Pääministeri

Pääministeri, aikaisemmin myös ministeripresidentti on monissa valtioissa ministeri, joka johtaa maan hallitusta, monissa maissa myös ulko- ja sisäpolitiikkaa. Saksassa ja Itävallassa pääministerin nimike on liittokansleri. Useimmat maat, joissa on pääministeri, ovat parlamentaarisia ja näin ollen pääministerin on nautittava parlamentin luottamusta.

Winston Churchill oli yksi tunnetuimmista Ison-Britannian pääministereistä.

Myös ei-itsenäisellä alueella voi olla oma pääministerinsä, mm. ainakin osalla Kanadan provinsseista sekä Färsaarilla.

Pääministeri monarkioissa

Nykyaikaisissa parlamentaarisissa monarkioissa (kuten useimmissa Euroopan monarkioissa, Thaimaassa ja Japanissa) pääministeri on poliittisesti tärkein henkilö, eikä monarkki (yleensä kuningas tai kuningatar, Japanissa keisari) käytä laajaa valtaa, vaan hänen tehtävänsä ovat enimmäkseen edustus- ja seremoniatehtäviä. Esim. Ruotsin vuodesta 1975 voimassa olleen valtiosäännön mukaan monarkki (nykyisin kuningas) ei käytä edes muodollista toimeenpanovaltaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa taas monarkilla (nykyisin kuningattarella) on periaatteessa erittäin laajat valtaoikeudet, mutta hän käyttää niitä niukasti ja delegoi ylimmän vallan pääministerille, jonka kanssa keskustelee säännöllisesti. Sen sijaan Afrikassa ja Aasiassa on myös parlamentaarisia monarkioita, joissa monarkki myös käyttää merkittävää poliittista valtaa. Parlamentaarisissa monarkioissa pääministerin, kuten muidenkin ministerien, on nautittava parlamentin luottamusta ja yleensä hän on parlamentin jäsen, kansanedustaja. Myös osassa Absoluuttisista monarkioista kuten Swazimaassa[, mikä on johtanut pääministerin aseman korostumiseen. Vuosien 1991, 2000 ja 2012 perustuslakiuudistuksissa pääministerin asema vahvistui. Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen katsotaan merkinneen Suomen siirtymistä semipresidentialismista useimmissa Euroopan maissa vallitsevaan hyvin parlamentaariseen järjestelmään, jossa valtionpäämiehen asema (useimmissa Euroopan maissa kuninkaan tai presidentin) tehtävä on lähinnä edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen. Suomessakaan presidentillä ei enää juuri ole sisäpoliittista valtaa, ja hänen tehtävinään kotimaassa on lähinnä toimia valtion keulakuvana ja virallisten tapahtumien isäntänä ja ottaa julkisuudessa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Silti vieläkin presidentillä on laajat nimitysoikeudet, presidentti osallistuu valtioneuvoston toimintaan ja hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa ja on Puolustusvoimain ylipäällikkö.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pääministeri Wikimedia Commonsissa