Autio maa
Autio maa (The Waste Land) on T. S. Eliotin tunnettu ja merkityksellinen modernistinen runo vuodelta 1922. Runossa on 434 riviä. Sen tunnettuja kohtia ovat "Huhtikuu on kuukausista julmin" (ensimmäinen rivi), "minä näytän sinulle ahdistuksen kourallisessa tomua" ja sanskritinkielinen viimeinen rivi "Shantih shantih shantih". Runon on julkaissut suomeksi vuonna 1949 Otava kokoelmassa Autio maa. Neljä kvartettia ja muita runoja.
Runon toimitti Ezra Pound, joka myöhemmin on sanonut, ettei hänen olisi pitänyt ryhtyä leikkelemään tekstiä, mutta Eliot torjui anteeksipyytelyt ja oli tyytyväinen siihen, miten Pound oli parantanut tekstiä.[1]
Runo jakautuu viiteen osaan:
- Kuolleiden hautaus
- Erä shakkia
- Tulisaarna
- Veteen kuoleminen
- Mitä ukkonen puhui
Autio maa rakentuu vastakohtapareille ja yllättäville rinnastuksille. Sen teemoina ovat kulttuurin kuihtuminen länsimaalaisille optimisteille valtavan pettymyksen aiheuttaneen ensimmäisen maailmansodan jäljiltä ja myyttinen luomisvoimainen nuoruus, joka ehkä voisi luoda uuden kulttuurin. Runossa esiintyvät muiden muassa kasvullisuusmyytti luonnon uudistumisesta, hedelmällisyysmyytti seksuaalisen kyvyn palautumisesta, kristillinen ylösnousemusmyytti ja myytti Graalin maljan puhdistavuudesta. Keskeisiin symboleihin kuuluu kuningas Arthur -tarustoon kuuluva tarina "kalastajakuninkaasta", jonka impotenssi aiheuttaa hänen maalleen sateettomuuden ja kuivuuden. Vesi on läpi runon tärkeä elementti.[2]
Runon alku:
Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin
Aution maan huomautukset
muokkaaSuomennokseen, kuten moniin muihinkin käännöksiin, sisältyy huomautusosa. Lauri Viljasen selitykset on yhdistetty Eliotin omiin viitteisiin. Runoon ei alun perin sisältynyt huomautuksia, kun se julkaistiin Criterionissa ja Dialissa, mutta, kuten Eliot kirjoittaa, runo havaittiin kovin lyhyeksi, joten saadakseen siihen lisää sivuja Eliot kirjoitti huomautusosan, "ja tuloksena on ainutlaatuinen teko-oppineisuuden näytös – –. Ne ovat melkeinpä suositumpia kuin itse runo". Huomautukset liitettiin ensimmäiseen kirjajulkaisuun joulukuussa 2022.[1]
Vaikka viitteistä puuttuvat Eliotin tärkeät kirjallisia vaikuttajat, kuten Alfred Tennyson, James Joyce, Henry James ja myös Walt Whitman, esimerkiksi juuri Whitmanin vaikutusta on runossa nähty. Artikkelissaan ParnassossaJuha Silvo löytää Joycen vaikutusta varsinkin mytologisen materiaalin työstämisessä. Eräässä kirjeesssään Joycelle Eliot sanoo ihailevansa tätä ja toivovansa, ettei olisi lukenut Odysseusta oan itsensä takia. Dante oli merkittävä vaikuttaja, ja Silvo sanookin, ette Danten vaikutusta voi yliarvioida. Viittauksia häneen on runsaasti. Eliot on kirjoittanut esseen "What Dante means to me" (1950). Eliot huomautti myöhemmin (1956), että koko huomautusosasto oli syntynytironisena leikittelynä kirjallisuuskriitikkojen kustannusella, ja tämän vaikutelman Silvo siinä tunnistaa.[1]
Lähteet
muokkaa- Kappalenimien ja sitaattien suomennokset Lauri Viljasen käännöksestä
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Juha Silvo, Aution maan huomautukset. Parnasso 5/2022 s. 55–59
- ↑ Lauri Viljasen esipuhe teoksessa Eliot, T. S.: Autio maa: Neljä kvartettia ja muita runoja. ((Four quartets, 1943.) Toimittaneet Lauri Viljanen ja Kai Laitinen. Runojen suomennokset: Yrjö Kaijärvi ym. 3. painos (1. painos 1949). Delfiinikirjat) Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10311-3
Aiheesta muualla
muokkaa
Lisää luettavaa aiheesta The Waste Land on Wikiaineistossa (englanniksi)- Rickard A. Parker: Exploring The Waste Land. 2002. (englanniksi)
- John McGuirk: T.S. Eliot’s The Waste Land. Literary Kicks 31.8.2003. (englanniksi)
- Eric McMillan: Dry thoughts in any season. (englanniksi)
