Wikipedia

Ero sivun ”Brest-Litovskin rauha” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Vnnen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
32 945 muokkausta
miksei voisi sanoa neuvosto-venäjä?
p wl
 
(32 välissä olevaa versiota 24 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 2:
{{Rauhansopimus
| nimi = Brest-Litovskin rauha
| kuva = Traktat brzeski 1918.jpg
| kuvateksti = Brest-Litovskin rauhansopimuksen asiakirja
| päivämäärä = [[3. maaliskuuta]] [[1918]]
| sijainti = [[Brest-Litovsk]], [[Ukrainan kansantasavalta|Ukraina]]<ref>[http://www.istpravda.com.ua/articles/2011/03/25/33276/ To whom did Brest belong in 1918? Argument among Ukraine, Belarus, and Germany.] [[Ukrayinska Pravda]], 25 March 2011.</ref>
| sijainti = [[Brest-Litovsk]], [[Venäjä]]
| osapuoli1 = {{Itävalta-Unkari}}
| osapuoli2 = {{Saksan keisarikunta}}
Rivi 14:
}}
 
'''Brest-Litovskin rauha''' oli 3. maaliskuuta [[1918]] [[Brest (Valko-Venäjä)|Brest-LitovskLitovskin]]in kaupungissa solmittu rauhansopimus [[keskusvallat|keskusvaltojen]] [[Saksan keisarikunta|SaksaSaksan]]n, [[Itävalta-Unkari]]n, [[Bulgaria]]n ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] sekä [[ympärysvallat|ympärysvaltainympärysvaltojen]] puolella olleen [[Neuvosto-Venäjä]]n välillä, joka päätti [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] [[Itärintama (ensimmäinen maailmansota)|itärintamalla]]. Venäjällä muutamaa kuukautta aiemmin valtaan nousseet [[bolševikit]] ryhtyivät rauhanneuvotteluihin tilanteessa, jossa Venäjä oli jo pitkään ollut pahasti tappiolla Saksalle. Rauhansopimuksessa suuri osa Venäjän valtakunnan läntisistä alueista luovutettiin saksalaisille. Saksa taas pystyi rauhansopimuksen ansiosta irrottamaan joukkoja itärintamalta siirtäkseensiirtääkseen ne [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintamalle]].
 
Brest-LitovksinLitovskin rauhansopimus laadittiin neuvostovenäläisen [[Lev Trotski]]n, saksalaisen [[Richard von Kühlmann]]in ja itävaltalaisen [[Ottokar Czernin]]in johdolla. Neuvosto-Venäjä irtisanoi sopimuksen jo vuoden 1918 marraskuussa, kun Saksa oli allekirjoittanut aselevon muiden ympärysvaltainympärysvaltojen kanssa.
[[KuvaTiedosto:Map Treaty of Brest-Litovsk-en.jpg|thumb|200px|pienoiskuva|Brest-Litovskin rauhansopimuksen rajat]]
 
== Bolševikkien rauhandekreetti käynnistää rauhanpyrkimykset ==
[[KuvaTiedosto:Trotzki Deutsche Brest-Litowsk1917.jpg|thumb|200px|pienoiskuva|Saksalaiset upseerit tervehtivät Lev Trotskin johtamaa valtuuskuntaa Brest-Litovskissa 1917]]▼
 
