Jonathan Wartiovaara
Jonathan Vindician (J. V.) Wartiovaara (vuoteen 1906 Weckman; 23. elokuuta 1875 Antrea – 9. joulukuuta 1937 Helsinki)[1] oli suomalainen virkamies, joka toimi Valtiokonttorin ylitirehtöörinä 1915–1937. Hän oli Suomen valtiovarainministerinä 1920–1921.[2] Puoluekannaltaan Wartiovaara oli kokoomuslainen.
| Jonathan Wartiovaara | |
|---|---|
 |
|
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
Erichin hallitus
15.3.1920–9.4.1921 |
|
| Edeltäjä | Johannes Lundson |
| Seuraaja | Risto Ryti |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. elokuuta 1875 Antrea |
| Kuollut | 9. joulukuuta 1937 (62 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomuspuolue |
Wartiovaaran vanhemmat olivat lääninrovasti William Weckman ja Mirjam Salome Colliander, joilla oli yhteensä 14 lasta.[3] Wartiovaara pääsi ylioppilaaksi 1893 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1896 ja ylemmän hallintotutkinnon 1903. Hän oli Suomen Pankin pääkonttorin ylimääräinen virkailija 1899–1900, pankin Pietarin-konttorin virkailija 1900–1903 sekä senaatin valtiovaraintoimituskunnan 1. apukamreeri 1904. Wartiovaarasta tuli Valtiokonttorin kasööri 1910, mutta hän toimi myös senaatin valtiovaraintoimituskunnassa vt. kamreerina.[4]
Vuosina 1915–1937 Wartiovaara oli Valtiokonttorin ylitirehtöörinä eli pääjohtajana, mihin tehtävään hänet nimitettiin J. K. Paasikiven seuraajaksi. Finanssihallinnon asiantuntijana hän oli niin sanotun amiraalisenaatin valtiovarainpäällikköjen avustaja. Poikkeuksellisesti Wartiovaara saattoi jatkaa virassaan myös helmikuun vallankumouksen jälkeen ja Setälän senaatti kutsui hänet syksyllä 1917 finanssisenaattori Leo Ehrnroothin erityisavustajaksi. Sisällissodan aikana hänen onnistui piiloutua punakaarteilta valtiokonttorin kassaholvin avainten kanssa. Sodan jälkeen Wartiovaara oli mukana komiteassa, joka valmisteli alustavaa rauhansopimusta Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille. Hän olikin sitten valtiovarainministerinä 1920–1921 toimineessa Erichin hallituksessa, joka solmi Tarton rauhan. Wartiovaara oli myös mukana rauhanneuvotteluissa.[3]
Valtiontalouden muodolliseen puoleen perehtyneenä Wartiovaara valvoi virastotyön tarkkuutta ja täsmällisyyttä, mutta ei kannattanut radikaaleja uudistuksia. 1920- ja 1930-luvuilla hän oli mukana aktiivisesti Suomen ilmapuolustusta tukeneissa järjestöissä.[3]
Wartiovaaran puoliso oli Siiri Nystén.[5] Heidän vanhin poikansa oli suurlähettiläs Otso Wartiovaara. Nuorempi poika oli liikennelentäjä ja tytär lääkäri.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ WECKMAN (→ WARTIOVAARA) Jonathan Vindician. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Jonathan Wartiovaara Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ a b c d Uola, Mikko: Wartiovaara, Jonathan Vindician Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Valtiokonttorin historiasivut
- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 727. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.