Juhani Mustonen
Väinö Veikko Juhani Mustonen (1. marraskuuta 1930 Suojärvi – 22. helmikuuta 1984 Helsinki)[1] oli suomalainen vahtimestari ja kirjailija.[2]
Mustonen pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1949 ja opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän toimi kielentarkistajana WSOY:ssä 1967–1971 ja vahtimestarina Taideteollisessa korkeakoulussa 1972–1984.[2]
Mustosen vanhemmat olivat diplomi-insinööri Kaarle Väinö Valdemar Mustonen ja Lyyli (o.s. Jaatinen).[2] Mustonen on haudattu Sahalahden hautausmaalle Kangasalle isovanhempiensa perhehautaan.
Mustonen kirjoitti viisi romaania Miehet (1960), Kunnian kukko (1962), Vihollinen kaupungissa (1964), Oudot onnen lahjat (1966) ja Tulipunaruusut (1970) sekä neljä omakustannerunokokoelmaa Vapaus (1976), Ihmisyys (1978), Veljeys (1979) ja Avoimien ovien ilta (1983). Hän kirjoitti myös sukututkimuksen Kiukoonniemen tilan ja suvun vaiheita vuodesta 1621 (julk. 2004).
Kriitikko Mauritz Nylund on kirjoittanut Mustosesta artikkelin Muuan Mustonen vain Kulttuurivihkot-aikakauslehteen.[3]
Teoksia
muokkaa- Miehet, romaani. Otava 1960
- Kunnian kukko, romaani. Karisto 1962
- Vihollinen kaupungissa, romaani. Karisto 1964
- Oudot onnen lahjat, romaani. Karisto 1966
- Tulipunaruusut. Karisto 1970
- Vapaus. Omakustanne, Helsinki 1976
- Ihmisyys. Omakustanne, Helsinki 1978
- Veljeys. Omakustanne, Helsinki 1979
- Avoimien ovien ilta. Omakustanne, Helsinki 1983
- Kiukoonniemen tilan ja suvun vaiheita vuodesta 1621, kirjoittanut Juhani Mustonen. Saarijärvi 2004
Lähteet
muokkaa- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirjasampo.fi : Juhani Mustonen
- Pohjoiskarjalaisten kirjailijoiden matrikkeli (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ Valokuva Mustosten perhehaudasta, Sahalahden hautausmaa, Kangasalan srk GENi. Viitattu 15.9.2024.
- ↑ a b c Suomen Kirjailijat 1945–1980, Mustonen, Väinö Veikko Juhani, sivu 419, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
- ↑ Kulttuurivihkot 8/1978, sivut 80-81