Hormoni
Hormoni on elimistön hitaaseen viestintäjärjestelmään liittyvä[1] endogeeninen eli elimistön itse valmistama viestinvälittäjämolekyyli, joka kulkee erittymispaikastaan kohdesoluihin pääosin verenkierron välityksellä. Hormonit osallistuvat lähes kaikkiin elimistön aineenvaihduntaprosesseihin, ja niitä erittyy eri puolilla elimistöä sijaitsevista umpirauhasista. Aivolisäke säätelee muiden umpirauhasten toimintaa ja hypotalamus säätelee autonomisen hermoston signaalien mukaan aivolisäkkeen toimintaa.[2]
Hormoni voi vaikuttaa aivan pieninäkin määrinä sellaiseen soluun, jossa on hormonille spesifisiä reseptoreja. Hormonit vaikuttavat elimistössä lisääntymisen säätelyyn, kasvuun, kehitykseen sekä energian tuotantoon, käyttöön ja varastointiin.[3] Jotkut tuotteissa käytetyt kemikaalit voivat häiritä normaalia kehon hormonitoimintaa ja aiheuttaa siten terveysriskejä. Hormonitoimintaa häiritsevä kemikaali on sellainen eksogeeninen (elimistön ulkopuolelta tuleva) aine tai aineseos, joka muuttaa hormonijärjestelmän toimintaa ja aiheuttaa siksi haittavaikutuksia kokonaisessa organismissa, sen jälkeläisissä tai (osa)populaatioissa.
Keskushermosto ja hormonitoiminta ovat yhteistoiminnassa hypotalamuksen ja aivolisäkkeen kautta.[3] Aivoihin tulee sekä hermosolujen välittämää että verenkierron tuomaa tietoa elimistön sisältä ja ulkopuolelta. Väliaivojen pohja säätelee hormonituotantoa. Aivolisäkkeen hormonit vaikuttavat vuorostaan muihin umpirauhasiin. Hermosto ja hormonit toimivat yhdessä esimerkiksi silloin kun suutumme, pelästymme tai stressaannumme.
Termi hormoni on peräisin kreikankielisestä sanasta hormao, joka tarkoittaa kiihdyttää tai herättää.[4] Starling oli ensimmäinen, joka käytti termiä viittaamaan umpieritykseen vuonna 1905.[5] Starling määritteli hormonin kehon tuottamaksi aineeksi, joka vaikuttaa muualla kuin siinä paikassa, jossa sitä tuotetaan[6]. Sama kemiallinen yhdiste voi toimia sekä hormonina että elimistön nopeaan viestintäjärjestelmään kuuluvana hermoston toimintaa säätelevänä välittäjäaineena[1].
Hormonien vaikutus kohdesoluun
muokkaaHormonit voivat olla joko vesi- tai rasvaliukoisia. Vesiliukoisia hormoneja ovat muun muassa katekoliamiinit, glukagoni ja insuliini, jotka vaikuttavat kohdesolunsa solukalvossa oleviin reseptoreihin. Solukalvon reseptorit puolestaan aktivoivat toisiolähettejä eli cAMP:ta, cGMP:ta tai kalsium-ioneja. Nämä toisiolähetit puolestaan aktivoivat solun toimintaa esimerkiksi aktivoimalla proteiinikinaaseja.
Rasvaliukoisia hormoneja puolestaan ovat steroidit, D-vitamiini ja kilpirauhashormonit, jotka kulkevat verenkierrossa veren proteiineihin sitoutuneina ja sitoutuvat kohdesolunsa reseptoreihin joko solulimassa tai tumassa, koska rasvaliukoisina ne pääsevät solukalvon läpi. Rasvaliukoiset hormonit aktivoivat tai inhiboivat tiettyjen proteiinien proteiinisynteesiä.[7]
Hormonien rakenne
muokkaaHormonit voivat olla aminohappoyhdisteitä, rasvahappoyhdisteitä, proteiini- tai peptidihormoneja tai steroideja. Aminohappoyhdisteistä muodostuneet hormonit ovat muodostuneet tyrosiinista ja tryptofaanista. Näihin hormoneihin kuuluvat kilpirauhasen erittämät kilpirauhashormonit ja lisämunuaisytimen erittämät katekoliamiinit. Solukalvojen fosfolipidi arakidonihappo toimii rasvahappoyhdisteisten hormonien lähtöaineena. Rasvahappoyhdisteisiä hormoneja ovat eikosanoidit, joita ovat esimerkiksi prostaglandiinit, tromboksaanit ja leukotrieenit. Proteiini- ja peptidihormonit ovat muodostuneet muutamasta tai useista sadoista yhteenliittyneestä aminohaposta. Peptidihormoneja ovat esimerkiksi vasopressiini ja tyreoliberiini. Proteiinihormoneja ovat esimerkiksi insuliini ja kasvuhormoni. Proteiinihormoneja, joihin on liittyneenä hiilihydraattiryhmä, kutsutaan glykoproteiineiksi. Glykoproteiineja ovat esimerkiksi follikkelia stimuloiva hormoni ja luteinisoiva hormoni. Steroidihormonien lähtöaineena toimii kolesteroli. Steroidihormoneja erittyy lisämunuaisen kuorikerroksesta, sukupuolirauhasista ja istukasta.[8]
Ihmiselimistön tärkeitä hormoneja
muokkaaHormonien ulkoinen käyttö
muokkaaHormoneja käytetään myös lääkinnällisessä tarkoituksessa ja raskauden ehkäisyssä. Hormonien säännöllinen käyttö johtaa usein elimistön oman hormonituotannon lamaantumiseen.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Hormonit. PedaNet Muhos. https://peda.net/muhos/muhoksen-lukio/oppiaineet2/terveystieto/te1/hormonit
- ↑ Turunen, Seppo: Biologia – Ihminen, s. 70–71. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2012. ISBN 978-951-0-29701-8
- ↑ a b Bror-Axel Lamberg: Kliininen endokrinologia, s. 9. Duodecim, 1992. ISBN 951-8917-27-2
- ↑ Messengers of Sex: Hormones, Biomedicine and Feminism, s. 35. Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139466103 (englanniksi)
- ↑ P. K. Gupta: Genetics Classical To Modern, s. 5–186. Rastogi Publications, 2007. ISBN 9788171338962 (englanniksi)
- ↑ Insulin: understanding its action in health and disease. https://bjanaesthesia.org/article/S0007-0912(17)37337-3/pdf
- ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 129. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2
- ↑ Sjastaad, Hove, Sand: ”5”, Physiology of Domestic Animals. Oslo: Scandinavian Veterinary Press, 2003. ISBN 82-91743-11-8 (englanti)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Hyvä hormonitoiminta pitää pirteänä ja seksuaalisesti halukkaana, Helsingin Sanomat 6.8.2015.
- OpetusTV, biologia: Hormonit
- Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes): Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit (Arkistoitu – Internet Archive)