Deus ex machina

yhtäkkinen ja epäuskottava juonenkäänne fiktiossa

Deus ex machina on fiktioteoksessa yhtäkkinen ja epäuskottava juonenkäänne, jossa jokin tarinan ongelma ratkaistaan ulkopuolisella ja irrallisella tekijällä tai selityksellä. Se voi myös muissa yhteyksissä viitata ongelman tai mysteerin epätyydyttävään ratkaisuun, joka perustuu selittämättömään ulkopuoliseen tekijään.lähde?

Deus ex machina klassisessa teatteriesityksessä. Euripideen Medeian esitys vuonna 2009 Syrakusassa Italiassa.

Ilmaus deus ex māchinā on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti ”jumala koneesta”. Se on käännös alkuperäisestä kreikankielisestä ilmaisusta ἀπὸ μηχανῆς θεός (apo mēkhanēs theos). Termin käyttö alkoi antiikin Kreikan teatterista, missä lavasteista laskettiin nostureiden (mēkhanē) avulla näyttämölle jumalia, jotka ratkaisivat tilanteita ja kuljettivat juonta eteenpäin.[1] Etenkin Aiskhyloksen ja Euripideen tragediat päättyivät usein näin.[1] Aristoteles mainitsee tavan ja arvostelee sitä teoksessaan Runousoppi (15,6).[1][2]

Deus ex machina -käänne romaanissa, näytelmässä tai elokuvassa tuntuu usein epäuskottavalta ja epätyydyttävältä, koska sillä ei ole mitään yhteyttä teoksessa aiemmin kehiteltyyn juoneen. Sen käyttöä pidetään usein jopa huonon kirjoittajan merkkinä, ellei kyseessä ole parodia.lähde?

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Pitkäranta, Reijo: Suomi-latina-suomi-sanakirja, s. 599. Wsoy, 2002. ISBN 951-0-22506-1
  2. http://www.leeds.ac.uk/classics/resources/poetics/poettran.htm (Arkistoitu – Internet Archive)