Venäjän 7. marraskuuta [[1917]] alkaneen bolševikkien vallankaappauksen johdosta alkoi vallan kaapannut [[Kansankomissaarien neuvosto|kansankomissaarien neuvosto]] etsiä mahdollisuuksia rauhaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa julistettuaan 8. marraskuuta [[1917]] dekreetit rauhasta ja maasta.▼
[[File:Совет народных комиссаров (Ленин, Штейнберг, Комков, Бонч-Бруевич, Трутовский...), 1918.jpg|thumb|left|500px|Venäjän kansankomissaarien neuvosto 1918. Vasemmalta lukien oikeusasiainkansankomissaari [[Isaak Steinberg|I. S. Steinberg]], valtiovarainkansankomissaari [[Ivan Skvortsov-Stepanov|I. I. Skvortsov-Stepanov]], V. D. Kamkov, V. D. Bots-Brujevits, V. E. Trutovski, [[Aleksandr Šljapnikov|A. G. Šljapnikov]], P. P. Proshsjan, [[Vladimir Lenin|V. I. Lenin]], [[Josif Stalin|J. V. Stalin]], [[Aleksandra Kollontai|A. M. Kollontai]], [[Pavel Dybenko|P. Je. Dybenko]], E. K. Komarova, N. I. Podkoiski, N. P. Gbunov, V. I. Nevski, A. V. Botman, [[Georgi Tšitšerin|G. V. Tšitšerin]], noin lokakuusta 1917 tammikuuhun 1918. Kuvasta puuttuu maatalouskansankomissaari [[Vladimir Miljutin|V. P. Miljutin]], sota- ja laivastokomissaari [[Vladimir Antonov-Ovsejenko|V. A. Antonov-Ovsejenko]], [[Nikolai Glebov-Avilov|N. P. Glebov-Avilov]], [[Nikolai Krylenko|N. V. Krylenko]], [[Anatoli Lunatšarski|A. V. Lunatšarski]], kauppa- ja teollisuuskansankomissaari [[Viktor Nogin|V. P. Nogin]], [[Georgi Oppokov|G. I. Oppokov]], kansanhuoltokansankomissaari [[Ivan Teodorovitš|I. A. Teodorovitš]], [[Lev Trotski]].]]
 
▲[[Kuva:Trotzki Deutsche Brest-Litowsk1917.jpg|thumb|200px|Saksalaiset upseerit tervehtivät Lev Trotskin johtamaa valtuuskuntaa Brest-Litovskissa 1917]]
▲Venäjän 7. marraskuuta [[1917]] alkaneen bolševikkien vallankaappauksen johdosta alkoi vallan kaapannut [[Kansankomissaarien neuvosto|kansankomissaarien neuvosto]] etsiä mahdollisuuksia rauhaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa julistettuaan 8. marraskuuta [[1917]] dekreetit rauhasta ja maasta.
 
Alustava aselepo Neuvosto-Venäjän ja Saksan välillä oli alkanut 5. joulukuuta 1917 ja varsinainen aseleposopimus solmittiin 16. joulukuuta saksalaisten [[itärintama (ensimmäinen maailmansota)|itärintaman]] esikunnassa [[Brest-Litovsk]]issa. Rauhanneuvottelut alkoivat 22. joulukuuta 1917 Brest-Litovskissa. Neuvosto-Venäjä ei ollut valmis saksalaisten vaatimuksiin, vaan se kannatti rauhaa vain sodan lopettamisella ilman rajamuutoksia tai sotakorvauksia, mikä olisi säilyttänyt sotaa edeltäneen vuoden 1914 tilanteen Venäjän eduksi.
 
[[Ukrainan kansantasavalta|Ukrainaan julistetun kansantasavallan]] pääsihteeristö totesi 9. joulukuuta 1917, että [[Ukraina]] omasta rintamastaan vastaavana on kansainvälisissä asioissa itsenäinen ja sen tulee saada osallistua kaikkiin Ukrainan kansan etua koskeviin kansainvälisiin kokouksiin. Pääsihteeristö kuitenkin jääjäi odottamaan [[Entente cordiale|Ententen]] eli lähinnä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] ja [[Ranska]]n itsenäisyystunnustusta, mutta myös Ukrainan kansantasavallan valtuuskunta lähetettiin Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin.
 
Ranska tai Britannia eivät toiveista huolimatta kuitenkaan tunnustatunnustaneet Ukrainan itsenäisyyttä, koska ne kannattavatkannattivat Neuvosto-Venäjää vastaan taistelevia Venäjän valkoisia armeijoita, jotka puolestaan ovatolivat valmiita jatkamaan taistelua myös keskusvaltoja vastaan ympärysvaltojen rinnalla.
 
