Dixie Dean

William Ralph Dean (22. tammikuuta 1907 – 1. maaliskuuta 1980), tunnettu paremmin nimellä Dixie Dean, oli englantilainen jalkapalloilija. Dean oli kenties suurin maalintekijä englantilaisen jalkapallon historiassa. Dean pelasi lähes koko uransa Evertonissa.

Dixie Dean postikortissa.

Peliura

Dixie Dean syntyi Birkenheadissä, Liverpoolin vierestä virtaavan Mersey-joen etelärannan kaupungissa. Hän aloitti uransa kotikaupunkinsa Tranmere Roversissa, mutta siirtyi suosikkijoukkueeseensa jo 19-vuotiaana vuonna 1925. Deanista maksettiin 3,000 puntaa, mikä oli tuolloin jättiläismäinen summa teini-ikäisestä pelaajasta. Hänen vaikutuksensa Evertonissa oli välitön: ensimmäisellä täydellä kaudellaan seurassa hän viimeisteli 32 maalia.

Dean joutui tyttöystävänsä kanssa vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen Pohjois-Walesin Holywellissä vuonna 1926, ja mursi tapaturmassa kallonsa ja leukaluunsa. Vaikka alkuperäiset paranemisennusteet eivät olleet hyvät, Dean toipui nopeasti. Kaudella 1927-1928 hän rikkoi Englannin liigan maalintekoennätyksen viimeistelemällä pelaamissaan 39 liigaottelussa sensaatiomaiset 60 maalia. Tämän ennätyksen lähelle eivät muut ole päässeet; kaudella 1930–1931 Tom Waring teki 49 maalia ja toisen maailmansodan jälkeen suurimpaan yhden kauden maalimäärään on yltänyt Jimmy Greaves, joka kaudella 1960–1961 teki 41 maalia.

Samalla kaudella Dean johdatti Evertonin seuran kolmanteen liigamestaruuteen. Joukkueen menestys oli kuitenkin vaihtelevaa, ja jo kahta vuotta myöhemmin se putosi ensimmäisen kerran 2. divisioonaan. Dean jatkoi seurassa – tuolloin ei vapautta siirtyä seurasta toiseen edes tunnettu nykyisessä muodossaan – ja Everton eteni seuraavan kolmen kauden aikana hänen johdollaan ensin 2. divisioonan voittoon 1931, Englannin liigamestaruuteen heti sarjanousun jälkeen 1932 ja FA Cupin voittoon vuonna 1933 ensimmäisessä ottelussa, jossa pelaajien paidat oli numeroitu. Evertonin pelaajat kantoivat numeroita 1–11 ja vastustajana olleen Manchester Cityn pelaajat numeroita 12–22. Deanin numero oli 9, mikä on jäänyt tyypilliseksi keskushyökkääjän pelinumeroksi.

Tässä vaiheessa Dean oli jo Evertonin kapteeni ja Englannin maajoukkuepelaaja. Tuohon aikaan maaotteluita pelattiin vain murto-osa nykyaikaan verrattuna. Siitä huolimatta Deanin tilille kirjattiin 16 maaottelua ja niissä huimat 18 maalia.

Deanin pelitapa oli äärimmäisen vaativa: jatkuvat taistelut vastustajien puolustajien kanssa – nämä pyrkivät myös tietoisesti vahingoittamaan tähtipelaajaa – kuluttivat hänen fysiikkaansa. Tästä seurasi, että hän ei pelannut kovinkaan ehjiä pelikausia, vaan oli usein loukkaantuneena pidempiä jaksoja. Siitä huolimatta hän ehti tehdä Evertonille peräti 377 maalia (349 liigassa, ennätys yhdelle seuralle Englannissa) vain 431 ottelussa. Arthur Rowley rikkoi Deanin ennätyksen myöhemmin, mutta hän pelasi lähes kaksi kertaa pidemmän uran eikä koskaan ylimmällä sarjatasolla, kun taas Dean pelasi mainittua kautta 1930–31 lukuun ottamatta kaikki Evertonin-kautensa 1. divisioonassa. Rowley teki 433 liigamaaliaan 619 ottelussa (0.7 maalia per ottelu; Deanin keskiarvo oli peräti 0.87).

Dixie Dean viimeisteli Evertonille kaikki ottelut mukaan lukien 383 maalia 433 pelissä. Hänet tunnettiin äärimmäisen ammattimaisena pelaajana, joka suhtautui työhönsä innostuneesti ja muita pelaajia kunnioittavasti. Vaikka hän joutui jatkuvasti vastustajien kovan kohtelun alaiseksi, hän ei saanut koko ammattiuransa aikana yhtään varoitusta tai tullut ulosajetuksi. Kerran vastustajan poikkeuksellisen raju potku johti hänen toisen kiveksensä vakavaan vahingoittumiseen.

Dean pudotettiin Evertonin avauksesta vuonna 1937. Tuolloin seuraan oli jo hankittu Burnleyn huippulahjakas, nuori keskushyökkääjä Tommy Lawton, jonka tärkein mentori Dean Evertonissa oli. Vuonna 1938 Dean siirtyi Notts Countyyn. Seuraavana vuonna hän siirtyi Irlannin liigan Sligo Roversiin, jolle hän viimeisteli 11 maalia 11 ottelussa, kunnes toisen maailmansodan puhkeaminen keskeytti sarjat ja Deanin ammattiura päättyi. Hän pelasi myöhemmin vielä Ashton United –amatööriseurassa.

