Pääministeri

Pääministeri, aikaisemmin myös ministeripresidentti on useimmissa parlamentaarisissa ja eräissä presidentiaalisissa valtioissa henkilö, joka johtaa maan hallitusta, monissa maissa myös ulko- ja sisäpolitiikkaa. Saksassa ja Itävallassa pääministerin nimike on liittokansleri.

Winston Churchill oli yksi tunnetuimpia Britannian pääministereitä.

Useissa monarkioissa pääministeri on poliittisesti tärkein henkilö, eikä maan virallinen valtionpää käytä laajaa valtaa. Parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin valtaoikeudet vaihtelevat. Osassa tasavalloista, joissa on pääministeri, pääministerin valtaoikeudet ovat lähes tai kokonaan yhtä suuret kuin valtion virallisen päämiehen (useimmiten presidentin). Osassa Euroopan tasavalloista pääministerillä on selvästi suurimmat valtaoikeudet ja presidentti on lähinnä symbolinen ja edustuksellinen henkilö samoin kuin kuningas tai kuningatar nykyään useimmissa Euroopan kuningaskunnissa. Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin valtaoikeudet ovat presidentin oikeuksia huomattavasti pienemmät. Tällaista parlamentarismia, joka eroaa normaaliparlamentarismista siinä, että ylin valta on presidentillä, kutsutaan myös semipresidentialismiksi.

Useimmissa presidentialistisissa tasavalloissa ei ole erikseen pääministerin virkaa, vaan presidentti on paitsi maan myös sen hallituksen johtaja. Näitä maita ovat esimerkiksi lähes kaikki Amerikan maat. On kuitenkin myös presidentiaalisia maita, joissa on pääministerin virka. Näissä maissa pääministerin asema on erilainen kuin parlamentaarisissa maissa siinä, että hänen ei tarvitse nauttia parlamentin tukea. Sen sijaan hänellä on oltava presidentin luottamus.

Suomessa on yritetty hioa presidentin ja pääministerin vastuualueita, mutta edelleenkin niissä on pieniä päällekkäisyyksiä. Presidentin valtaoikeuksia on pyritty kaventamaan 1980-luvulta lähtien. Vuosien 2000 ja 2012 perustuslakiuudistuksissa pääministerin asema vahvistui. Presidentillä ei enää juuri ole sisäpoliittista valtaa, ja hän toimii kotimaassa lähinnä valtion keulakuvana ja virallisten tapahtumien isäntänä. Silti vieläkin presidentillä on laajat nimitysoikeudet, presidentti osallistuu valtioneuvoston toimintaan ja hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ja on edustuksellinen valtionpäämies.