Ranskan sotilasasiamies J. Tabuilt ja Britannian [[Odessa]]n konsuli D. Bagge kuitenkin ilmoittavatilmoittivat tulleensa nimitetyiksi komissaareiksi Ukrainan tasavaltaa koskevissa asioissa.
 
== Saksalaisten vaatimukset ja Ukrainan itsenäisyys johtavat neuvottelujen katkaisemiseen ==
Saksa vaati Venäjältä haltuunsa kolmessa [[Puolan jakojaot|Puolan jaossa]] päätynyttä osaa [[Puola]]sta, [[Liettua]]a ja osaa [[Valko-Venäjä]]stä sekä [[Viro]]a ja liittolaiselleen [[Osmanien valtakunta|Ottomaanien valtakunnalle]] (Turkille) georgialaista [[Batumi]]a, [[Ardahan]]ia ja [[Kars]]ia, mitkä Venäjä oli valloittanut siltä aikaisemmin. Lisäksi Saksa pyrki edistämään Suomen itsenäisyyden tunnustamista, mutta se ei halunnut tehdä asiasta neuvotteluissa ongelmaa. Saksa tosin vakuutteli suomalaisille vaativansa asiaa venäläisiltä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Osmo Apunen | Nimeke = Suomen historia 6: Romantiikasta modernismiin | Julkaisija = Weilin + Göös | Vuosi = 1987 | Luku = Rajamaasta tasavallaksi | Sivut = 314 | Isbn = 951-35-2495-7}}</ref>
 
Rauhansopimusneuvottelujen yhtenä kohteena oli myös Ukraina. Saksa tunnusti 9. helmikuuta [[1918]] Ukrainan itsenäisyyden solmimalla tämän kanssa rauhansopimuksen, jolloin saksalaisten tavoite Ukrainan irrottamiseksi mahdolliseksi protektoraatiksi Venäjästä muodollisesti itsenäisenä valtiona oli toteutumassa. [[Ukrainan kansantasavalta]] oli julistautunut Venäjästä itsenäiseksi tasavallaksi 22. tammikuuta 1918.
Rivi 41 ⟶ 38:
Neuvostovenäläiset neuvottelijat pitivät kohtuuttomina saksalaisten vaatimuksia, jotka sisälsivät Ukrainan itsenäisyyden ja käytännössä sen ajautumisen Saksan vaikutuspiiriin. Neuvosto-Venäjän puolelta neuvotteluja johtanut ulkoasiainkansankomissaari [[Lev Trotski]] katkaisi neuvottelut 10. helmikuuta 1918, jolloin tilanne jäi pelkästään vallinneen aselevon ja aselepolinjan varaan. Näin Neuvosto-Venäjä uskoi välttävänsä tai siirtävänsä saksalaisten rauhansopimusvaatimuksia.
 
== Saksalaiset hyökkäävät ja punakaartit järjestetään työläisten ja talonpoikien puna-armeijaksi ==
[[Neuvosto-Venäjä]]n kieltäytyminen vaatimusten toteuttamisesta ei [[Saksan keisarikunta|saksalaisia]] tyydyttänyt, vaan he alkoivat tehostaa vaatimuksiaan käynnistämällä hyökkäyksen kohti [[Pietari (kaupunki)|Petrogradia]] (Pietaria) [[Latvia]]n ja Viron kautta 18. helmikuuta 1918.
 
Koko Latvia joutui kokonaan saksalaisten haltuun 22. helmikuuta 1918. Hyökkäyksen pelästyttämänä kansankomissaarien neuvosto järjesti vapaaehtoiset punakaartit työväen ja talonpoikien puna-armeijaksi 23. helmikuuta 1918, minkä johtoon puolustuskansankomissaariksi tuli Brest-Litovskin neuvotteluihin osallistunut ulkoasiankansankomissaari Lev Trotski. Neuvosto-Venäjän hallitus koki etenevän hyökkäyksen vaaralliseksi Petrogradissa ja siirtyi [[Moskova]]an.
 
