Wikipedia

Ero sivun ”Elokuva” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Capitoivo (keskustelu | muokkaukset)
160 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Pelastettu 1 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.9.5
 
(32 välissä olevaa versiota 19 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1:
{{Teemasivu|Teemasivu:Elokuva|Elokuvan teemasivu}}
'''Elokuva''' on tallenne, jota esitettäessä liikkuva kuva äänitteineen muodostaa taiteellisen tai dokumentaarisen kokonaisuuden. Elokuva-sanalla voidaan viitata myös elokuvataiteeseen, elokuvateollisuuteen tai elokuva-alaan.<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|elokuva}}</ref>
{{korjattava/määritelmä|Ensimmäinen määritelmävirke ei sano mitään. Toinen virke ("audiovisuaalinen media") ei erottele mitenkään esim. tv:stä tai kännykkävideoista. }}
'''Elokuva''' on [[taide]]muoto ja yksi suosituimmista [[Viihde|viihteen]] lajeista. Nykymuotoinen elokuva on [[kuva]]sta ja [[ääni|äänestä]] muodostuva audiovisuaalinen [[media]]. Kuvaan saadaan [[Liike (fysiikka)|liikkeen]] illuusio, kun hiukan edellisestä ruudusta poikkeavia kuvia vaihdetaan taajaan, yleensä 24 kertaa sekunnissa. Elokuvia tehdään [[Elokuvaus|kuvaamalla]] [[elokuvakamera|filmi]]- tai [[videokamera]]lla, [[animaatio|animoimalla]] tai [[erikoistehoste]]illa.
 
Elokuvalla yritetään välittää tarina tai sanoma, niin että katsoja ymmärtää sen elokuvan katsomalla. Elokuvassa luodaan liikkeen illuusio, kun hiukan edellisestä ruudusta poikkeavia kuvia vaihdetaan taajaan, yleensä 24 kertaa sekunnissa. Elokuvia tehdään [[Elokuvaus|kuvaamalla]] [[elokuvakamera|filmi]]- tai [[videokamera]]lla, [[animaatio|animoimalla]] tai [[erikoistehoste]]illa. Elokuva voidaan tallentaa esimerkiksi [[filmi]]nauhalle, [[magneettinauha]]lle tai [[kiintolevy]]lle.
Sanan elokuva keksi professori [[Artturi Kannisto]]. Aiemmin puhuttiin ''elävistä kuvista'',<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20160807011242/http://www.tampere.fi/kirjasto/kissa/kierros/etusivu.php?navi=merkkihenkilot&kunta=kylmakoski | Nimeke = Antti Favén, Artturi Kannisto | Julkaisu = Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto | Viitattu = 11.10.2018}}</ref> jonka ruotsinkielisestä versiosta "levande bilder" on suomen kielen slangissa säilynyt sana ''leffa.''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/lukemisto/1074132219/Aimo+annos+Mista+leffa+tuli+suomen+kieleen | Nimeke = Aimo annos: Mistä "leffa" tuli suomen kieleen? | Julkaisu = ts.fi | Viitattu = 30.10.2017 | ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>
 
==Etymologia==
== Elokuvan historiaa ==
Sanan ''elokuva'' keksi professori [[Artturi Kannisto]]. Aiemmin puhuttiin ''elävistä kuvista'',<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tampere.fi/kirjasto/kissa/kierros/etusivu.php?navi=merkkihenkilot&kunta=kylmakoski | Nimeke = Antti Favén, Artturi Kannisto | Julkaisu = Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto | Viitattu = 11.10.2018 | arkisto = https://web.archive.org/web/20160807011242/http://www.tampere.fi/kirjasto/kissa/kierros/etusivu.php?navi=merkkihenkilot&kunta=kylmakoski | arkistoitu = 7.8.2016 }}</ref> jonka ruotsinkielisestä versiosta ''levande bilder'' on suomen kielen slangissa säilynyt sana ''leffa''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/lukemisto/1074132219/Aimo+annos+Mista+leffa+tuli+suomen+kieleen | Nimeke = Aimo annos: Mistä "leffa" tuli suomen kieleen? | Julkaisu = ts.fi | Viitattu = 30.10.2017 | ietf-kielikoodi = fi-FI | arkisto = https://web.archive.org/web/20171107042823/http://www.ts.fi/lukemisto/1074132219/Aimo+annos+Mista+leffa+tuli+suomen+kieleen | arkistoitu = 7.11.2017 }}</ref>
{{lähteetön}}
 
