Ludvig III (Baijeri)
Ludvig III (Ludwig Leopold Joseph Maria Aloys Alfred); (7. tammikuuta 1845 München, Baijerin kuningaskunta – 18. lokakuuta 1921 Nádasdyn linna, Sárvár, Vasin piirikunta, Unkarin kuningaskunta) oli Baijerin viimeinen kuningas vuosina 1913–1918.[1]
| Ludvig III | |
|---|---|
 Ludvig valokuvattuna vuonna 1912 | |
| Baijerin kuningas | |
| Valtakausi | 5. marraskuuta 1913 – 13. marraskuuta 1918 |
| Edeltäjä | Otto |
| Seuraaja | monarkia lakkautettu |
| Syntynyt |
7. tammikuuta 1845.svg){kind=small} München, Baijeri |
| Kuollut |
18. lokakuuta 1921 (76 vuotta).svg){kind=small} Sárvár, Unkarin kuningaskunta |
| Hautapaikka | Frauenkirche, München |
| Puoliso | Marie Therese |
| Lapset | 13 |
| Koko nimi | Ludwig Leopold Joseph Maria Aloys Alfred |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Luitpold |
| Äiti | Auguste Ferdinande |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku ja koulutus
muokkaaLudwig oli Baijerin prinssi Luitpoldin ja Itävallan ja Toscanan arkkiherttuatar Auguste Ferdinanden (1825–1864) vanhin poika. Ludwigilla oli kolme sisarusta, joista[2] Leopold oli sotamarsalkka Saksan armeijassa ja sisar Therese Charlotte (1850–1925) oli aikakautensa pioneeri tiedemaailmassa. Nuorempi veli Leopold Maximilian (1846–1930) avioitui Itävallaan arkkiherttuatar Giselan kanssa ja
Prinssi Ludwig vietti lapsuutensa sisarustensa kanssa Nymphenburgin palatsissa. Yksi hänen opettajistaan oli Karl Rinecker, Vatikaanille uskollinen katedraalisaarnaaja, joka varmisti tämän tiukan katolisen kasvatuksen ja koulutuksen.[3]
Avioliitto ja lapset
muokkaaLudwig avioitui 20. helmikuuta 1868 Wienissä Itävalta-Esten arkkiherttuatar Marie Theresen (1849–1919) kanssa,[2][1] joka oli Itävalta-Esten arkkiherttua Ferdinand Karl Viktorin (1821–1849) ja Itävallan arkkiherttuatar Elisabeth Franziskan (1831–1903) tytär ja ainoa perijä, joten hän toi mukanaan suuren maaomaisuuden Unkarissa ja Määrissä.[4][3]
Ludvigille ja Marie Thereselle syntyi 13 lasta, joista 11 eli aikuiseksi asti:[2][3]
- Rupprecht (1869–1955) Baijerin kruununprinssi, avioitui 1900 Baijerin herttuatar Marie Gabrielen (1878–1912) kanssa, avioitui 1921 Luxemburgin ja Nassaun prinsessa Antonian (1899–1954) kanssa
- Adelgunde (1870–1958) avioitui 1915 Hohenzollern-Sigmaringenin prinssi Wilhelmin (1864–1927) kanssa
- Maria (1872–1954) avioitui 1897 Calabrian herttua Ferdinandin (1869–1960) kanssa
- Karl (1874–1927)
- Franz (1875–1957) avioitui 1912 prinsessa Isabella von Croÿn (1890–1982) kanssa
- Mathilde (1877–1906) avioitui 1900 Saksi-Coburg-Gothan prinssi Ludwig Gastonin (1870–1942) kanssa
- Wolfgang (1879–1895)
- Hildegard (1881–1948)
- Notburga (1883), kuoli alle viikon ikäisenä
- Wiltrud Marie Alix (1884–1975) avioitui 1924 Urachin herttua Wilhelm II:n (1864–1928) kanssa
- Helmtrud (1886–1977)
- Dietlinde (1888–1889), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Gundelinde (1891–1983) avioitui 1919 kreivi Johann Georg von Preysing-Lichtenegg-Moosin (1887–1924) kanssa
Baijerin kuningas
muokkaaLudvig seurasi aluksi isäänsä prinssi Luitpoldia Baijerin sijaishallitsijana vuonna 1912. Tämä oli toiminut Ludvigin serkun, mielenvikaisen kuningas Oton sijaishallitsijana, mutta vuotta myöhemmin 67-vuotias Ludvig syrjäytti Oton ja hänestä tuli virallisesti Baijerin kuningas.[5][6]
Ludvigin lyhyt hallintokausi oli konservatiivinen. Hallitsijana hän sai vaikutteita paavi Leo XIII:n kiertokirjeestä Rerum Novarumista. Häntä kutsuttiin joskus nimellä ”Millibauer”, ”maitotilallinen”, koska hän oli suuresti kiinnostunut maataloudesta ja viljelystä.[1] Uusi kuningas oli kiinnostunut myös liikenteen parantamisesta, mutta jatkoi myös Wittelsbachin suvun perinteitä taiteen suojelijana. [1]
Ensimmäinen maailmansota
muokkaaLudvigia syytettiin sokeasta Preussin seuraamisesta, ja hänen epäsuosionsa kasvoi ensimmäisen maailmansodan aikana. Baijerin viimeinen kuningas ei kyennyt ratkaisemaan monarkian auktoriteettikriisiä ja sodan aiheuttamia kasvavia taloudellisia ongelmia ja sosiaalisia jännitteitä.[6] Hän osallistui sotaan niin vähän kuin mahdollista, vaikka hän vastusti vuodesta 1917 lähtien keisarillisen Saksan armeijan tosiasiallisen päällikön Erich Ludendorffin sotilaspolitiikkaa.[1]