Latviasta saksalaisten hyökkäys jatkui Viroon, joka käytti hyväkseen venäläisten vetäytymisen ja saksalaisten tulon julistautumalla itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Saksalaiset valtaavatvaltasivat [[Tartto|Tarton]] 24. helmikuuta, [[Tallinna]]n 25. helmikuuta ja [[Narva]]n 4. maaliskuuta. Viron itsenäisyysjulistus laaditaanlaadittiin [[Pärnu]]ssa 23. helmikuuta venäläisten lähdettyä ja 24. helmikuuta aloittaaaloitti Tallinnassa virolainen hallitus, joka seuraavana päivänä joutuujoutui katoamaan saksalaisten tulon vuoksi.
 
Saksalaiset eivät kuitenkaan tunnustaneet Viron itsenäisyyttä, vaan pyrkivät muodostamaan Baltian maista yhden saksalaismyönteisen valtion protektoraatikseen. Viro jäi Saksan miehittämäksi marraskuuhun 1918, jolloin Saksa solmi aselevon 11. marraskuuta 1918 ympärysvaltojen kanssa.
 
== Neuvosto-Venäjä taipuu saksalaisten ehtoihin uhan edessä ==
=== Saksa rohkaisee Venäjän reuna-alueita itsenäistymään ===
Pelätessään saksalaisten tuhoavan Venäjän vallankumouksen alkoi neuvostohallitus olla valmis rauhaan Saksan kanssa raskain ehdoin. Paitsi [[Suomi|Suomen]], Neuvosto-Venäjä oli menettänyt toistaiseksi Ukrainan Brest-Litovskin rauhanneuvottelujen aselevon aikana Ukrainan maan julistauduttua itsenäiseksi ja Saksan tunnustettua sen itsenäisyyden, kun taas Liivinmaa ja Viro menetettiin vasta saksalaisten hyökkäyksen käynnistyttyä.
 
Varmistaakseen asemaansa Ukrainassa etenivät Saksan ja [[Itävalta-Unkari]]n joukot etenivät hyökkäyksen aikana myös itsenäiseksi tunnustetun Ukrainan länsi- ja keskiosiin estääkseen Venäjän mahdolliset vastatoimet uutta Kiovassa[[Kiova]]ssa valtaansa pitävää [[Ukrainan kansantasavalta]]a vastaan. Ukrainan itsenäisyys Venäjästä oli tarpeen Saksalle elintarvikehuollon parantamiseksi Britannian saartamassa sotataloudessa.
 
Kevään 1918 aikana [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnalle]] aiemmin kuuluneissa reuna-alueissa tapahtui keisarilliselle Saksalle myönteisten valtiomuodostelmien synty -– osaksi jo ennen Brest-Litovskin rauhansopimusta. Syntyi saksalaisen ruhtinaan johtama Liettuan kuningaskunta ja Baltian herttuakunta sekä Suomen kuningaskuntahanke.
 
{{pääartikkeli|[[Liettuan kuningaskunta (1918)|Liettuan kuningaskuntahanke]]}}
Rivi 62 ⟶ 59:
{{pääartikkeli|[[Baltian herttuakunta|Baltian eli Kuurinmaata, Liivinmaata ja Viroa koskeva herttuakuntahanke]]}}
 
{{pääartikkeli|[[Suomen kuningaskuntahanke|Suomen kuningaskuntahanke]]}}
 
=== Neuvosto-Venäjän sisäinen linjaerimielisyys ===
3. maaliskuuta 1918 solmitun rauhan ehdot olivat raskaammat Neuvosto-Venäjälle kuin ennen saksalaisten ja itävaltalais-unkarilaisten hyökkäystä vaaditut rauhanehdot. Heti rauhan solmimisen jälkeen ehdottivat [[Sosialistivallankumouksellinen puolue|eserrät]] N. I. Buharinille ja vasemmistobolševikeille, että [[Vladimir Lenin]] pitäisi vapauttaa kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan tehtävästä. Tämä kieltäytyi ajatuksesta. Sen sijaan Vladimir Lenin vastusti ajatusta syyttäen [[Nikolai Buharin]]ia, Lomovia, [[Moisei Uritski]]a jne. siitä, että uudet rauhanehdot ovat aikaisemmin tarjottuja heikommat.
 
