Justus Lipsius

Justus Lipsius, tunnettu myös nimillä Joost Lips ja Josse Lips (18. lokakuuta 1547 – 23. maaliskuuta 1606) oli flaamilainen kielentutkija ja humanisti.^[1]

Hänet lähetettiin nuorena jesuiittojen kouluun Kölniin, mutta vanhemmat siirsivät hänet Leuvenin katoliseen yliopistoon, koska pelkäsivät poikansa kääntyvän jesuiitaksi. Hän pääsi kahdeksi vuodeksi Vatikaaniin kardinaalin seurueeseen. Siellä hän käytti vapaa-aikansa latinalaisten klassikoiden ja vanhojen käsikirjoitusten tutkimiseen.

Hän liikkui sujuvasti Keski-Euroopan eri yliopistojen välillä, vaikka ne kuuluivat eri uskontokunnille. Tuotteliaimmat vuotensa Lipsius vietti kalvinistisessa Leidenissä. Vuonna 1590 hän siirtyi Mainziin ja palasi katolisen kirkon huomaan. Kääntyminen herätti huomiota katolisessa maailmassa. Lipsiukselle sateli kutsuja Italian, Itävallan ja Espanjan hoveista ja yliopistoista, mutta hän valitsi synnyinmaansa ja otti vastaan Leuvenin yliopiston latinan kielen professorin viran. Virkaan ei sisältynyt opetusvelvollisuutta. Sen sijaan hän toimi virkaa rahoittavan Espanjan kuninkaan yksityisenä neuvonantajana ja historiankirjoittajana. Tämän ajan teoksia ovat De militia romana (1595) ja Lovanium (1605), joista piti tulla Brabantin yleisen historiateoksen johdantoluku.

Lipsiuksen merkittävimpänä tuotantona pidetään sarjaa esseitä antiikin stoalaisuudesta, tunnetuin niistä on De Constantia, "Muuttumattomuudesta" vuodelta 1584. Hänen muotoilunsa vaikutti useisiin saman ajan oppineisiin, ja vaikutti uusstoalaisuudeksi kutsutun liikkeen syntymiseen.

EU ja Justus Lipsius

EU:ssa ylimmän poliittisen elimen, Euroopan neuvoston, rakennus nimettiin 1995 Justus Lipsius-rakennukseksi, ja 2006 lyöty 10 euron juhlakolikko on hopeinen Justus Lipsiuksen muistokolikko.

Lähteet

↑ Sellars, John: Justus Lipsius The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[1] Sellars, John: Justus Lipsius The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)

[1]