Maurren Higa Maggi (s. 25. kesäkuuta 1976 São Carlos, Brasilia) on brasilialainen yleisurheilija ja olympiavoittaja, jonka päälaji urallaan oli pituushyppy.[1]

Maurren Higa Maggi
Henkilötiedot
Syntynyt25. kesäkuuta 1976 (ikä 48)
São Carlos, Brasilia
Kansalaisuus  Brasilia
Uran tiedot
Pituus 173 cm
Paino 61 kg
Laji pituushyppy

Tietolaatikko päivitetty 16.2.2019

Mitalit
Maa:  Brasilia
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2008 pituushyppy
Sisäratojen MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Valencia 2008 pituushyppy
Pronssia Pronssia Birmingham 2003 pituushyppy

Maggi voitti 1997 Etelä-Amerikan-mestaruuden pituushypyssä ja voitti samoissa kisoissa hopeaa 100 metrin aitajuoksussa. Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti Etelä-Amerikan-mestaruuskisoissa kultaa sekä 100 metrin aidoissa että pituushypyssä. Samana vuonna Pan-Amerikan kisoissa hän voitti kultaa pituudessa ja hopeaa 100 metrin aidoissa sekä Universiadeissa pronssia pituushypyssä. Sevillan MM-kisoissa hän karsiutui 100 metrin aitojen toisissa alkuerissä ajalla 13,10 ja sijoittui pituushypyssä kahdeksanneksi tuloksella 668.[1]

Maggi voitti pituushypyn Ibero-Amerikan mestaruuden 2000. Sydneyn olympialaisissa hän karsiutui saman lajin loppukilpailusta. Seuraavana vuonna hän hyppäsi Lissabonin sisäratojen MM-kisoissa pituudessa yhdeksänneksi. Hän voitti Etelä-Amerikan mestaruuden 100 metrin aitajuoksussa Etelä-Amerikan ennätyksellä 12,71 ja pituushypyssä tuloksella 669 Myöhemmin samana vuonna Edmontonin MM-kisoissa hän karsiutui 100 metrin aitojen alkuerissä ja oli pituudessa seitsemäs tuloksella 673. Kauden lopussa hän voitti Universiadeissa kultaa pituudessa tuloksella 683 ja hopeaa 100 metrin aidoissa[1] sekä Hyvän tahdon kisoissa kultaa pituushypyssä.[2]

Maggi voitti 2002 pituudessa GP-finaalin tuloksella 702 sekä sijoittui toiseksi Ibero-Amerikan mestaruuskilpailuissa ja yleisurheilun maailmancupissa.[2] Hän voitti seuraavana vuonna MM-pronssia Birminghamin sisäratojen MM-kisoissa pituushypyssä.[1] Myöhemmin samana vuonna hän kärähti dopingista ja sai kahden vuoden kilpailukiellon.[3] Vuonna 2006 hän voitti Etelä-Amerikan pituusmestaruuden tuloksella 686. Seuraavana vuonna hän voitti pituushypyssä Etelä-Amerikan mestaruuden tuloksella 691 ja Pan-Amerikan kisat tuloksella 684.[2] Osakan MM-kisoissa 2007 hän sijoittui kuudenneksi. Maaliskuussa 2008 hän saavutti hopeaa sisäratojen MM-kisoissa Valenciassa Etelä-Amerikan halliennätyksellä 689.[1]

Pekingissä 2008 Maggista tuli ensimmäinen yleisurheilussa olympiakultaa voittanut brasilialaisnainen. Hän voitti pituushypyn tuloksella 704. Hopeamitalisti Tatjana Lebedeva hyppäsi viimeisellään yhden senttimetrin päähän.[4] Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän sijoittui seitsemänneksi ja Daegun MM-kilpailuissa 2011 11:nneksi.[1] Hän voitti 2011 Etelä-Amerikan mestaruuden tuloksella 652 ja Pan-Amerikan kisat tuloksella 694. Hän karsiutui loppukilpailusta Lontoon olympialaisissa 2012.[2].

Maggi pitää hallussaan Etelä-Amerikan-ennätystä pituushypyssä[5] ja piti vuoteen 2024 asti hallussaan maanosan ennätystä myös 100 metrin aitajuoksussa[6]. Hän voitti Brasilian mestaruuden 100 metrin aitajuoksussa 1998, 1999 ja 2000, pituushypyssä 1999, 2000, 2002, 2003, 2006 ja 2008 sekä kolmiloikassa 2002.[2]

Higga Magi oli aiemmin avioliitossa kilpa-ajaja Antonio Pizzonian kanssa ja tästä liitosta heillä on tytär.[7]

Henkilökohtaiset ennätykset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Maurren Higa Maggi Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  2. a b c d e Maurren Higa Maggi Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). Viitattu 13.9.2012. (englanniksi)
  3. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/athletics/3558723.stm
  4. Maggille sentillä historiallinen pituuskulta, Klüft vasta 9:s MTV3.fi. 22. elokuuta 2008. MTV. Viitattu 22. elokuuta 2008.
  5. Records by Event – Long Jump worldathletics.org. Viitattu 29.6.2024.
  6. Récord suramericano de Maribel Caicedo en los 100 m vallas Running Colombia. 14.5.2024. Viitattu 29.6.2024. (espanja)
  7. Maurren Maggi celebra os oito anos de sua pequena Sophia caras.uol.com.br. 21.12.2012. Viitattu 16.2.2019 (portugaliksi).