=== Trotskilaisen maailmanvallankumouksen esteet ===
Ristiriita leniniläisten ja trotskilaisten välillä on siinä, että jälkimmäiset katsoivat Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa solmittavan rauhan aiheuttavan sen, ettei [[maailmanvallankumous]] toteudu maailmanlaajuisen imperialismin vastapainoiksivastapainoksi. Näin ollen vallankumouksen tulosten vakauttamiseksi jouduttiin teorian tasolla luopumaan maailmanvallankumouksen ajatuksesta muun muassa Saksan työväenliikkeen avulla. Myöhemmin sama ristiriita näkyynäkyi trotskilaisten suhtautumisessa [[sosialismi yhdessä maassa]] -ajatukseen, minkä piti olla mahdollinen siksi, että Neuvosto-Venäjällä oli suuret luonnonvarat, mikä teki sen monia muita maita riippumattomammaksi ulkomaankaupan hintavaihteluista, ja siis maailmanmarkkinahinnoista. Vallankumouksen leviämismahdollisuus Keski-Eurooppaan menetettiin [[spartakistit|spartakistien]] kapinan tultua kukistetuksi [[1919]] Saksassa ja Neuvosto-Venäjän hävittyä taistelun Varsovasta [[1920]] [[Puolan tasavalta (1918)|Puolan tasavaltaa]] vastaan. Kuitenkaan trotskilaiset eivät luopuneet ajatuksestaan, mikä johti ristiriitaan 1920-luvun lopulle tultaessa stalinistien kanssa.
 
=== Vasemmistoeserrät eroavat kansankomissaarien neuvostosta ===
14. maaliskuuta Neuvosto-Venäjä ratifioi rauhan. Vasemmistoeserrät vastustivat rauhaa ja erosivat kansankomissaarien neuvostosta. Joidenkinjoidenkin tietojen mukaan kuitenkin vasta 16. maaliskuuta.
 
=== Venäjä sitoutuu lopettamaan tukensa Suomen punaisille ===
==Ympärysvaltojen interventio Venäjällä alkaa==▼
Venäjä sitoutui poistamaan venäläiset joukot ja punakaartit Suomesta, sekä lopettamaan kaikenlaisen agitaation ja propagandan, joka oli suunnattu Suomen hallitusta ja julkisia instituutioita vastaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://wwi.lib.byu.edu/index.php/The_Peace_Treaty_of_Brest-Litovsk |nimeke=Brest Litovskin rauhansopimustexti, 6 artikla.|tekijä= |julkaisu= |ajankohta= |julkaisija= |viitattu=}}</ref> [[Työmies|''Työmies'']]-lehti julkaisi sopimuksen Suomea koskevan artiklan 7. maaliskuuta 1918.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä= |Otsikko= |Julkaisu=Työmies |Ajankohta=7.3.1918 |Julkaisija=}}</ref> Rauhansopimuksen 6. Artiklan laivastoehtoja toimeenpantiin erillisellä [[Hangon sopimus|Hangon sopimuksella]] 3. huhtikuuta 1918.<ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20090329083545/http://www.helsinki.fi/~jjeerola/englssopven.htm | Arkistoitu = 29.3.2009 | Nimeke = Sopimus saksalaisten ja venäläisten välillä Hangossa 1918. | Tekijä = Eerola, Jari | Julkaisu = Helsinki.fi | Ajankohta = | Viitattu = }}</ref> Leninin hyväksymänä Brest-Litovskin rauhansopimus vei pohjan sosialistien vallankumoukselta Suomessa ja merkitsi lopun alkua punaisille sisällissodassa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tiihonen, Seppo | Nimeke = Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot | Vuosi = 2019 | Sivu = 332–333 | Julkaisija = Otava}}</ref>
Hyökkäyksen aikana myös ne, jotka eivät kannattaneet [[Pietari (kaupunki)|Petrogradissa]] lokakuun vallankumousta, valmistautuivat kaupungin puolustamiseen saksalaisilta. Näin ollen lokakuun vallankumouksen puolustamisena saksalaisiakin vastaan alkanut taistelu alkoi saada laajempaa kansallista luonnetta. Myös Britannia valmistautui saksalaisten etenemiseen Petrogradiin laskemalla maihin 170 sotilasta Murmanskiin. Tämä oli Britannian Pohjois-Venäjällä toteutuneen läsnäolon alku, mistä kehkeytyi myöhemmin interventiojoukko ja muun muassa [[Muurmannin legioona]] sekä maihinnousu Arkangeliin.▼
 