== Historia ==
{{pääartikkeli|[[Elokuvan historia]]}}
=== Esihistoria Synty===
Elokuvan keksimisvuotena pidetään vuotta 1895, jolloin ranskalaiset [[Lumièren veljekset]] Louis ja Auguste järjestivät [[Pariisi]]ssa lyhyen elokuvaesityksen. Vastaavia esityksiä olivat tosin aikaisemmin järjestäneet myös amerikkalainen [[Henry Renno Heyl]] sekä saksalaiset [[Skladanowskyn veljekset]]. Nämä varhaisimmat elokuvat olivat korkeintaan minuutin mittaisia arkisia ja juonettomia tallennuksia tavallisista asioista, kuten kävelevistä tai korttia pelaavista ihmisistä. Filmikelaa pyöritettiin veivaamalla kampea kädellä, ja näin koneenkäyttäjä pystyi säätelemään kuvanopeutta ja jopa elokuvan suuntaa.<ref>Nummelin 2009, s. 9, 16–18.</ref>
[[Tiedosto:Le Voyage dans la lune.jpg|thumb|Kuvakaappaus [[Georges Méliès]]in elokuvasta ''[[Matka kuuhun (vuoden 1902 elokuva)|Matka kuuhun]]'' (''Le Voyage dans la Lune)'' (1902).]]
Elokuvan syntyyn liittyy pitkä kehityskulku, jonka vaiheisiin kuuluu monia erilaisia laitteita, joilla pyrittiin esittämään elävää kuvaa.<ref>Huhtamo, s. 11.</ref> Ensimmäisiä tällaisia laitteita oli niin sanottu [[camera obscura]], joka on yksinkertaisimmillaan suljettu ja pimennetty huone, jonka yhteen seinään on tehty reikä. Siitä tulevat valonsäteet heijastavat vastakkaiselle seinälle ylösalaisin olevan kuvan.<ref>Huhtamo, s. 16.</ref> [[Taikalyhty|Taikalyhdyllä]] puolestaan pystyi heijastamaan lasilevyille maalattuja pieniä kuvia. Se oli tavallaan camera obscuran käänteinen versio.<ref>Huhtamo, s. 20.</ref> [[Fantasmagoria|Fantasmagorianäytökset]] puolestaan muistuttivat usein [[toimintaelokuva|toimintaelokuvia]]: ne sisälsivät erikoistehosteita ja visuaalisia huipentumia.
 
===Kehityksen vuosikymmenet===
Elokuvan varsinaiset edeltäjät alkoivat kehittyä 1800-luvulla. Esielokuvallisista liikelaitteista tärkein lienee ollut vuonna 1833 esitelty [[fenakistiskooppi]], jossa pahvikiekolle piirrettyä liikesarjaa katseltiin peilistä kiekon laidoissa olevien kolojen kautta. Fenakistiskoopin ideaa käytettiin myöhemmin myös [[Zoetrooppi|zoetroopissa]] ja [[Praxinoskooppi|praxinoskoopissa]]. Tällaisia laitteita kutsuttiin ”filosofisiksi leikkikaluiksi”.<ref>Huhtamo, s. 102–103.</ref> Niistä siirryttiin kohti elokuvaa [[kronofotografia]]n kautta. Alaa edustaneet [[Eadweard Muybridge]] ja [[Ètienne-Jules Marey]] tutkivat ihmisten liikkeitä pysäytyskuvien avulla, ja vasta toissijaisesti he käyttivät kuvia liikesarjojen toistamiseen.<ref>Huhtamo, s. 104.</ref>
[[Kuva:Le Voyage dans la lune.jpg|thumb|left|upright|[[Georges Méliès]]in ''[[Matka kuuhun (vuoden 1902 elokuva)|Matka kuuhun]]'' (1902) on yksi elokuvan ensimmäisen vuosikymmenen tunnetuimmista elokuvista.]]
Kertova elokuva syntyi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ensimmäisenä nykyaikaisena kertovana elokuvana, jolla on päähenkilöt ja tunnistettava juoni, pidetään usein [[Edwin S. Porter]]in ''[[Suuri junaryöstö (vuoden 1903 elokuva)|Suurta junaryöstöä]]'' (1903). Tässä elokuvassa käytettiin ensi kertaa niin sanottua samanaikaista [[Leikkaus (elokuvataide)|leikkausta]] eli samaan aikaan eri paikoissa tapahtuvia kohtauksia limittäin. Toinen kuuluisa elokuva tältä ajalta on [[Georges Méliès]]in ''[[Matka kuuhun (vuoden 1902 elokuva)|Matka kuuhun]]'' (1902). Méliès käytti elokuvissaan paljon [[Trikkikuva|trikkitekniikkaa]], ja elokuvat värjättiin käsityönä. Lähikuvat tulivat yleisempään käyttöön elokuvissa 1910-luvun alussa, ja sen myötä elokuvanäyttelijöistä alkoi tulla tunnettuja. Myös hahmojen tunnetilojen ilmaisu kehittyi elokuvaleikkauksen kehittymisen myötä.<ref>Nummelin 2009, s. 19–21.</ref>
 
