Wikipedia

Lucina Hagman

suomalainen naisasianainen ja poliitikko

Lucina Hagman (5. kesäkuuta 1853 Kälviä – 6. syyskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen koulunjohtaja, naisasialiikkeen edelläkävijä ja nuorsuomalainen poliitikko. Hän toimi Naisasialiitto Unionin ensimmäisenä ja pitkäaikaisena puheenjohtajana ja perusti vuonna 1899 Martta-järjestön sekä vuonna 1907 Suomalaisen Naisliiton. Hän oli myös yksi vuonna 1907 valituista ensimmäisistä naiskansanedustajista. Pedagogina Hagman oli tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen kannattaja, ja hän toimi ensimmäisen suomenkielisen yhteiskoulun ensimmäisenä rehtorina. Vuodesta 1899 hän johti Helsinkiin perustamaansa Uutta yhteiskoulua. Hagman sai myös ensimmäisenä naisena Suomessa professorin arvonimen vuonna 1928.

Lucina Hagman
Lucina Hagman 1900-luvun alussa.
Lucina Hagman 1900-luvun alussa.
Kansanedustaja
22. toukokuuta 1907 – 31. heinäkuuta 1908
4. huhtikuuta 1917 – 31. lokakuuta 1917[1]
Ryhmä/puolue Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri (1907–1908)
Turun läänin pohjoinen vaalipiiri (1917)
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1853[1]
Kälviä, Suomen suuriruhtinaskunta[1]
Kuollut6. syyskuuta 1946 (93 vuotta)[1]
Suomi Helsinki, Suomi[1]
Arvonimiprofessori (1928)
Puoliso naimaton
Tiedot
Puolue Nuorsuomalainen Puolue[1]

Elämä

muokkaa

Opettaja, koulunjohtaja ja pedagogi

muokkaa

Lucina Hagmanin vanhemmat olivat nimismies Nils Johan Erik Hagman ja Sofia Margareta Hagman (o.s. Nordman).[1] Hän oli nuorin perheen kuudesta lapsesta.[2] Hänen sisaruksiaan olivat muun muassa Suomen ensimmäisen kansanopiston perustaja Sofia Hagman sekä päätoimittajat August Hagman ja Tyko Hagman. Koti oli ruotsinkielinen, mutta Kälviän suomenkielisessä ympäristössä Lucina Hagman oppi jo lapsena suomea. Isän saatua siirron perhe muutti vuonna 1865 Vaasaan, jossa Hagman suoritti nelivuotisen ruotsinkielisen tyttökoulun. Tyttöjen kouluttaminen oli tuohon aikaan harvinaista, ja hän olikin perheen kolmesta tyttärestä ainoa, joka pääsi opintielle.[3][4]

Koulun suoritettuaan Hagman toimi pari vuotta pienten lasten opettajana ja kouluttautui sitten kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1875. Seminaarissa hänet tunnettiin suomen kielen puolustajana.[3] Siellä hän tutustui myös Minna Canthiin.[5] Hagman pääsi heti valmistuttuaan Hämeenlinnan valmistavan koulun johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1886.[3] Koulussa hänen oppilaanaan oli muun muassa Jean Sibelius.[5] Hagman toimi samanaikaisesti myös Hämeenlinnan ruotsalaisen tyttökoulun matematiikan opettajana vuosina 1877–1881.[1]

Hagman oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä jo opiskeluaikanaan ja alkoi osallistua julkiseen keskusteluun 1880-luvun aikana. Hän kannatti tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta eli yhteiskouluja, koska hänen mukaansa erilliset tyttö- ja poikakoulut tukivat yksipuolisia sukupuolirooleja ja jättivät yleensä tytöille mahdollisuuden vain heikompitasoiseen koulutukseen. Hagman uskoi yleensäkin vahvasti kasvatuksen merkitykseen ihmisen kehityksessä. Hän teki matkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Sveitsiin tutustuakseen niiden koululaitoksiin.[3]

