennyshetki" ja "Paroni van Tookin lentävä sirkus". Eric Idlen mukaan jossain vaiheessa kaikkein todennäköisin nimiehdokas oli "Gwen Dibley". BBC kuitenkin hylkäsi nämä kaikki nimet "kaameina". Lopulta John Cleese ehdotti nimeä "Python", ja Idle yhdisti siihen pubituttunsa nimen "Monty". Nimi "Monty Python" toi ryhmälle mieleen jonkun "iljettävän teatteriagentin", joten se hyväksyttiin. BBC halusi sarjan nimeen mukaan myös "Lentävän sirkuksen", joten sarjan lopullinen nimi oli kompromissi.[1]

Televisiosarja

muokkaa
 
Yläluokan idioottien kilpailua kuvaava sketsi TV-sarjasta Monty Pythonin lentävä sirkus herätti Suomessa pahennusta 1970-luvulla.

Monty Pythonin lentävä sirkus saavutti alusta alkaen suosiota Britanniassa uudenlaisella huumorillaan. Huumoriin kuului sketsien pituus, eikä niissä nähtykään totuttua loppuhuipennusta; saumatta liu'uttiin seuraavaan sketsiin. Hengähdystauoiksi oli tiettyihin väleihin punottu houreisen tuntuisia leikeanimaatiopätkiä, joita voi luonnehtia puhdastyylisiksi aasinsilloiksi.

Vuonna 1971 sarja osallistui myös Montreux'n Kultainen ruusu -kilpailuun ja sijoittui siinä toiseksi (Hopeinen ruusu). Pythonien huumori ei perustunut vakiohahmoihin vaan suurimmaksi osaksi täysin järjettömään humoristiseen ilotulitukseen. He pyrkivät käsikirjoituksissaan aina paisuttelemaan pienimmätkin asiat äärimmäisyyksiin – kuuluisana esimerkkinä 3. jakson ravintolasketsi, jossa tehdään suuri numero likaisesta haarukasta.

Sarjan vaikutus

muokkaa

Monty Pythonin anarkistisella tyylillä on ollut suuri vaikutus komediaan. Monissa suomalaisissakin viihdeohjelmissa, muun muassa Studio Julmahuvissa, voi nähdä selviä Python-vaikutteita, joissakin tapauksissa jopa suoria sketsilainoja. Myös South Park -televisiosarjan luojat Trey Parker ja Matt Stone ovat monesti teoksillaan tunnustaneet rakkauttaan Pythonia kohtaan. Myös Alivaltiosihteeri-huumoriryhmä on kertonut ottaneensa vaikutteita Monty Pythonista.

Monty Pythonilla on ollut suuri vaikutus Englannin kulttuuriin. Näistä näkyvimpiä ovat englannin kieleen tulleet, joko suoraan esityksistä tai niistä johdetut sanat ja ilmaukset kuten Pythonesque, josta on tullut synonyymi surrealistiselle huumorille, ja joka on löydettävissä yleisesti englannin sanakirjoista. Kyseistä termiä käytetään myös animaatiotyylistä, jolla Terry Gilliam teki Monty Pythonin animaatio-osat. Samantapaista tyyliä on käyttänyt muun muassa South Park ja Itse valtiaat.

Monty Pythonin mukaan nimettyjä asioita:

Douglas Adams on kirjassaan The Salmon of Doubt kertonut, kuinka Monty Python innoitti häntä. Hän myös kirjoitti joitakin sketsejä yhdessä Graham Chapmanin kanssa.

Britannian pääministeri Margaret Thatcher lainasi Monty Pythonin tunnettua Kuollut papukaija -sketsiä eräässä puheessaan.

Elokuvia

muokkaa

Elokuvat Monty Pythonin paremmat pilat eli Elämä on Pythonia (1971) ja Monty Python Hollywoodissa (1982) ovat koosteita TV-sarjassa esitetyistä sketseistä. Edellinen tehtiin markkinoimaan ryhmää Yhdysvalloissa, jossa TV-sarjaa ei ollut esitetty; Suomen-ensi-ilta oli vuonna 1984. Elokuvaa varten Pythonit näyttelivät uudelleen kahden ensimmäisen tuotantokauden parhaita paloja. Jälkimmäisessä Pythonit taas näyttelevät tunnetuimpia sketsejään elävän yleisön edessä Hollywood Bowl -areenalla; Suomen-ensi-ilta oli vuonna 1985.

Sketsejä

muokkaa

Dokumenttielokuvia

muokkaa

Albumit

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • McCabe, Bob (toim.): Monty Pythonin maailma Monty Pythonin mukaan. ((The Pythons’ Autobiography, 2005.) Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin. Suomentanut Tapani Kärkkäinen) Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0076-6

Viitteet

muokkaa
  1. Monty Pythonin maailma (2005), s. 233–236.
  2. A Liar’s Autobiography: Animated Monty Python film is largely inanimate.
  3. Monty Python's Flying Circus on World of Spectrum Worldofspectrum.org. Viitattu 19 August 2009.
  4. Monty Python's Flying Circus – Lemon Amiga lemonamiga.com. Viitattu 3 January 2015.
  5. Toy Vault web site for Python-opoly. Retrieved November 20, 2008 Toyvault.com. Arkistoitu 6 helmikuu 2009. Viitattu 19 August 2009.
  6. Web site for Monty Python Fluxx Fluxxgames.com. Viitattu 19 August 2009.
  7. The Silly Walk Official Website Boondoggle Studios. Viitattu 25 June 2014.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Mähkä, Rami: ”Monty Pythonin komedia vastaelokuvana”. Lähikuva: Audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu, nro 1/2017 (30. vsk.), s. 7–25.

Aiheesta muualla

muokkaa