Litiumperkloraatti
Litiumperkloraatti (LiClO4) on litium- ja perkloraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään hapen lähteenä sekä orgaanisessa synteesissä.
| Litiumperkloraatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | LiClO4 |
| Moolimassa | 106,391 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 236 °C[1] |
| Tiheys | 2,428 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 56,3 g/100 ml (20 °C) [1] |
Ominaisuudet ja valmistus
muokkaaHuoneenlämpötilassa litiumperkloraatti on kiteistä valkoista ainetta ja se liukenee helposti sekä veteen että moniin orgaanisiin liuottimiin. Se voi olla myös kidevedellisenä trihydraattina LiClO4·3H2O (CAS 13453-78-6). Trihydraatista kidevesi poistuu, kun se lämmitetään 130–150 °C lämpötilaan.[1][2]
Litiumperkloraattia voidaan valmistaa neutraloimalla litiumhydroksidia tai litiumkarbonaattia perkloorihapolla.[1]
- LiOH + HClO4 → LiClO4 + H2O
- Li2CO3 + 2 HClO4 → 2 LiClO4 + CO2 + H2O
Käyttö
muokkaaLitiumperkloraatti hajoaa muiden alkali- ja maa-alkalimetallien perkloraattien tavoin kuumennettaessa hapeksi ja kloridisuolaksi. Litiumperkloraattia voidaan käyttää hapen vapauttamiseen esimerkiksi avaruussukkuloissa polttoaineeseen sekoitettuna. Litiumperkloraatin etuna on hyvä hapen varastointikyky, mutta se on melko kallista ja vaikea kuivata.[3] Litiumperkloraattia käytetään litiumakuissa elektrolyyttinä. Liuotettuna aproottiseen liuottimeen esimerkiksi dietyylieetteriin yhdistettä käytetään kiihdyttämään Diels–Alder-reaktioita. Tämä ominaisuus perustuu litium-ionin Lewis-happoluonteeseen.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Ulrich Wietelmann & Richard J. Bauer: Aldehydes, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.10.2010
- ↑ John Daintith: The Facts on File dictionary of inorganic chemistry, s. 6. Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0816049264 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.10.2010). (englanniksi)
- ↑ J. Wilson Mausteller: Oxygen-Generation Systems, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.10.2010