Pääministeri
Pääministeri on useimmissa monarkioissa (perustuslaillisissa monarkioissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) sekä useissa tasavalloissa henkilö, joka johtaa maan hallitusta, monissa maissa myös ulko- ja sisäpolitiikkaa. Saksassa ja Itävallassa pääministerin nimike on kansleri.
Useissa monarkioissa pääministeri on poliittisesti tärkein henkilö ja monarkin valta on paljon vähäisempää, usein vain muodollista. Ruotsissa kuningas ei enää käytä enää lainkaan muodollistakaan valtaa. Tasavaltalaisessa valtiomuodossa pääministerin valtaoikeudet vaihtelevat. Osassa tasavalloista pääministerin valtaoikeudet ovat presidentin oikeuksia huomattavasti pienemmät. Viimeksi mainittuja tasavaltoja kutsutaan semipresidentiaalisiksi. Sen sijaan parlamentaarisissa tasavalloissa presidentin valta on pääministerin valtaa paljon pienempi tai sitä ei ole lainkaan. Suomi taas on tasavalta, jossa ylin sisäpoliittinen valta on pääministerillä, mutta ylin ulkopoliittinen valta pääministerillä.
presidentialistissa tasavalloissa ei ole olemassa erillistä pääministerin virkaa, vaan hallitusta johtaa presidentti. Tällaista toimitapaa noudatetaan esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja.
Suomessa on yritetty hioa presidentin ja pääministerin vastuualueita, mutta edelleenkin niissä on pieniä päällekkäisyyksiä. Presidentin valtaoikeuksia on pyritty kaventamaan 1980-luvulta lähtien sen vaikutuksesta, että vuosina 1956 - 1981 presidenttinä toimineen Urho Kekkosen valtaoikeuksien koettiin kasvaneen liiankin suureksi. Vuoden 2012 perustuslaki uudistuksessa pääministerin asema vahvistui entisestään. Presidentillä ei enää juuri ole sisäpoliittista valtaa, ja hän toimii kotimaassa lähinnä valtion keulakuvana ja virallisten tapahtumien isäntänä. Silti vieläkin presidentillä on laajat nimitysoikeudet, presidentti osallistuu valtioneuvoston toimintaan ja hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa.