Géza I
Géza I (n. 1040 – 25. huhtikuuta 1077), Béla I:n poika, oli Árpád-sukuinen Unkarin kuningas vuosina 1074–1077.[1]
Suku
muokkaaGézan isä Béla (kastenimeltään mahdollisesti Adalbert) oli Unkarin perustajakuninkaan Tapani I Pyhän serkun, kruununperimyksestä syrjäytetyn Vazulin poika. Kun Tapani antoi sokaista Vazulin, ettei tästä voisi tulla hallitsijaa, Vazulin pojat Andreas (unk. András), Béla ja Levente lähtivät 1030-luvun alussa maanpakoon. Béla päätyi Puolaan, kuningas Mieszko II:n hoviin, ja myöhemmin hän puolalaisten avulla nousi Unkarin kuninkaaksi.[2]
Puolassa Béla sai vaimokseen prinsessa Richezan (puol. Ryksa) eli Adelheidin (1013–1075), Mieszko II:n[3] ja Richeza von Lothringenin tyttären. Heille syntyi Puolassa kaksi poikaa, Géza ja László (Ladislaus); Géza sai nimensä Tapani Pyhän isän, ruhtinas Gézan mukaan, mutta hänet kastettiin nimellä Magnus. Myöhemmin Béla ja Adelheid saivat vielä pojan nimeltä Lampert sekä neljä tytärtä, joista nimeltä tunnetaan kolme: Sofia (unk. Zsófia), Eufémia sekä Ilona (Helena).[4]
Gézan tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä, mutta hänen tiedetään syntyneen ennen kuin Béla palasi Puolasta Unkariin 1048, ja koska kronikkatietojen mukaan Bélan veljenpoika Salamon voideltiin kuninkaaksi 1057 tai 1058 "herttua Bélan ja tämän poikien Gézan ja Lászlón suostumuksella", Gézan on tuolloin täytynyt olla jo riittävän ikäinen antaakseen suostumuksensa, joten hänen voidaan arvella syntyneen vuoden 1040 tienoilla.[4]
Nuoruus ja valtaannousu
muokkaaGézan lapsuudesta ei tiedetä paljoa, mutta hänen voidaan olettaa saaneen aikansa nuoren ylimyksen kasvatuksen, johon kuului ennen kaikkea taistelutaitoja, ja oppineen myös puolan kieltä. Kronikoitsijat kuvaavat nuorta Gézaa urheaksi ja ritarilliseksi nuorukaiseksi, joka toimi isänsä Bélan avustajana ja neuvonantajana, myös niiden vajaan kolmen vuoden aikana, kun Béla kukistettuaan veljensä Andreaksen vuonna 1060 hallitsi Unkaria kuninkaana.[4]
Bélan hallitusaikaa varjosti Saksan uhka: Saksan keisari tuki syrjäytetyn Andreaksen kuninkaaksi kruunattua, alaikäistä poikaa Salamonia, joka äiteineen oli paennut Itävallan puolelle. Béla yritti käydä rauhanneuvotteluja, joihin sisältyi myös ehdotus Gézan luovuttamisesta panttivangiksi Saksan keisarin hoviin, mutta neuvottelujen epäonnistuttua saksalaiset hyökkäsivät Unkariin syksyllä 1063. Bélan loukkaannuttua tapaturmaisesti Géza johti puolustusta ja yritti Bélan kuoltua vielä neuvotella saksalaisten kanssa, luvaten suostua Salamonin kuninkuuteen jos saisi itse hallintaansa isänsä aikoinaan hallitseman herttuakunnan, Unkarin itäisen ja pohjoisen kolmanneksen. Tähän saksalaiset eivät kuitenkaan suostuneet. Kymmenvuotias Salamon kruunattiin Unkarin kuninkaaksi joulukuussa 1063 ja vihittiin Saksan Henrik IV:n sisaren kanssa.[4]
Samoin kuin isänsä Béla aikoinaan, Géza veljensä Lászlón kanssa lähti hakemaan apua Puolasta. Kuningas Bolesław II:n joukkojen tuella Géza hyökkäsi Unkariin ja pakotti serkkunsa Salamonin (tai tämän holhoojat) tammikuussa 1064 luovuttamaan hänelle isänsä entisen herttuakunnan. Tämän jälkeen Salamon ja Géza toimivat yhteistyössä lähes kymmenen vuoden ajan. Sovinto särkyi 1070-luvun alussa, jolloin Géza ei enää tyytynyt herttuakuntaansa vaan alkoi tavoitella kuninkuutta (veljensä Lászlón tuella, joka puolestaan nousisi Gézan kuninkuuden myötä herttuakunnan hallitsijaksi), Salamon taas päätti raivata kilpailijansa tieltään.[4] Helmikuussa 1074 serkusten sotajoukot ottivat yhteen Kemejssä Tiszan itärannalla, ja voitto näytti kallistuvan Salamonille, mutta maaliskuussa Mogyoródin taistelussa Gézan ja Lászlón joukot saavuttivat ratkaisevan voiton. Legendan mukaan tätä oli edeltänyt jumalallinen ilmestys: László oli nähnyt unessa Herran enkelin laskeutuvan taivaasta ja asettavan kruunun Gézan päähän.[5]