[[Elokuvanteko|Elokuvan teko]], filmit ja [[Elokuvakamera|kamerat]] yhdenmukaistuivat 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja alalle luotiin standardeja. Suuria elokuvatuottamoita perustettiin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Amerikkalaiset elokuvayhtiöt alkoivat vuoden 1910 tienoilla muuttaa ilmastoltaan suotuisaan [[Hollywood]]iin [[Kalifornia]]an, jonne syntyi seuraavan kymmenen vuoden aikana useita edelleenkin toimivia suuria [[elokuvayhtiö]]itä.<ref>Nummelin 2009, s. 22.</ref>
Vaikka erilaisia 1800-luvun laitteita voidaankin pitää elokuvan edeltäjänä, ne eivät hävinneet heti elokuvan synnyttyä. Ensimmäiset elokuvanäytännöt olivat usein taikalyhty- ja elokuvaesitysten yhdistelmiä.<ref>Huhtamo, s. 129.</ref> Monet ensimmäisistä projektoreistakin olivat pitkälti taikalyhtyjen lisälaitteita.<ref>Huhtamo, s. 131.</ref>
 
Elokuvan lajityypeistä 1900-luvun alkuvuosina suosituin oli [[Komediaelokuva|komedia]], ja pitkät takaa-ajokohtaukset olivat erityisen suosittu komedian aihe. Myös sarjaelokuvat olivat suosittuja.<ref>Nummelin 2009, s. 22–23.</ref>
=== Synty ===
[[Ranska]]laiset [[Lumièren veljekset]] olivat keskeisiä elokuvan keksimisessä, ja myös järjestivät ensimmäiset varsinaiset elokuvaesitykset. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui 28. joulukuuta 1895, jolloin näytettiin yksinkertainen dokumentti asemalle saapuvasta junasta, [[Juna_saapuu_asemalle|''L'Arrivée d'un train en Gare de la Ciotat'']], sai [[ensi-ilta]]nsa [[Pariisi]]ssa. Toinen elokuvan alkuaikojen suurimmista vaikuttajista oli [[Georges Méliès]], myös ranskalainen, jota voidaan puolestaan pitää [[Kuvamanipulaatio|trikkikuvauksen]] ja fantasiaelokuvan isänä.
 