Hagman oli vuonna 1886 mukana perustamassa Helsingin suomalaista yhteiskoulua (SYK), ja osin hänen kirjoittamansa lehtiartikkelin vaikutuksesta koulun perustajat päätyivät lopulta yhteiskouluun alun perin suunnitellun tyttökoulun sijasta.[3] SYK on nykyisin Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Hagman valittiin saman tien oppilaitoksen ensimmäiseksi rehtoriksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1890.[6] Vuosina 1887–1894 hänellä oli lisäksi Helsingissä oma yksiluokkainen (myöhemmin kaksiluokkainen) valmistava koulu, jonka hän kuitenkin myi Alli Nissiselle.[4]

Hagman jatkoi SYK:n toisena johtajana vuoteen 1899, jolloin hän perusti oman oppikoulun, Helsingin Uuden yhteiskoulun.[4] Sille valmistui pian oma talo Helsingin Kruununhakaan. Hagman oli koulun rehtorina aina vuoteen 1935. Omistajana sekä johtokunnan puheenjohtajana hän jatkoi vuoteen 1938, jolloin hän myi koulun sen toimintaa jatkaneelle osakeyhtiölle. Vuoteen 1919 saakka hän oli myös opettajana omassa koulussaan.[4][7] Uudessa yhteiskoulussa Hagman pyrki edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oppilaiden luonteen huomioimista opetuksessa.[7]

Järjestöaktiivi

muokkaa
 
Hagman, kuva otettu vuosien 1910–1919 välillä.

Hagman kannatti naisille samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä jo oli sekä mahdollisuutta päästä samoihin ammatteihin.[3] Helsinkiin asettumisestaan alkaen hän toimi aktiivisesti vuonna 1884 perustetussa Suomen Naisyhdistyksessä.[4] Hän osallistui myös kansainväliseen naiskongressiin Kööpenhaminassa vuonna 1888. Hagman kuului niihin naisasialiikkeen vaikuttajiin, jotka erosivat Naisyhdistyksestä vuonna 1892 ja perustivat Naisasialiitto Unionin. Hänestä tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja vuosiksi 1892–1908 ja 1913–1920. Vuonna 1908 hänet nimettiin kunniapuheenjohtajaksi.[3] Hagman perusti myös Martta-järjestön vuonna 1899 nimellä Sivistystä kodeille. Toiminta alkoi varsinaisesti seuraavana vuonna, jolloin nimeksi tuli Martta-Yhdistys.[4] Hagman toimi järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana runsaan vuoden.[8] Tavoitteena oli rakentaa isänmaallinen kansanvalistusjärjestö, jossa naisille oli annettu sivistäjän rooli. Järjestö syntyi myös reaktiona helmikuun manifestiin ja venäläistämisuhkaan.[9]

Hagman oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä raittiusyhdistystä ja kuului Raittiuden Ystävien johtokuntaan.[3] Hänen omistamansa Uusi yhteiskoulu aloitti 1900-luvun alussa raittiusopetuksen ensimmäisenä oppikouluna Suomessa.[7] Sen sijaan kotitalousopetusta ei Marttajärjestön perustajan omassa koulussa annettu lainkaan hänen elinaikanaan.[4] Hagman toimi myös Suomen Rauhanliitossa, joka nimesi hänet kunniajäsenekseen.[3] Hänet kutsuttiin Helsingin työväenyhdistyksen naisosaston perustavan kokouksen puheenjohtajaksi vuonna 1898.[4]

Vuonna 1905 Hagman perusti ystävänsä Maikki Fribergin kanssa Naisten Ääni -nimisen lehden nuorsuomalaisia naisia varten. Hagman jatkoi lehden toimituskunnassa kuolemaansa asti.[10] Pian ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen hänen aloitteestaan perustettiin Suomalainen Naisliitto, joka oli tarkoitettu nuorsuomalaisia naisia kokoavaksi valistusjärjestöksi.[5] Naisten Ääni siirtyi uuden järjestön äänenkannattajaksi.[10] Hagman toimi Naisliiton puheenjohtajana 1908–1914 ja 1920–1927.[3]

