Islamin viisi peruspilaria

Islamin viisi peruspilaria kertovat muslimin tärkeimmät velvollisuudet. Ne ovat uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Ilmaisu tiivistää ne viisi asiaa, joita tekemällä uskova voi parhaiten hankkia ansioita päästäkseen Paratiisiin. Almuveroa lukuun ottamatta velvollisuudet ovat luonteeltaan rituaalisia ja koskevat itse uskonnon harjoittamista.

Islam on tekoja korostava eli "ortopraktinen" uskonto, kun taas kristinusko painottaa oikeaa uskoa eli "ortodoksiaa". Alistuminen Jumalan tahtoon ilmenee ja palkitaan muslimeilla ennen muuta tekoina. Pelkkä usko ei riitä, vaikka sitäkin tarvitaan.

Alkuperä ja luonne

Muhammed ja arkkienkeli Gabriel, Hosemann 1847

Islaminuskon mukaan koko islamin sisältö on saatu profeetta Muhammedilta (n. 570–632), jonka välittämä julistus jaetaan kahteen osaan, ilmestyksiin ja muihin puheisiin. Ilmestykset koottiin parikymmentä vuotta profeetan kuoleman jälkeen Koraaniksi, jonka katsotaan sisältävän kaikki ilmoitukset sanatarkasti. Muut puheet ja ohjeet pidettiin vain mielessä ja kirjoitettiin puhtaaksi vasta kaksisataa vuotta myöhemmin. Koraani kertoo vain vähän tai ei mitään islamin tärkeimmistä rituaaleista. Kirjasta puuttuu esimerkiksi islamin uskontunnustus (šahada). Tarkempaa tietoa löytyy vasta 800-luvulla tehdyistä kirjoituksista.

Islamin teologinen ydin löytyy niin sanotusta "Gabrielin hadithista" , joka kerrotaan sekä Bukharin että Muslimin kokoelmissa. Teologian sisältö määritellään siinä "kuutena uskonkappaleena" ja uskovien velvollisuudet Jumalaa kohtaan "viitenä pilarina":

»Islam on rakennettu viidelle peruspilarille: todistus, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Jumalan Lähettiläs, rukousten suoritus, almuveron maksu, pyhiinvaellus Huoneeseen ja paasto Ramadan-kuussa.»
(Sahih Muslim book 1: hadith 20)

Oppi viidestä pilarista syntyi 800-luvun lopulla, ja se esiintyy ensi kertaa näissä haditheissa. Huomionarvoista on se, että jihad puuttuu pilarien joukosta, ja se, että muslimiksi tulo on hyvin yksinkertaista: tarvitsee vain lausua uskontunnustus.

Gabrielin hadithia koskevia uskonoppineiden mielipiteitä on esitetty šariakäsikirjassa Reliance of the Traveller. Pilarit ilmaisevat islamilaisen lain, šarian, tärkeimmän sisällön. Pilareista neljä liittyy suoraan uskonnon harjoittamisen muotoihin, ja vain almuverolla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Islam on kokonaisvaltainen oppi, joka murtaa rajat politiikan ja uskonnon sekä henkilökohtaisen ja julkisen välillä. Pilarit osoittavat islamin suuntautumista pois tästä maailmasta kohti tuonpuoleista. Islam on lakiuskonto, jossa muodollinen lakien noudattaminen on ehtona sille, että ihminen voi päästä Paratiisiin. Islamin mystinen suuntaus suufilaisuus on syventänyt tätä käsitystä ja esittää ulkoisten rituaalien symboloivan sisäistä matkaa kohti Jumalaa, äärimmäistä ja ainoaa todellisuutta.

Uskonnolliset velvollisuudet eivät ole ehdottomia, sillä islamin ruksha -periaatteen mukaisesti niistä on poikkeuksia. Säännöt koskevat täysipainoisesti aikuisia ja toimintakykyisiä muslimeita. Alaikäisille, sairaille, köyhille, matkustavaisille, menstruoiville ja muille vastaaville ryhmille suodaan heidän tilanteensa mukaisia helpotuksia. Rituaalit ovat korostuneen julkisia siten, että rukoilu tapahtuu mielellään yhdessä muiden kanssa, järjestyneessä rivimuodostelmassa, samassa tahdissa ja näkyviä liikkeitä tehden. Myös muslimin pukeutuminen ja kehonhoito on säänneltyä ihon karvoitusta myöten. Rukousten näkyvyys ja muslimin ulkonäkö auttavat tunnistamaan toiset muslimit ja helpottavat valvomaan lakien noudattamista.

Sunnalaisen islamin peruspilarit

Šarian keskeisin sisältö ilmaistaan sunni-islamin viitenä pilarina. Uskonsotaa eli jihadia kutsutaan toisinaan sunnilaisuuden kuudenneksi pilariksi.

