Ero sivun ”Brest-Litovskin rauha” versioiden välillä

| kuva = Traktat brzeski 1918.jpg

'''Brest-Litovskin rauha''' oli 3. maaliskuuta [[1918]] [[Brest (Valko-Venäjä)|Brest-LitovskLitovskin]]in kaupungissa solmittu rauhansopimus [[keskusvallat|keskusvaltojen]] [[Saksan keisarikunta|SaksaSaksan]]n, [[Itävalta-Unkari]]n, [[Bulgaria]]n ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] sekä [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] puolella olleen [[Neuvosto-Venäjä]]n välillä, joka päätti [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] [[Itärintama (ensimmäinen maailmansota)|itärintamalla]]. Venäjällä muutamaa kuukautta aiemmin valtaan nousseet [[bolševikit]] ryhtyivät rauhanneuvotteluihin tilanteessa, jossa Venäjä oli jo pitkään ollut pahasti tappiolla Saksalle. Rauhansopimuksessa suuri osa Venäjän valtakunnan läntisistä alueista luovutettiin saksalaisille. Saksa taas pystyi rauhansopimuksen ansiosta irrottamaan joukkoja itärintamalta siirtääkseen ne [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintamalle]].

Venäjän 7. marraskuuta 1917 alkaneen bolševikkien vallankaappauksen johdosta alkoi vallan kaapannut [[Kansankomissaarien neuvosto|kansankomissaarien neuvosto]] etsiä mahdollisuuksia rauhaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa julistettuaan 8. marraskuuta 1917 dekreetit rauhasta ja maasta.

Saksa vaati Venäjältä haltuunsa kolmessa [[Puolan jakojaot|Puolan jaossa]] päätynyttä osaa [[Puola]]sta, [[Liettua]]a ja osaa [[Valko-Venäjä]]stä sekä [[Viro]]a ja liittolaiselleen [[Osmanien valtakunta|Ottomaanien valtakunnalle]] (Turkille) georgialaista [[Batumi]]a, [[Ardahan]]ia ja [[Kars]]ia, mitkä Venäjä oli valloittanut siltä aikaisemmin. Lisäksi Saksa pyrki edistämään Suomen itsenäisyyden tunnustamista, mutta se ei halunnut tehdä asiasta neuvotteluissa ongelmaa. Saksa tosin vakuutteli suomalaisille vaativansa asiaa venäläisiltä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Osmo Apunen | Nimeke = Suomen historia 6: Romantiikasta modernismiin | Julkaisija = Weilin + Göös | Vuosi = 1987 | Luku = Rajamaasta tasavallaksi | Sivut = 314 | TunnisteIsbn =ISBN 951-35-2495-7}}</ref>

Latviasta saksalaisten hyökkäys jatkui Viroon, joka käytti hyväkseen venäläisten vetäytymisen ja saksalaisten tulon julistautumalla itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Saksalaiset valtasivat [[Tartto|Tarton]] 24. helmikuuta, [[Tallinna|Tallinnan]]n 25. helmikuuta ja [[Narva|Narvan]]n 4. maaliskuuta. Viron itsenäisyysjulistus laadittiin [[Pärnu]]ssa 23. helmikuuta venäläisten lähdettyä ja 24. helmikuuta aloitti Tallinnassa virolainen hallitus, joka seuraavana päivänä joutui katoamaan saksalaisten tulon vuoksi.

Varmistaakseen asemaansa Ukrainassa Saksan ja [[Itävalta-Unkari]]n joukot etenivät hyökkäyksen aikana myös itsenäiseksi tunnustetun Ukrainan länsi- ja keskiosiin estääkseen Venäjän mahdolliset vastatoimet uutta Kiovassa[[Kiova]]ssa valtaansa pitävää [[Ukrainan kansantasavalta]]a vastaan. Ukrainan itsenäisyys Venäjästä oli tarpeen Saksalle elintarvikehuollon parantamiseksi Britannian saartamassa sotataloudessa.

Kevään 1918 aikana [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnalle]] aiemmin kuuluneissa reuna-alueissa tapahtui keisarilliselle Saksalle myönteisten valtiomuodostelmien synty -– osaksi jo ennen Brest-Litovskin rauhansopimusta. Syntyi saksalaisen ruhtinaan johtama Liettuan kuningaskunta ja Baltian herttuakunta sekä Suomen kuningaskuntahanke.