Poliitikko

muokkaa

Naisten äänioikeutta aktiivisesti ajanut Hagman valittiin vuonna 1907 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuduttua yhtenä ensimmäisistä naisista eduskuntaan.[2] Hän oli Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustajana kaksi lyhyttä kautta vuosina 1907–1908 ja 1917, ensimmäisellä kerralla Hämeen läänin eteläisestä ja toisella Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä valittuna. Hän toimi vuonna 1907 anomusvaliokunnan ja vuonna 1917 sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.[1] Hagmanin ensimmäinen lakialoite koski aviovaimon oikeutta hallita omaisuuttaan.[4] Sen ohella hän ajoi eduskunnassa myös kieltolakia, naisten mahdollisuutta päästä valtion virkoihin, sukupuolten samapalkkaisuutta ja aviottomien lasten oikeudellisen aseman parantamista.[11] Hagman ei ollut kuitenkaan innokas puoluepoliitikko ja kannatti naisten yhteistyötä yli puoluerajojen. Pettyneenä naiskansanedustajien vähäiseen määrään hän ehdotti vuonna 1923 naisille omia erillisiä ehdokaslistoja, mikä ei kuitenkaan saanut kannatusta.[3]

Muu toiminta ja yksityiselämä

muokkaa

Hagman oli ahkera lehtikirjoittaja ja julkaisi useita kirjoja. Vuonna 1887 hän sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon julkaisemastaan Fredrika Bremerin elämäkerrasta. 1900-luvun alussa hän julkaisi kaksiosaisen Minna Canthin elämäkerran sekä vuonna 1936 omat lapsuusmuistelmansa.[3] Hagman sai elämäntyöstään professorin arvonimen ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 1928. Aloitteen arvonimen myöntämisestä olivat tehneet yhdessä Suomalainen Marttaliitto ry ja Suomalainen Naisliitto ry.[4]

Hagman osti Turun läheltä Siinalan tilan kesäpaikakseen.[8] Hän pysyi koko ikänsä naimattomana, mutta veljensä vaimon kuoltua vuonna 1891 hän otti kaksi näiden lapsista kasvattilapsikseen, ja myöhemmin vielä kolmannenkin sekä yhden sukuun kuulumattoman kasvattilapsen.[3][2] Koulunjohtaminen kulki suvussa: yksi hänen kasvattityttäristään, Lisa Hagman, perusti vuonna 1919 nykyisen Apollon yhteiskoulun, josta tosin joutui taloudellisista syistä luopumaan pula-aikana.[4][12] Lucina Hagman kuoli vuonna 1946 ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[8]

Muistaminen

muokkaa
 
Kaija Kontulaiseen ruostumattomasta teräslangasta tehty veistos Siina Hagmanin synnyinkodin pihassa Kälviällä.

Yleisradion vuonna 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Lucina Hagman äänestettiin 29. suurimmaksi suomalaiseksi.[9] Hagmanin synnyinkoti Kälviällä on nykyisin Marttajärjestön ylläpitämä museo.[8] Marttakotina tunnetun talon seinässä on Hagmanin muistolaatta.[13] Kälviällä (nykyään osa Kokkolaa) on myös hänen mukaansa nimetty peruskoulu,[14] ja vuosina 1992–2016 siellä toimi lisäksi Lucina Hagmanin lukio.[15][16] Helsingin Savelanpuistossa Uuden Yhteiskoulun nykyisen rakennuksen ohi kulkeva tie nimettiin vuonna 1999 Lucina Hagmanin poluksi. Kun koululle rakennettiin vuonna 2008 uusi katuyhteys, se sai nimekseen Lucina Hagmanin kuja.[17][18]

Hagmanin synnyinkodin edustalla Kälviällä paljastettiin vuonna 2023 hänen syntymänsä 170-vuotispäivänä kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen toteuttama Hagmania lapsena esittävä veistos, Siina, jonka tilasivat Kälviän Martat, paikallinen Lions Club ja Lucinan ystävät -järjestö.[13][19][20]