▲== Ympärysvaltojen interventio Venäjällä alkaa ==
▲Hyökkäyksen aikana myös ne, jotka eivät kannattaneet [[Pietari (kaupunki)|Petrogradissa]] [[lokakuun vallankumoustavallankumous]]ta, valmistautuivat kaupungin puolustamiseen saksalaisilta. Näin ollen lokakuun vallankumouksen puolustamisena saksalaisiakin vastaan alkanut taistelu alkoi saada laajempaa kansallista luonnetta. Myös Britannia valmistautui saksalaisten etenemiseen Petrogradiin laskemalla maihin 170 sotilasta Murmanskiin. Tämä oli Britannian Pohjois-Venäjällä toteutuneen läsnäolon alku, mistä kehkeytyi myöhemmin interventiojoukko ja muun muassa [[Muurmannin legioona]] sekä maihinnousu Arkangeliin.
 
Brest-Litovskin rauhassa Neuvosto-Venäjä joutui tunnustamaan Ukrainan ja Georgian (ennen Gruusia) itsenäisyydet, sitoutumaan vetämään joukkonsa 31. joulukuuta [[1917]] tunnustamastaan Suomesta, sekä luopumaan Saksan hyväksi Venäjän hallussa pitämistä Puolan osista, Virosta, Liettuasta ja Latviasta, osasta Valko-Venäjää sekä Ardahanista, georgialaisesta Batumista ja Karsista Ottomaanien valtakunnan hyväksi.
Rivi 80:
Vironmaan ja Liivinmaan kuvernementit jäivät Saksan haltuun toistaiseksi.
 
Suomessa Brest-Litovskin rauhan seurauksena Saksan strateginen asema [[Itämeri|Itämerellä]] vahvistuuvahvistui niin paljon, että [[Svinhufvudin I hallitus|Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti]] tukeutuutukeutui Saksaan eikä maassa vallan kaapannut [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunta]] voivoinut enää luottaa saavansa merkittävää tukea bolševikeilta vallankumousyrityksen loppuun viemiseksi. Kansanvaltuuskunnan johdossa [[Oskari Tokoi]] alkaaalkoi maaliskuussa 1918 lähentyä ympärysvaltoja päätyen lopulta [[Muurmannin legioona]]n johtoon.
 
Neuvosto-Venäjän suoritettavaksi tulevat sotakorvaukset vahvistettiin erillisellä sopimuksella myöhemmin 27. elokuuta 1918 [[Berliini]]ssä. Tällä sopimuksella Neuvosto-Venäjä tunnusti Vironmaan ja Liivinmaan kuvernementtien siirtymisen Saksalle pysyväksipysyvästi.
 
Verrattuna ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen tilanteeseen 1914 Venäjä oli menettänyt 1/3 väestöstään, 1/3 maatalousmaastaan ja 3/4 teollisuudestaan.
 
Brest-Litovskin rauhansopimus julistettiin rauenneeksi 11. marraskuuta 1918 allekirjoitetun, ensimmäisen maailmansodan päättäneen [[Compiègnen aselepo|Compiègnen aselevon]] yhteydessä. Itsenäisen [[Viron hallitus]] saattoi aloittaa toimintansa.
 
== Neuvosto-Venäjä irtisanoo sopimuksen ja itsenäisyyssodat alkavat ==
Neuvosto-Venäjä hyödyntäähyödynsi tilanteen ja sanoosanoi 13. marraskuuta 1918 Brest-Litovskin rauhansopimuksen irti. Saksa alkaaalkoi vetäytyä [[Baltia]]sta ja Neuvosto-Venäjä saattoi jälleen alkaa yrittää ottaa takaisin menettämiään alueita taistelemalla vallankumouksen tukemisen nimissä itsenäisyysliikkeitä ja samalla länsivaltojen ja [[Japani]]n rinnalla taistelevia, Venäjän yhtenäisyyttä kannattavia valkoisia interventiojoukkoja vastaan.
 