{{pääartikkeli|[[Suomen kuningaskuntahanke|Suomen kuningaskuntahanke]]}}

Venäjä sitoutui poistamaan venäläiset joukot ja punakaartit Suomesta, sekä lopettamaan kaikenlaisen agitaation ja propagandan, joka oli suunnattu Suomen hallitusta ja julkisia instituutioita vastaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://wwi.lib.byu.edu/index.php/The_Peace_Treaty_of_Brest-Litovsk |nimeke=Brest Litovskin rauhansopimustexti, 6 artikla.|tekijä= |julkaisu= |ajankohta= |julkaisija= |viitattu=}}</ref> [[Työmies|''Työmies'']]-lehti julkaisi sopimuksen Suomea koskevan artiklan 7. maaliskuuta 1918.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä= |Otsikko= |Julkaisu=Työmies |Ajankohta=7.3.1918 |Julkaisija=}}</ref> Rauhansopimuksen 6. Artiklan laivastoehtoja toimeenpantiin erillisellä [[Hangon sopimus|Hangon sopimuksella]] 3. huhtikuuta 1918.<ref>{{Verkkoviite |osoite Arkisto = https://web.archive.org/web/20090329083545/http://www.helsinki.fi/~jjeerola/englssopven.htm |nimeke Arkistoitu = 29.3.2009 | Nimeke = Sopimus saksalaisten ja venäläisten välillä Hangossa 1918. |tekijä Tekijä = Eerola, Jari |julkaisu Julkaisu = Helsinki.fi |ajankohta Ajankohta = |julkaisija Viitattu = }}</ref> Leninin hyväksymänä Brest-Litovskin rauhansopimus vei pohjan sosialistien vallankumoukselta Suomessa ja merkitsi lopun alkua punaisille sisällissodassa.<ref>{{Kirjaviite |viitattu Tekijä = Tiihonen, Seppo | Nimeke = Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot | Vuosi = 2019 | Sivu = 332–333 | Julkaisija = Otava}}</ref>

Hyökkäyksen aikana myös ne, jotka eivät kannattaneet [[Pietari (kaupunki)|Petrogradissa]] [[lokakuun vallankumoustavallankumous]]ta, valmistautuivat kaupungin puolustamiseen saksalaisilta. Näin ollen lokakuun vallankumouksen puolustamisena saksalaisiakin vastaan alkanut taistelu alkoi saada laajempaa kansallista luonnetta. Myös Britannia valmistautui saksalaisten etenemiseen Petrogradiin laskemalla maihin 170 sotilasta Murmanskiin. Tämä oli Britannian Pohjois-Venäjällä toteutuneen läsnäolon alku, mistä kehkeytyi myöhemmin interventiojoukko ja muun muassa [[Muurmannin legioona]] sekä maihinnousu Arkangeliin.

Suomessa Brest-Litovskin rauhan seurauksena Saksan strateginen asema [[Itämeri|Itämerellä]] vahvistui niin paljon, että [[Svinhufvudin I hallitus|Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti]] tukeutui Saksaan eikä maassa vallan kaapannut [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunta]] voinut enää luottaa saavansa merkittävää tukea bolševikeilta vallankumousyrityksen loppuun viemiseksi. Kansanvaltuuskunnan johdossa [[Oskari Tokoi]] alkoi maaliskuussa 1918 lähentyä ympärysvaltoja päätyen lopulta [[Muurmannin legioona]]n johtoon.

Brest-Litovskin rauhansopimus julistettiin rauenneeksi 11. marraskuuta 1918 allekirjoitetun, ensimmäisen maailmansodan päättäneen [[Compiègnen aselepo|Compiègnen aselevon]] yhteydessä. Itsenäisen [[Viron hallitus]] saattoi aloittaa toimintansa.

Virallisesti Brest-Litovskin rauhansopimuksen sisältämät aluesiirrot ja sotakorvaukset mitätöitiin Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken Rapallon sopimuksella 16. huhtikuuta [[1922]] ja Lev Trotskia ulkoasiainkansankomissaarina seuranneen [[Georgi Tšitšerin]]in ja Saksan ulkoministeri [[Walther Rathenau]]n kesken 10. huhtikuuta 1922 Genovassa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta Venäjän keisarikunnan aikaisia saatavia velkovien maiden kanssa. [[Rapallon sopimus|Rapallon rauhan]] salaisessa lisäpöytäkirjassa 29. huhtikuuta 1922 sovittiin lisäksi [[Weimarin tasavalta|Weimarin Saksan]]<nowiki/> ja [[Neuvosto-Venäjä]]n kesken lisäksi siitä, että Saksa voi harjoittaa siltä [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen kieltämää sotilaallista toimintaa Venäjällä. Näin Venäjästä tuli jälleen Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen Saksan liittolainen, mitä kesti [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistien]] valtaannousuun saakka ja [[Tšekkoslovakia]]n jakamisen sekä [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodan]] jälkeen uudelleen 23. elokuuta [[1939]] Saksan [[Puolan offensiivi|hyökkäystä Puolaan]] tukeneella [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov-Ribbentrop-sopimuksella]].