Julkaisuja

muokkaa
  • Ensimmäinen koulu (1882)
  • Fredrika Bremer (1886), elämäkerta
  • Yhteiskavastuksesta (1887)
  • Naisten kasvatuksesta (1888)
  • Naisten äänestysoikeudesta (1889)
  • Naisten esteettömyystodistus eli dispanssikysymys (1896)
  • Kokemukseni yhteiskasvatuksesta (1897)
  • Kasvatus rakkauteen (1900)
  • Koulukysymys sosiaaliselta kannalta (1906)
  • Naisten ohjelma tulevissa vaaleissa (1906)
  • Minna Canthin elämäkerta, osat I ja II (1906, 1911)
  • Yhteiskuntalaitoksen suhtautuminen naisten oikeuksiin (1911)
  • Siveellisen kasvatuksen laiminlyöminen kouluissa (1917)
  • Tuleeko Suomen pystyttää asevelvollisuuteen perustuva sotavoima? (1917)
  • Olisiko ajateltavissa (1923)
  • Miten olisi koulusuunnitelmaa uudistettava? (1925)
  • Lucina Hagman kertoo lapsuudestaan Kälviällä 1853–1865 (1936)

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i Lucina Hagman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ a b c Anne Ollila: Naimaton perheellinen nainen: Lucina Hagmanin perhe (Arkistoitu – Internet Archive), osa teosta Monta tietä menneisyyteen (toim. Leena Rossi ja Hanne Koivisto). Tampereen yliopiston kirjasto 2006. Viitattu 27.9.2012.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m Anne Ollila: Hagman, Lucina (1853 - 1946) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Kaija Kauppinen: Lucina Hagman: marttajärjestön perustaja (Arkistoitu – Internet Archive) Marttaliitto ry 1989. Viitattu 27.9.2012.
  5. ↑ a b c Historia (Arkistoitu – Internet Archive) Suomalainen Naisliitto. Viitattu 27.9.2012.
  6. ↑ Helsingin Suomalainen yhteiskoulu 1886- Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  7. ↑ a b c Helsingin Uusi yhteiskoulu Yksityisten oppikoulujen verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2012.
  8. ↑ a b c d Lucina Hagman Marttaperinne.fi Viitattu 27.9.2012.
  9. ↑ a b Marttojen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) Mentula-Saikkolan martat. Viitattu 27.9.2012.
  10. ↑ a b Lucina Hagman Internetix-materiaali, 1998. Viitattu 27.9.2012.
  11. ↑ Historiaa Naisasialiitto Unioni. Viitattu 28.9.2012.
  12. ↑ Apollon Yhteiskoulu (Helsinki) Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 28.9.2012.
  13. ↑ a b Ina Kluukeri: Naisasianainen Lucina Hagman saa veistoksen Kälviälle 170-vuotisjuhlavuonnaan Yle 2.9.2022. Viitattu 2.9.2022.
  14. ↑ Lucina Hagmanin koulu Kokkolan kaupunki. Viitattu 17.5.2024.
  15. ↑ Lakkiaiset 4.6.2016 Lucina Hagmanin lukion blogi. 15.6.2016. Arkistoitu 27.11.2023. Viitattu 17.5.2024.
  16. ↑ Lucina Hagmanin lukio Kokkolan kaupunki. Arkistoitu 12.5.2013. Viitattu 28.9.2012.
  17. ↑ Helsingin Uuden yhteiskoulun historiaa Helsingin Uusi Yhteiskoulu. Arkistoitu 19.9.2008. Viitattu 28.9.2012.
  18. ↑ Antti Manninen: Kenen kadulla asut?, s. 93. Helsingin Sanomat, Helsinki 2009.
  19. ↑ Kluukeri, Iina: Martta-järjestön ja Naisasialiitto Unionin perustajan syntymästä 170 vuotta – Lucina Hagman oli edelläkävijä monin tavoin 5.6.2023. Yle. Viitattu 6.6.2023.
  20. ↑ Saari, Anni: Katso videolta, miten Lucina Hagman-veistos paljastetaan ‒ Vuosien työ ja paikallisten into toi Kälviälle kunnianosoituksen koulutuksen ja tasa-arvon merkkinaiselle Keskipohjanmaa. 5.6.2023. Viitattu 6.6.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lucina_Hagman&oldid=22596123”