[[Kuva:Birth-of-a-nation-klan-and-black-man.jpg|thumb|Kohtaus elokuvasta ''[[Kansakunnan synty]]'' (1915).]]
Elokuvat olivat pitkään yksikelaisia [[lyhytelokuva|lyhytelokuvia]], koska pitkiä elokuvia ei pidetty taloudellisesti kannattavana, ja teknisesti ne olivat yksinkertaisia ja kunnianhimottomia. Muutoksen sai aikaan [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] elokuvantekijä [[D. W. Griffith]], jonka elokuvatekniset kokeilut huipentuivat spektaakkelielokuvaan ''[[Kansakunnan synty]]'' (''Birth of a Nation'', [[1915]]). [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodan]] vaiheita vapaasti muokaten kuvannut draama ei vain aloittanut pitkien elokuvien laajamittaista tuotantoa menestyksellään, vaan toi elokuvaan monia tähän päivään vakiintuneita teknisiä yksityiskohtia ja innosti monia mykkäkaudella aloittaneita elokuvaohjaajia. Elokuvan [[rasismi]] aiheutti vastustusta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20120114152819/http://www.mediahistory.umn.edu/timeline/1910-1919.html | Nimeke = Timeline 1910-1919 | Selite = media History Project | Julkaisija = University of Minnesota | Kieli = {{en}} | Viitattu = 14.12.2009}}</ref>
Elokuvien pituus alkoi kasvaa 1910-luvun puolivälissä. Euroopassa alettiin tehdä huolella lavastettuja “[[Taide-elokuva|taide-elokuvia]]”, joiden aiheet otettiin kirjallisuudesta ja historiasta. Hollywoodissa pitkää elokuvaa alkoi ensimmäisenä tehdä [[D. W. Griffith]], jonka kolmetuntinen ''[[Kansakunnan synty]]'' (1915) saavutti niin suuren suosion, että kaikki amerikkalaiset studiot ryhtyivät tekemään pitkiä elokuvia. Elokuvien pidentymisen seurauksena yhdessä elokuvanäytännössä alettiin näyttää vain yksi elokuva aikaisempien useiden lyhytelokuvien sijaan.<ref>Nummelin 2009, s. 23–25.</ref>
 
===Mykkäelokuvan kulta-aika===
=== Elokuvateollisuuden käynnistyminen ===
[[Kuva:Charlie Chaplin with doll.jpg|thumb|left|upright|[[Charlie Chaplin]] oli mykkäelokuvan merkittävimpiä koomikkoja.]]
Ensimmäinen elokuvateollisuus syntyi 1900-luvun alussa [[Italia]]an, mutta se tuli tiensä päähän muun muassa näyttelijöiden kovien palkkiovaatimusten ja kalliiden spektaakkeleiden takia. Sille olivatkin tunnusomaisia historialliset suurelokuvat, joita monesti voitiin kuvata alkuperäisillä tapahtumapaikoilla, kun käsiteltävänä oli esimerkiksi [[Rooma]]n historia. Italian elokuvantekijöille oli ominaista suuren huomion antaminen tilan käytölle, kun amerikkalaiset kollegat samaan aikaan painottivat kameran edessä tapahtuvaa liikettä. Italialaisia innoitti esteettiseen valintaansa mahdollisesti maansa pitkä teatteriperinne. Elokuvanteon tyyssijaksi vakiintui Italian jälkeen Yhdysvaltojen [[Kalifornia]], jossa riitti aurinkoa ja rahaa.
Elokuvissa ei ollut ääniraitaa ennen 1920-luvun loppua. Tänä [[Mykkäelokuva|mykkäelokuvien]] aikana tehtiin paljon komedioita, joita katsotaan ja arvostetaan edelleen. Mykkäkomedioiden komiikka perustui usein [[Kaatuminen|kaatuiluun]] ja asioiden hajottamiseen. Tunnetuimpia mykkäelokuvien koomikoita olivat esimerkiksi [[Buster Keaton]], [[Charles Chaplin]] ja [[Harold Lloyd]]. Heistä etenkin Chaplin nousi suureen suosioon pitkillä elokuvillaan, joissa oli komiikan lisäksi myös tunteellisuutta ja yhteiskunnallisia epäkohtia kuvaavaa realismia.<ref>Nummelin 2009, s. 25–28.</ref>
 