Kun sota kesti ja rintama läheni Baijeria, valtiossa puhkesi saksalainen sosialistinen vallankumous, jota johti sosialisti Kurt Eisner, mikä oli täydellinen yllätys Ludvigille.[1] Juuri ennen sodan loppumista Ludvig pakeni perheineen Münchenin kuninkaallisesta residenssistä 7. marraskuuta 1918 Wildenwartin linnaan Frasdorfin lähelle. Vakavasti sairaan kuningatar Maria Theresen terveys heikkeni pian ja hän kuoli 69-vuotiaana 3. helmikuuta 1919. Hänet haudattiin linnankappeliin[4] ja sydän Gnedenkapelleen Altöttingiin.[3] Ludvig III oli ensimmäinen saksalainen monarkki, joka syöstiin valtaistuimeltaan, hän ei koskaan luopunut kruunusta. Wittelsbachin suku oli hallinnut Baijeria 738 vuotta.[6]
Pari päivää sodan puhkeamisen jälkeen, 13. marraskuuta 1918, Ludvig kirjoitti käskyn, joka vapautti sotilaat ja valtion virkamiehet valoistaan.[5][1] Kurt Eisnerin johtaman tuoreen tasavallan hallitus tulkitsi tämän eroilmoitukseksi.
Maanpako ja viimeiset vuodet
muokkaaBaijerista paettuaan Kurt Eisnerin vuonna 1919 tapahtuneen salamurhan koston pelossa, Ludvig muutti ensin Unkariin, sieltä Liechtensteiniin, ja sieltä Sveitsiin, josta palasi vuonna 1920 Baijeriin Wildenwartin linnaan Chiemgauhun. Hän siirtyi sittemmin tiluksilleen Nádasdyn linnaan Sárváriin, Unkariin, jossa hän kuoli 76-vuotiaana lokakuussa 1921[7][6] vallasta luopumisen katkeroittamana.[5][1]
Perintö
muokkaaVallasta luopuneen kuningas Ludvig III:n ja puoliso Maria Theresen hautajaiset 5. marraskuuta 1921 Frauenkircheniin, Wittelsbach-suvun kryptaan Münchenissä saivat liikkeelle 100 000 suuruisen yleisömäärän. Hautajaismenoihin osallistuivat sekä hallitus katolinen kirkko.[3]
Kunnianosoituksia
muokkaaBaijerilaiset
muokkaa
Pyhän Hubertin ritarikunta (1908)[8]
Sotilasansioritarikunta (1866)[9]
Pyhän Yrjön ritarikunta (1874)[8]
Max Joosefin sotilasritarikunta[7]
.svg){kind=small}
Ulkomaalaiset
muokkaa
Kultainen talja (Itävalta-Unkari, 1868)[10]
Pyhän Tapanin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1893)[10]
Maria Teresian sotilasritarikunta (Itävalta-Unkari, 1917)[10]
Mustan kotkan ritarikunta (Preussi)[11]
Württembergin kruunun ritarikunta (Württemberg)[12]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Louis III | Reign, Succession & Monarchy | Britannica www.britannica.com. Viitattu 2.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c King Ludwig III of Bavaria Unofficial Royalty. 8.7.2016. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Haus der Bayerischen Geschichte - Königreich - Die königliche Familie in der Zeit Ludwigs III. hdbg.eu. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ a b Haus der Bayerischen Geschichte - Königreich - Marie Therese (auch Maria Theresia) von Bayern hdbg.eu. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ a b c Louis III | Reign, Succession & Monarchy Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Haus der Bayerischen Geschichte - Königreich - Ludwig III. hdbg.eu. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ a b Ludwig III. (Wittelsbach) König von Bayern prussianmachine.com. Viitattu 25.8.2023.
- ↑ a b Königliche Orden (s. 7 & 11) Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Bayern. 1908. Viitattu 25.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Hof- und Staatshandbuch des Königreichs Bayern: 1867. Landesamt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2023). (saksaksi)
- ↑ a b c Ritter-Orden (s. 50, 52 & 55) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1918. Viitattu 25.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Prussia (Germany): Schwarzer Adler-orden. Preussische Ordens-liste, 1886, s. 7. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Königliche Orden, s. 28. Staatshandbuch für Württemberg, 1896. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2023). (saksaksi)
| Edeltäjä: Otto |
Baijerin kuningas 1913–1918 |
Seuraaja: - |