Ero sivun ”Elokuva” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Pelastettu 1 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.9.5 |
||
(12 välissä olevaa versiota 12 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 1:
{{Teemasivu|Teemasivu:Elokuva|Elokuvan teemasivu}}
'''Elokuva''' on tallenne, jota esitettäessä liikkuva kuva äänitteineen muodostaa taiteellisen tai
Elokuvalla yritetään välittää tarina tai sanoma, niin että katsoja ymmärtää sen elokuvan katsomalla. Elokuvassa luodaan liikkeen illuusio, kun hiukan
==Etymologia==
Sanan ''elokuva'' keksi professori [[Artturi Kannisto]]. Aiemmin puhuttiin ''elävistä kuvista'',<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
== Historia ==
Rivi 25:
===Mykkäelokuvan kulta-aika===
[[Kuva:Charlie Chaplin with doll.jpg|thumb|left|upright|[[Charlie Chaplin]] oli mykkäelokuvan merkittävimpiä koomikkoja.]]
Elokuvissa ei ollut ääniraitaa ennen 1920-luvun loppua. Tänä [[Mykkäelokuva|mykkäelokuvien]] aikana tehtiin paljon komedioita, joita katsotaan ja arvostetaan edelleen. Mykkäkomedioiden komiikka perustui usein [[Kaatuminen|kaatuiluun]] ja asioiden hajottamiseen. Tunnetuimpia mykkäelokuvien koomikoita olivat esimerkiksi [[Buster Keaton]], [[Charles Chaplin]] ja [[Harold Lloyd]]. Heistä etenkin Chaplin nousi suureen suosioon pitkillä elokuvillaan, joissa oli komiikan lisäksi myös tunteellisuutta ja yhteiskunnallisia epäkohtia kuvaavaa realismia.<ref>Nummelin 2009, s. 25–28.</ref>
Monien Euroopan maiden mykkäelokuvan kultakausi ajoittui 1920-luvulle, jolloin etenkin Neuvostoliitto, Saksa ja Ranska tuottivat tärkeitä mykkäelokuvia. Eurooppalainen mykkäelokuva oli amerikkalaiseen verrattuna kerronnaltaan ja kuvaukseltaan kokeilevampaa. Euroopan tärkein elokuvaohjaaja 1920-luvulla oli neuvostoliittolainen [[Sergei Eisenstein]]. Ranskassa tärkein suuntaus oli [[Impressionismi|impressionistinen]] elokuva. Saksalaiset tekivät paljon kauhuelokuvaa ja niin sanottua [[Ekspressionismi|ekspressionistista]] elokuvaa, kuten ''[[Tohtori Caligarin kabinetti]]'' (1920), joissa todellisuutta kuvataan vääristyneenä ja liioiteltuna. Saksalaisista tieteiselokuvista tunnetuin on [[Fritz Lang]]in ''[[Metropolis (elokuva)|Metropolis]]'' (1927).<ref>Nummelin 2009, s. 29–38.</ref>
Rivi 62:
[[Kuva:The Expendables 2 Cast Roster.jpg|thumb|''[[The Expendables 2]]'' (2012) kokosi yhteen Hollywoodin tunnetuimpia toimintaelokuvasankareita edeltäneiltä vuosikymmeniltä.]]
1980-luvulla Hollywoodin merkittävimmäksi lajityypiksi nousi [[toimintaelokuva]], jonka tunnetuimpia edustajia ovat ''[[Aliens – paluu|Alien]]''-elokuvat, ''[[Rambo (elokuva)|Rambot]]'', ''[[Terminator – tuhoaja|Terminaattori]]''-elokuvat sekä ''[[James Bond]]it''. Suurimmiksi toimintaelokuvatähdiksi nousivat [[Arnold Schwarzenegger]] ja [[Sylvester Stallone]]. 1990-luvulta alkaen toimintaelokuvien suosio on hiukan laskenut, mutta samalla niihin on tullut mukaan uudenlaisia piirteitä, kuten elokuvissa ''[[Kill Bill]]'' ja ''[[Matrix (elokuva)|Matrix]]''.<ref>Nummelin 2009, s. 153–155.</ref>
1990-luvulla Hollywoodin suosituimmiksi elokuviksi toimintaelokuvien rinnalle alkoivat nousta [[Romanttinen komedia|romanttiset komediat]], kuten ''[[Pretty Woman]]'' (1990) sekä [[Jane Austen]] -filmatisoinnit ja mukaelmat. Myös isojen yhtiöiden ulkopuolella tehtäviä [[Independent-elokuva|independent-elokuvia]] julkaistaan nykyisin paljon. Merkittäviä indie-elokuvantekijöitä ovat esimerkiksi [[David Lynch]] ja [[Jim Jarmusch]].<ref>Nummelin 2009, s. 156–158.</ref>
Rivi 84:
==Lajityypit==
{{pääartikkeli|[[Elokuvagenre]]}}