Monien Euroopan maiden mykkäelokuvan kultakausi ajoittui 1920-luvulle, jolloin etenkin Neuvostoliitto, Saksa ja Ranska tuottivat tärkeitä mykkäelokuvia. Eurooppalainen mykkäelokuva oli amerikkalaiseen verrattuna kerronnaltaan ja kuvaukseltaan kokeilevampaa. Euroopan tärkein elokuvaohjaaja 1920-luvulla oli neuvostoliittolainen [[Sergei Eisenstein]]. Ranskassa tärkein suuntaus oli [[Impressionismi|impressionistinen]] elokuva. Saksalaiset tekivät paljon kauhuelokuvaa ja niin sanottua [[Ekspressionismi|ekspressionistista]] elokuvaa, kuten ''[[Tohtori Caligarin kabinetti]]'' (1920), joissa todellisuutta kuvataan vääristyneenä ja liioiteltuna. Saksalaisista tieteiselokuvista tunnetuin on [[Fritz Lang]]in ''[[Metropolis (elokuva)|Metropolis]]'' (1927).<ref>Nummelin 2009, s. 29–38.</ref>
Alkuaikoina elokuvissa ei ollut omia "supertähtiä" toisin kuin nyt koska oikeastaan kenenkään nimeä ei tunnettu koko teollisuudessa, mihin vaikutti osaksi myös se että suurimmasta osista elokuvista puuttuivat lopputekstit. Tämä tilanne oli elokuvayhtiöiden mieleen, sillä kun kukaan näyttelijä ei ollut ylitse muiden, kaikille voitiin maksaa samaa palkkaa, joka ei vielä tuolloin ollut kovin korkea. Tilanne kääntyi päälaelleen vuonna [[1910]], kun tuottaja [[Carl Laemmle]] vuokrasi toiselta yhtiöltä naisnäyttelijä [[Florence Lawrence]]n ja käynnisti valtavan mainoskampanjan jossa hänen nimensä paljastettiin. Myöhemmin Lawrencen nimi oli jokaisessa hänen näyttelemänsä elokuvan mainoksessa muiden yläpuolella. Laemmlen suunnitelma onnistui ja Lawrencesta tuli elokuvahistorian ensimmäinen todellinen "supertähti" ja pian "tähtikuume" levisi ympäri maailmaa ja aiheutti palkkioissa huimat nousut ja erot niiden välillä.
 
===Äänielokuvan tulo===
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] mennessä teatterielokuva oli vakiinnuttanut asemansa teollistuneissa maissa todellisena suuren yleisön viihdelajina. Mykkyys saattoi jopa edistää sen leviämistä yli kielirajojen. Kaupallinen elokuva oli alussa lähes poikkeuksetta mustavalkoista [[mykkäelokuva]]a, vaikkakin paljon kokeiluja tehtiin niin äänellä kuin värilläkin. Taiteellisesti kunnianhimoisimmat mykkätuotannot tehtiin toisaalta [[Saksa]]ssa ([[Ekspressionismi|ekspressionistinen]] suuntaus) ja toisaalta nuoressa neuvostovaltiossa ennen [[Josif Stalin|Stalinin]] totalitaristisen hallinnon ja kulttuuribyrokratian vakiintumista. Neuvostoelokuvan tekijät ja teoreetikot kehittelivät etenkin leikkausta, [[Montaasi|montaasia]].
Ensimmäisenä äänielokuvana pidetään ''[[Jazzlaulaja]]a'' (1927). [[Western Electric]] -yhtiö kehitti [[Vitaphone]]-menetelmän, jossa [[ääniraita]] kulkee filmin reunassa kuvaraidan vieressä. Tästä tuli alan hyväksytty standardi aina 2000-luvulle asti. Äänielokuva yleistyi Hollywoodissa nopeammin kuin Euroopassa, mikä antoi amerikkalaisille johtoaseman maailman elokuvamarkkinoilla. Äänielokuvan yleistymisen johdosta moni mykkäelokuvan tähti menetti suosionsa, mutta ääneltään sopivat pystyivät jatkamaan uraansa.<ref>Nummelin 2009, s. 41–42.</ref>
 
