Alfred Leonhard Wilhelms
Alfred Leonhard Wilhelms (19. joulukuuta 1854 Turku – 8. heinäkuuta 1916 Mustameri) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan laivastossa palvellut kontra-amiraali.[1][2]
Wilhelmsin vanhemmat olivat kapteeni Karl Odin Oskar Wilhelms (1825–1899) ja Edla Wilhelmina Hummelin. Hän kävi Pietarin 1. sotakoulun 1864–1870 ja Pietarin merikadettikoulun 1870–1873. Hän palveli sitten 2. meriekipaasissa ja hänestä tuli luutnantti 1875. Wilhelms oli vuosina 1882–1888 komennettuna Pietarhoviin keisariperheen palvelukseen. Hän suoritti miinaupseerikurssin Pietarin merikadettikoulussa ja hän sai miinaupseerin arvon 1887.[1]
Wilhelms oli päällikkönä kuunari Sorkajalla 1888–1890, torpedovene Kotlinilla 1890–1891 ja tykkivene Grosalla 1891–1893. Tämän jälkeen hän oli 4. meriekipaasin sotaoikeuden jäsenenä ja puheenjohtajana 1893–1895 ja klipperi Opritšnikin päällikkönä 1895–1896. Wilhelms suoritti 1896–1897 Nikolain merisota-akatemian kurssin ja hän oli kurssin suoritettuaan päällikkönä tykkivene Giljakilla 1897–1898 ja monitori Veštšuninilla 1898–1899. [1] [2]
Wilhelms oli Venäjän merivoimien ylimerisotaoikeuden jäsen vuodesta 1899 ja hän toimi 13. ja 17. meriekipaasin päällikönä 1899–1901, Kaspianmerellä höyrylaiva Geok-Tepen päällikönä 1901 ja Itämerellä panssaripatterilaiva Kremlin päällikkönä 1902–1903. Viimeksi Wilhelms oli Tallinnan meriekipaasin päällikkönä 1903–1905 ja muutamia kuukausia 18. meriekipaasin päällikkönä keväällä 1906. Hän erosi laivaston palveluksesta 1906 kontra-amiraalin arvoisena. Wilhelms korotettiin 1903 Venäjän aateliin.[1] [2]
Wilhelms palasi laivaston palvelukseen ensimmäisen maailmansodan puhjettua 1914. Hän toimi Mustallamerellä sairaalalaivojen Portugalin ja Fpejardin päällikkönä. Hän kuoli heinäkuun alussa 1916 kun sairaalalaiva Fpejard torpedoitiin.[1] [2]
Wilhelms oli naimisissa vuodesta 1880 Tatjana Paulovna Rudaffskyn (s. 1853) kanssa. Kaksi heidän pojistaan Paul ja Boris kaatuivat luutnantteina Venäjän-Japanin sodan aikana 1904–1905.[1]