Elokuvat voidaan luokitella [[Elokuvagenre|lajityyppeihin]] eli genreihin esimerkiksi niiden sisällön, ilmaisukeinojen ja sävyn perusteella. Samaan lajityyppiin kuuluvilla elokuvilla on yhteisiä piirteitä, joista lajityypit voi erottaa toisistaan. Joidenkin lajityyppien tyypilliset piirteet liittyvät esimerkiksi lavastukseen, kuvauspaikkoihin ja asuihin, kuten lännenelokuvien ja tieteiselokuvien kohdalla. Joissain genreissä erottavina tekijöinä on kerronnan sävy ja vaikutus katsojaan, kuten komediassa ja melodraamassa.<ref name=kavi-lajityypit>{{Verkkoviite | Osoite = http://elokuvapolku.kavi.fi/fi/elokuvapolku/elokuvakulttuuri/lajityypit | Nimeke = Elokuvakerronta: Lajityypit | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 19.4.2019 | arkisto = https://web.archive.org/web/20190418212355/http://elokuvapolku.kavi.fi/fi/elokuvapolku/elokuvakulttuuri/lajityypit | arkistoitu = 18.4.2019 }}</ref> Lajityyppi antaa käsikirjoittajalle kontekstin. Kun katsoja tuntee elokuvan lajityypin, käsikirjoittajan ei tarvitse selittää tarinaa ja sen henkilöhahmoja erikseen. Näin elokuvan kerronta saadaan taloudellisemmaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Yleisiä lajityyppejä ovat esimerkiksi [[komediaelokuva]], [[jännityselokuva]], [[draamaelokuva]], [[lännenelokuva]], [[lastenelokuva]], [[nuortenelokuva]], [[Elokuvamusikaali|musikaali]], [[kauhuelokuva]], [[sotaelokuva]], [[rakkauselokuva]], [[melodraama]], [[tieteiselokuva]], [[rikoselokuva]], [[toimintaelokuva]] ja [[film noir]].
Rivi 100:
Elokuvanteko voidaan jakaa viiteen päävaiheeseen: ideointiin, esituotantoon, tuotantoon eli kuvaukseen, jälkituotantoon sekä levitykseen.
Ideointi on elokuvanteon ensimmäinen vaihe. Siinä elokuvalle keksitään idea, lähtökohta tai visio tuotantoa varten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Esituotantoon kuuluu kaikki elokuvatuotantoon liittyvä budjetoitu toiminta ennen varsinaisia kuvauksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
[[Elokuvatuottaja|Tuottaja]] käynnistää ja päättää elokuvatuotannon. Hän löytää ja kehittää projektin sekä järjestää sille rahoituksen. Hän palkkaa käsikirjoittajan, ohjaajan, [[näyttelijä]]t ja muun tuotantohenkilöstön. Hän valvoo käskirjoituksen kehittelyä, kuvauksia ja leikkausta. Hän voi myös osallistua elokuvan levitykseen ja markkinointiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Esituotantoon kuuluu elokuvan taustatyö.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Elokuvan kuvaus on elokuvanteon näkyvin vaihe. Kuvaushenkilöstöön voi kuulua kymmeniä henkilöitä, jotka on jaettu ryhmiin. Koko kuvausten taiteellinen johtaja on [[elokuvaohjaaja]]. Omien ryhmiensä johtajina toimivat esimerkiksi [[elokuvaaja]], [[lavastaja]], [[pukusuunnittelija]] ja [[maskeeraaja]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Kun kuvaukset ovat ohi, elokuvasäveltäjä pyydetään tekemään [[Elokuvamusiikki|elokuvaan musiikki]]. Useimmat elokuvasäveltäjät saavat elokuvasta raakaversion, johon he säveltävät musiikin. Animaatioelokuvassa musiikki poikkeuksellisesti sävelletään jo ennen piirrostyötä.<ref>Kalinak 2010, s. 93–94.</ref> Kun musiikki on sävelletty, orkesteri tai yhtye esittää ja nauhoittaa sen, yleensä säveltäjän johdolla.<ref>Kalinak 2010, s. 109–110.</ref>
[[Kuva:Sala de Postproducción.JPG|thumb|Jälkituotantohuone]]
Jälkityöt ovat työtehtäviä, jotka suoritetaan kuvausten päätyttyä. Niihin kuuluvat muun muassa [[Leikkaus (elokuvataide)|kuvaleikkaus]], äänileikkaus, trikit ja efektit, [[Miksaus|äänen miksaus]] ja elokuvan värimäärittely.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Kun elokuvan jälkituotanto on ohi, siitä valmistetaan esityskopio, elokuvan lopullinen formaatti, jolta elokuva esitetään yleisölle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
==Elokuvapalkintoja==
Rivi 174:
* [http://www.film-o-holic.com/ Film-O-Holic.com], elokuva-arvosteluja ja haastatteluja
* [http://www.episodi.fi/ Elokuvalehti Episodi]
* [
{{Metatieto}}
|