Elämä jalkapallon jälkeen

Dixie Deanin patsas Goodison Parkilla, Liverpoolissa.

Eläköidyttyään jalkapallosta Dean piti The Dublin Packet –nimistä pubia Chesterissä, ja työskenteli sittemmin Littlewoodsin vedonlyöntifirmassa, jonka omistaja Sir John Moores tuli Evertonin omistajaksi vuonna 1959. Työtoverit Littlewoodsilla mainitsivat Deanin olleen hiljainen ja vaatimaton mies, joskin hänet tunnettiin tyypillisestä liverpoolilaisesta sarkastisesta huumorista.

Kuolema

Dixie Dean kuoli maaliskuussa 1980 sydänkohtaukseen pian Evertonin ja paikallisvastustaja Liverpoolin ottelun päätyttyä Evertonin kotikentällä Goodison Parkilla. Hänen toinen jalkansa oli jouduttu amputoimaan reilua kolmea vuotta aiemmin pahojen verenkiertohäiriöiden vuoksi.

Kun englantilaisen jalkapallon Hall of Fame avattiin vuonna 2003, oli Dean luonnollisesti mukana tässä kunniataulukossa.

Lempinimi

Dixie Deanilla oli musta, kihara tukka, joka yhdistettiin Yhdysvaltain etelävaltioiden mustaan väestöön. Alue tunnetaan nimellä Dixieland, mikä oli myös 1920-luvun suosituimman uuden musiikkityylin nimi. Dean inhosi lempinimeään: hän halusi itseään kutsuttavan Bill Deaniksi.

Deanin lempinimeä on sittemmin lainattu myös muille tehokkaille maalintekijöille, kuten 70-luvulla skottilaiselle, mm. Celticissä pelanneelle John "Dixie" Deansille tai walesilaiselle, mm. Wrexhamissa pelanneelle ja joukkuetta myös manageroineelle Richard "Dixie" McNeilille.

Folklorea

Pelatessaan Sligo Roversissa Dixie Dean sai hopeaa Irlannin cupissa vuonna 1939. Deanin hopeamitali kuitenkin varastettiin finaalin jälkeisen juhlan aikana. Vuonna 1978 Dean palasi Irlantiin katsomaan Roversin ottelua, jolloin hänen hotellihuoneeseensa toimitettiin nimetön kirjekuori, joka sisälsi 39 vuotta kateissa olleen mitalin.

Erään tarinan mukaan Evertonin paikallisvastustajan Liverpoolin maalivahti Elisha Scott käveli kerran Deaniä vastaan kaupungilla. Kun pääpelivoimastaan tunnettu Dean nyökkäsi Scottille näkyvän tervehdyksen, maalivahti heittäytyi refleksinomaisesti torjuntaliikkeeseen keskellä jalkakäytävää.

Kun Deanin jalka oli 1970-luvun lopulla amputoitu, hänet vietiin hiukan myöhemmin sairaalaan sovittamaan kävelytukea. Nähdessään sairaalan osastolla useita muita henkilöitä, joilta oli myös amputoitu raajoja, Dean totesi kuuluvasti saattajalleen: "Aye aye! I see Tommy Smith's been 'ere!" (Oho! Tommy Smith näkyy käyneen täällä!) Smith oli kovista otteistaan kuuluisa Liverpool FC:n puolustaja 1960-70 -luvuilla.

Liverpoolin manageri Bill Shankly totesi Deanistä vähän ennen tämän kuolemaa: "Dixie oli suurin keskushyökkääjä, mitä koskaan tulee olemaan ... hän kuuluu ylivertaisten suuruuksien joukkoon, kuten Beethoven, Shakespeare ja Rembrandt."

Pelityyli

Dixie Deanilla oli monia erityisvahvuuksia: hän oli taitava harhauttelija, nopea juoksija pallon kanssa sekä ilman, ja hän laukoi tehokkaasti molemmilla jaloilla. Merkittävin hänen kyvyistään oli kuitenkin pääpelivoima: hän puski tavattoman kovaa ja tarkasti. Dean tekikin noin puolet maaleistaan pääpuskuilla siitä huolimatta, että oli 178-senttisenä korkeintaan keskikokoinen. Monet asiantuntijat ovat halukkaita vertaamaan Deaniä pelaajana Peléen tai Alfredo di Stéfanoon, mutta koska hänen saavutuksensa sijoittuvat aikaan ennen toista maailmansotaa, suuri yleisö ei tunne häntä kovinkaan hyvin. Todellisuudessa edes harvat nykyajan jalkapallotoimittajat ovat tiedostaneet Deanin erityislaatua pelaajana.

Ennätyksiä ja saavutuksia

• Englannin liigamestari 1928 ja 1932
• Englannin 2. Divisioonan voittaja 1931
• FA Charity Shield: 2 voittoa (1928, 1932)
• FA Cup: mestari 1933
• Central League: mestari 1938 (Notts Countyssa)
• Irlannin liiga: hopeaa 1939 (Sligo Roversissa)
• Irlannin cup: hopeaa 1939
• Maaotteluita: 16 (Englanti)
• Maaottelumaaleja: 18 (Englanti)
• Englannin liigan edustusottelut: 6
• Maalit Englannin liigan edustusotteluissa: 9
• 37 hattutemppua uralla (kolme maalia samassa ottelussa)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dixie Dean Wikimedia Commonsissa

• Biografia Evertonin kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Fanisivu
• Association of Football Statisticians -artikkeli
• English Football Hall of Fame -profiili^{[vanhentunut linkki]}