===Klassinen kausi===
=== Äänielokuvan läpimurto ===
[[Kuva:Clark Gable and Vivien Leigh - Wind.jpg|thumb|upright|''[[Tuulen viemää (elokuva)|Tuulen viemää]]'' (1939) on klassisen Hollywoodin tunnetuimpia elokuvia.]]
Äänielokuva löi itsensä läpi [[1920-luku|1920-luvun]] loppupuolella, ''[[The Jazz Singer]]'' (1927) oli ensimmäinen pitkä puhuttu elokuva (vaikkakaan ei ensimmäinen äänielokuva).<ref>Dirks T: [http://www.filmsite.org/jazz.html Jazz Singer] Filmsite</ref> Kun äänielokuva yleistyi, monet mykkäkaudella menestyneet elokuvatähdet joutuivat aloittamaan uransa uudestaan. Esimerkiksi [[Buster Keaton]]ille ja muille mykkäkoomikoille ei ollut enää paljon kysyntää, vaan yleisö kaipasi [[Groucho Marx]]in ja [[Mae West]]in kaltaisten koomikoiden jatkuvaa vitsailua. Suoranaista riehaantumista dialogin mahdollisuudesta ilmensivät puheeseen perustuvat [[Hollywood]]in [[slapstick]]- ja [[Screwballkomedia|screwball-komediat]]. Aluksi ääni toteutettiin optisella ääniraidalla, jonka kamera tallensi suoraan filmille kuvan tavoin. Tämän tekniikan äänenlaatua pidetään kuitenkin yleisesti heikkona, ja niinpä magneettisen äänentallennuksen keksimisen myötä ääni tallennettiin myöhemmin nauhalle, joka siirrettiin esityskopion perforoidulle magneettiääniraidalle. Nykyään digitaalinen äänitekniikka on elokuvien äänityksessä normaalia.
Elokuvan klassiseksi kaudeksi kutsutaan vuosikymmeniä 1930–1950, jolloin Hollywood oli maailman johtava elokuvanvalmistaja. Tätä aikaa kutsutaan myös studiokaudeksi, sillä elokuvien tekemisestä vastasivat silloin studiot, joiden johdossa oli vaikutusvaltaisia elokuvamoguleja. Monet studiot omistivat myös elokuvateattereita, joissa ne esittivät omia elokuviaan. Studiot erikoistuivat usein tietyntyyppisiin elokuviin: esimerkiksi [[MGM]] teki suuria ja näyttäviä elokuvia, [[Warner Bros.|Warner]] halpoja rikoselokuvia ja [[Universal Studios|Universal]] kauhuelokuvia.<ref>Nummelin 2009, s. 39–41.</ref>
 
Klassisella kaudella elokuvaan syntyivät kerronnan säännöt, jotka vaikuttavat viihde-elokuvaan edelleen. Elokuvan piti kertoa johdonmukainen tarina alusta loppuun ja päättyä selkeään ratkaisuun. Mitään ei saanut jättää selittämättä, vaan elokuvan henkilöillä tuli olla tarkat ja helposti ymmärrettävät syyt toiminnalleen. Kehitettiin esimerkiksi kuvan ja vastakuvan periaate, jossa puhuvan henkilön ja puheen kohteen kuvien täytyy olla samanlaisia. Klassisen Hollywoodin yhtenä puhtaimmista tuotoksista pidetään 10 [[Oscar-palkinto|Oscar-palkinnon]] voittanutta menestyselokuvaa ''[[Tuulen viemää (elokuva)|Tuulen viemää]]'' (1939).<ref>Nummelin 2009, s. 42–45.</ref>
Toisen maailmansodan aikana elokuva alistettiin paljolti [[Propaganda|propagandatarkoituksiin]] tai joka tapauksessa auttamaan sotaponnisteluissa. Italiassa alkoi jo ennen aseiden vaikenemista [[Neorealistinen elokuva|neorealistinen]] liike ohjaajinaan sellaiset nimet kuin [[Roberto Rossellini]] ja [[Vittorio de Sica]]. Neorealismille oli tunnusomaista dokumentaarisuuden yhdistäminen sosiaaliseen paatokseen sekä amatöörinäyttelijöiden käyttäminen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmreference.com/encyclopedia/Independent-Film-Road-Movies/Neorealism-HISTORICAL-ORIGINS-OF-ITALIAN-NEOREALISM.html | Nimeke = Historical Origins of Italian Neorealism | Julkaisija = Film Reference }}</ref>
 
