Kaliumferrosyanidi
Kaliumferrosyanidi eli kaliumheksasyanoferraatti(II) (K4[Fe(CN)6]) on kalium- ja ferrosyanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Kaliumferrosyanidia käytetään muun muassa elintarvikkeiden lisäaineena, tekstiiliteollisuudessa, väriaineiden valmistuksessa sekä analyyttisenä reagenssina. Kaliumferrosyanidin vanha yleiskäyttöinen nimi oli keltainen verilipeäsuola.
| Kaliumferrosyanidi | |
|---|---|
 |
|
_Gelb.svg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | K4[Fe(CN6)] |
| Moolimassa | 368,37 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai vaaleankeltainen kiteinen aine[1] |
| Tiheys | 1,85 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 310 g/l (20 °C)[2] |
|
|
|
Ominaisuudet
muokkaaHuoneenlämpötilassa kaliumferrosyanidi on valkoista tai vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Kidevedettömän muodon lisäksi tunnetaan kidevedellinen trihydraatti (K4[Fe(CN)6]·3H2O). Kaliumferrosyanidi liukenee hyvin veteen. Kuumennettaessa yhdistettä voimakkaasti se hajoaa muodostaen kaliumsyanidia, rautaa ja typpeä. Esimerkiksi halogeenit hapettavat kaliumferrosyanidin kaliumferrisyanidiksi.[1][2][3]
Valmistus ja käyttö
muokkaaKaliumferrosyanidia on aikaisemmin valmistettu kuumentamalla kaliumkarbonaattia, rautaa ja orgaanista jätettä. Nykyään yhdistettä valmistetaan kivihiiltä käyttävien polttolaitosten savukaasujen käsittelyssä syntyvästä kalsiumferrosyanidista kaliumsyanidin avulla. Pienemmässä mittakaavassa käytetään rautasuolojen ja kaliumsyanidin välistä reaktiota.[1][2][3]
Kaliumferrosyanidia voidaan lisätä suolan joukkoon paakkuuntumisenestoaineeksi. Yhdisteen E-koodi on E536.[4] Yhdistettä käytetään myös tekstiilien käsittelyssä, teräksen valmistuksessa, väriaineiden valmistuksessa sekä reagenssina analyyttisen kemian tutkimuksissa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 384. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Ernst Gail, Stephen Gos, Rupprecht Kulzer, Jürgen Lorösch, Andreas Rubo, Manfred Sauer, Raf Kellens, Jay Reddy, Norbert Steier & Wolfgang Hasenpusch: Cyano Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 24.12.2016
- ↑ a b Wiberg, Egon & Wiberg, Nils & Holleman, Arnold Frederick: Inorganic chemistry, s. 1444. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.12.2016). (englanniksi)
- ↑ E536 - Kaliumferrosyanidi Ruokavirasto. Viitattu 25.9.2023.