Japanilaiset olivat nousseet maihin pienin joukoin [[Lüshun|Port Arthurissa]] huhtikuussa 1918 turvatakseen Japanin alamaisia. Myöhemmin Kaukoidässä saman tekivät myös britit.
 
20. marraskuuta 1918 nimitetäännimitettiin Viron hallituksen pää- ja sotaministeriksi [[Konstantin Päts]].
 
== Neuvosto-Venäjä ja Weimarin Saksa löytävät toisensa Rapallossa ==▼
Virallisesti Brest-Litovskin rauhansopimuksen sisältämät aluesiirrot ja sotakorvaukset mitätöitiin Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken Rapallon sopimuksella 16. huhtikuuta [[1922]] ja Lev Trotskia ulkoasiainkansankomissaarina seuranneen [[Georgi Tšitšerin]]in ja Saksan ulkoministeri [[Walther Rathenau]]n kesken 10. huhtikuuta 1922 Genovassa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta Venäjän keisarikunnan aikaisia saatavia velkovien maiden kanssa. [[Rapallon sopimus|Rapallon rauhan]] salaisessa lisäpöytäkirjassa 29. huhtikuuta 1922 sovittiin lisäksi [[Weimarin tasavalta|Weimarin Saksan]] ja [[Neuvosto-Venäjä]]n kesken lisäksi siitä, että Saksa voi harjoittaa siltä [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen kieltämää sotilaallista toimintaa Venäjällä. Näin Venäjästä tuli jälleen Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen Saksan liittolainen, mitä kesti [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistien]] valtaannousuun saakka ja [[Tšekkoslovakia]]n jakamisen sekä [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodan]] jälkeen uudelleen 23. elokuuta [[1939]] Saksan [[Puolan offensiivi|hyökkäystä Puolaan]] tukeneella [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov-Ribbentrop-sopimuksella]].▼
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
▲==Neuvosto-Venäjä ja Weimarin Saksa löytävät toisensa Rapallossa==
{{commonscat-rivi}}
▲Virallisesti Brest-Litovskin rauhansopimuksen sisältämät aluesiirrot ja sotakorvaukset mitätöitiin Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken Rapallon sopimuksella 16. huhtikuuta [[1922]] Lev Trotskia ulkoasiainkansankomissaarina seuranneen [[Georgi Tšitšerin]]in ja Saksan ulkoministeri [[Walther Rathenau]]n kesken 10. huhtikuuta 1922 Genovassa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta Venäjän keisarikunnan aikaisia saatavia velkovien maiden kanssa. [[Rapallon sopimus|Rapallon rauhan]] salaisessa lisäpöytäkirjassa 29. huhtikuuta 1922 sovittiin lisäksi [[Weimarin tasavalta|Weimarin Saksan]] ja [[Neuvosto-Venäjä]]n kesken lisäksi siitä, että Saksa voi harjoittaa siltä [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen kieltämää sotilaallista toimintaa Venäjällä. Näin Venäjästä tuli jälleen Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen Saksan liittolainen, mitä kesti [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistien]] valtaannousuun saakka ja [[Tšekkoslovakia]]n jakamisen sekä [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodan]] jälkeen uudelleen 23. elokuuta [[1939]] Saksan [[Puolan offensiivi|hyökkäystä Puolaan]] tukeneella [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov-Ribbentrop-sopimuksella]].
* [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1986367?page=4 Eino Palola : Unohtunut rauhansopimus. Brest-Litovskin varjo nykyaikaan], Helsingin Sanomat, 03.01.1939, nro 2, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
 
[[Luokka:Vuoden 1918 sotahistoria]]
[[Luokka:Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimukset]]
[[Luokka:Brestin historia]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Brest-Litovskin_rauha”