Kuningas
muokkaaGéza sai hallintaansa suurimman osan Unkarista, mutta Salamon piti saksalaisten tuella hallinnassaan pientä kaistaletta valtakunnan länsirajoilla. Lisäksi Salamonin haltuun oli jäänyt Unkarin kruunu, jota ilman Gézaa ei voitu kruunata lailliseksi kuninkaaksi. Géza yritti saada kuninkuutensa tueksi paavi Gregorius VII:n, joka puolestaan yritti peluuttaa Gézaa ja Salamonia toisiaan vastaan, vaatien Unkarin kuninkaalta paavin vasalliksi alistumista, mihin kumpikaan ei suostunut. Géza sitä vastoin kääntyi Bysantin keisarin Mikael VII Dukaksen puoleen, ja tämä lähetti hänelle talvella 1074-75 kruunun, jolla Géza keväällä 1075 kruunattiin Unkarin kuninkaaksi. Tämän kruunun on arveltu olleen sama kuin se ns. kreikkalainen kruunu (corona graeca), joka nyttemmin muodostaa alaosan Unkarin pyhästä kruunusta.[4]
Kuninkaana Géza kunnostautui lujittamalla feodaalista yhteiskuntajärjestystä ja katolisen kirkon valtaa. Ennen kaikkea hänen lyhyttä hallitusaikaansa kuitenkin leimasi kiista kahden kilpailevan kuninkaan kesken: Salamon ei suostunut luopumaan alueestaan eikä Unkarin kuninkaan arvonimestä. Vuonna 1076 László, joka jo 1074 oli saanut veljeltään hallittavakseen herttuakunnan, piiritti pitkään Pozsonyn linnaa, jonne Salamon oli paennut, mutta tämäkin sotaretki epäonnistui. Yritykset ratkaista asia neuvotteluteitse eivät johtaneet tuloksiin, ja kesken neuvottelujen, huhtikuussa 1077, Géza yllättäen kuoli. Hänet haudattiin Vácin tuomiokirkkoon, ja hänen lähipiirinsä mahtimiehet valitsivat välittömästi hänen seuraajakseen hänen veljensä Lászlón.[4]
Avioliitot ja jälkeläiset
muokkaaGéza oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta on vain vähän ja epävarmoja tietoja, varmin todiste siitä on, että Gézan lapset syntyivät tiettävästi ennen hänen toista avioliittoaan. Mahdollisesti ensimmäinen puoliso oli limburgilainen ylhäisönainen Sophie de Looz (holl. Sofia van Loon, unk. Zsófia), jonka vanhemmat olivat kreivi Emmo de Looz ja Hollannin kreivin tytär Suanehildis (Swanhilde), ja avioliitto on saatettu järjestää Gézan ollessa panttivankina Saksan keisarin hovissa 1062.[6] Tästä liitosta syntyi useita lapsia, joista osa kuoli jo pienenä. Nimeltä tiedetään tytär Katalin sekä pojat Kálmán (myöhempi kuningas) ja Álmos[7], joiden arvellaan syntyneen vuoden 1070 paikkeilla.[4]
Kruunauksensa jälkeen vuonna 1075 Géza avioitui bysanttilaisen ylhäisönaisen Synadenen kanssa, joka oli hovimies Nikeforos Botaniateksen, tulevan Bysantin keisari Nikeforos III:n veljentytär. Tämä oli ensimmäinen lukuisista dynastisista avioliitoista, joita solmittiin Unkarin ja Bysantin hallitsijasukujen kesken. Leskeksi jäätyään Synadene palasi sukunsa luokse, mikä tukee sitä oletusta, että tästä avioliitosta ei syntynyt jälkeläisiä.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Luscombe D. et al. (toim.): The new Cambridge medieval history 4, s. 310. Cambridge University Press, 2004. ISBN 978-0521414104 (englanniksi)
- ↑ Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”I. Béla”, Az Árpád-házi uralkodók. Budapest: Interpress Kiadó, 1988. ISBN 9637222391
- ↑ Mieszko II Lambert | Polish ruler, Christianity, Piast dynasty | Britannica www.britannica.com. Viitattu 4.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”I. Géza”, Az Árpád-házi uralkodók. Budapest: Interpress Kiadó, 1988. ISBN 9637222391
- ↑ Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”Salamon”, Az Árpád-házi uralkodók. Budapest: Interpress Kiadó, 1988. ISBN 9637222391
- ↑ Charles Cawley: Medieval Lands: Hungary, Romania Charles Cawley & FMG.
- ↑ Chronicon Pictum Képes Krónika (luku 108.152), s. 133
|
Edeltäjä: Salamon |
Unkarin kuningas 1074–1077 |
Seuraaja: Ladislaus |