• Šahada eli uskontunnustus tarkoittaa islamin keskeisimmät uskonkappaleet sisältävää lausetta, jolla muslimi tunnustaa uskonsa. Uskontunnustus koostuu sunnalaisuudessa kahdesta osasta, joista ensimmäinen määrittelee islamin monoteiseksi uskonnoksi ja toinen osa sitoo Muhammedin Jumalan sanan välittäjäksi: arab. لا إله إلا الله ومحمد رسول الله‎, lā ilāha illā-llāh wa-muḥammadun rasūlu-llāh, ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammad on hänen lähettiläänsä”. Šiialaiset lisäävät uskonnontunnustukseen lauseen arab. علي ولي الله‎, ‘Aliyyun walī-llāh, ”...ja Ali on Jumalan ystävä”.
• Salat eli rukous koostuu sarjasta liikkeitä, joiden aikana lausutaan myös Koraanin ensimmäinen suura. Muslimin tulee rukoilla viidesti päivässä tarkkaan määriteltyinä ajankohtina. Rukoileminen on mahdollista joko yksityisesti tai moskeijassa. Periaatteessa muslimin on pidettävä kaikki nämä rukoushetket, ellei hänellä ole pakottavaa syytä olla rukoilematta. Hetken voi myös siirtää myöhemmäksi, mikäli on esteellinen.
• Saum eli paasto tapahtuu pääsääntöisesti ramadanin pyhän kuukauden aikana, mutta muslimit voivat paastota eri syistä ja eri ajankohtina. Paaston aikana muslimien tulee välttää syömistä, juomista, tupakoimista ja sukupuolista kanssakäyntiä aamunkoiton ja auringonlaskun välisenä aikana. Paaston rajaaminen valoisaan aikaan saattaa tulla islamiin kristillisten munkkien esikuvista (esim. Pyhän Benedictuksen luostarisääntö). Paastoon kuuluu myös sisäinen puhdistautuminen pahoista ajatuksista.
• Zakat eli almuvero maksetaan periaatteessa kerran vuodessa yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan – eri omaisuuden lajeista maksetaan erisuuruisia määriä almuveroa. Muslimin tulee ryhtyä maksamaan almuveroa, kun hän on mennyt naimisiin. Almut voidaan antaa myös islamin yhteiseksi hyväksi, kuten moskeijan rakentamiseen.
• Hadž eli pyhiinvaellus tulisi suorittaa Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden toisella viikolla. Pyhiinvaellukseen voi lisätä vapaaehtoisesti käynnin profeetta Muhammedin haudalla Medinassa. Pyhiinvaelluksen aikana noudatetaan säädettyjä tapoja, joihin kuuluu muun muassa yhtenäinen pukeutuminen. Tapahtuma korostaa muslimien yhteenkuuluvuutta ja samanarvoisuutta Jumalan edessä.

Šiialaisuuden pilarit

Sunnalaisuudessa korkein auktoriteetti on periaatteessa pyhillä kirjoituksilla, mutta šiialaisuudessa auktoriteettina on myös imaami. Hänellä on suora yhteys Jumalaan, ja hän toimii Koraanin tulkitsijana. Tilannetta lievittää suurimman haaran, kaksitoistašiialaisuuden, käsitys, että viimeinen imaami on kätkeytynyt.

Šiialaisilla uskon pilareina on kymmenen "uskon haaraa". Viisi ensimmäistä ovat samoja kuin sunneilla. Kuudes on jihad eli pyhä sota. Seitsemäs ja kahdeksas sisältävät Koraanissakin esiintyvän periaatteen hyvään kehottamisesta ja pahan kieltämisestä. Niillä tarkoitetaan jokaisen muslimin oikeutta puuttua toistensa tekemisiin. Kaksi viimeistä koskevat Profeetan "talonväkeä".

1. Salat rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin.
2. Saum, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota auringon noususta auringon laskuun.
3. Hadž, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos hän vain kykenee siihen.
4. Zakat, almut. Yleensä osa omaisuudesta vuosittain; jaetaan köyhille.
5. Khums, Tulovero, viidenneksen vero
6. Jihad Taistelu päästäkseen lähemmäs Jumalaa. Jihad al-akbar on suuri taistelu itseänsä vastaan, ja se on elämän läpi kulkeva pysyvä kamppailu. Pieni jihad on puolustustaistelua islamin ulkoista vihollista vastaan.
7. Amr bil-ma’ruf, kehottaa hyvään.
8. Nahi an al-munkar, kieltää pahasta.
9. Tawalla, talonväen (Ahl al-bait) rakastaminen.
10. Tabarra, olla olematta tekemisissä talonväen (Ahl al-bait) vihollisten kanssa.

Katso myös

• Islamin uskonkappaleet

Lähteet

• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
• Siddiqui, Mona: Kuinka Koraania luetaan. ((How to Read the Qur’an, 2007.) Suomentanut Petri Stenman) Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-984-1