Hollywoodin studiokauden tunnetuimmat elokuvat kuuluivat useimmiten johonkin kuudesta lajityypistä, jotka olivat [[lännenelokuva]], [[rikoselokuva]], [[Kauhuelokuva|kauhu]]- ja [[tieteiselokuva]], [[Elokuvamusikaali|musikaali]], [[Komediaelokuva|komedia]] ja [[melodraama]]. Lajityyppejä kuitenkin sekoitettiin paljon toisiinsa, kuten komediaa lännenelokuviin ja rikoselokuviin.<ref>Nummelin 2009, s. 46–53.</ref>
=== Värielokuvan aika ===
Värifilmi yleistyi pitkien elokuvien tuotannossa [[1940-luku|1940-luvun]] loppupuolella, jolloin käytettiin pääasiassa [[Technicolor]]-järjestelmää. Technicolor jakoi kuvan kolmeksi eri värikomponentiksi (punainen, vihreä ja sininen), jotka tallennettiin omille mustavalkofilmeille. Tällä tekniikalla pystyttiin tuottamaan hyvinkin realistiset, joskin nykystandardeilla kovin kylläiset värit. Myöhemmin keksittiin komposiittivärifilmi, joka sisälsi kaikki värikomponentit samalla filmillä, joskin Technicoloria käytettiin elokuvan jälkituotannossa vielä 1970-luvun loppupuolella.
 
1930-luvun menestyneimpiä komediatähtiä Hollywoodissa Chaplinin ohella olivat muun muassa [[Marxin veljekset]] sekä [[Ohukainen ja Paksukainen]].<ref>Nummelin 2009, s. 28.</ref> Vuosikymmenen lopulla suosioon nousivat [[screwballkomedia]]t.<ref>Nummelin 2009, s. 51.</ref> Hollywoodin tunnetuimpia lännenelokuvaohjaajia olivat esimerkiksi [[Howard Hawks]] ja [[John Ford]]. Jännitys- ja kauhuelokuvien merkittävimpiin ohjaajiin kuului [[Alfred Hitchcock]]. Musikaalitähdistä tunnetuimpia olivat [[Fred Astaire]], [[Ginger Rogers]] ja [[Gene Kelly]]. Kauden suurimpia ja viimeisiä naistähtiä oli [[Marilyn Monroe]] 1950-luvulla.<ref>Nummelin 2009, s. 46–56.</ref>
Sekä ääni että väri olivat merkittäviä keksintöjä elokuvalle, mutta niiden vaikutus ei ollut vain tekninen. Värielokuvan ilmestyessä mustavalkoiselle elokuvalle tyypillinen dramaattinen valaistus lähes katosi. Jyrkkäkontrastisesta mustavalkokuvasta tuli tunnetuksi etenkin sodanjälkeinen amerikkalainen [[film noir]] -elokuva. Kokonaan mustavalkofilmi ei kuitenkaan hävinnyt, vaan esimerkiksi [[Steven Spielberg]] ja [[Jim Jarmusch]] ovat tehneet pitkiä mustavalkoelokuvia, ja Suomessa mustavalkofilmiä ovat käyttäneet niinkin erilaiset elokuvantekijät kuin [[Aki Kaurismäki]] ja [[Spede Pasanen]], edellinen taiteellisin ja jälkimmäinen taloudellisin perustein.
 
Kaikkien sääntöjen seurauksena Hollywood-elokuvasta tuli yksinkertaisempaa kuin eurooppalaisesta elokuvasta, jossa tarina on usein pyritty kertomaan haasteellisemmin ja älyllisemmin. Hollywoodissa sääntöjä rikkoi esimerkiksi [[Orson Welles]]in arvostettu ''[[Citizen Kane]]'' (1941). Euroopassa realistisia elokuvia tekivät esimerkiksi [[Ingmar Bergman]], [[Luchino Visconti]] ja [[Jean Renoir]]. Italiassa syntyi [[Neorealistinen elokuva|neorealismin]] tyylisuunta, jonka elokuvat kuvasivat tavallisia ihmisiä ja jotka tehtiin kaduilla luonnollisessa valaistuksessa. Neuvostoliitossa tehtiin [[Sosialistinen realismi|sosialistista realismia]], joka oli ihanteellista ja silottelevaa. Intiassa [[Satyajit Ray]] poikkesi musikaalien valtavirrasta realistisilla elokuvillaan. Kokeellisen elokuvan tunnettuja tekijöitä oli esimerkiksi espanjalainen [[Luis Buñuel]].<ref>Nummelin 2009, s. 43, 57–65.</ref> Italiassa neorealistinen suuntaus vaihtui 1950-luvulla seikkailu- ja kauhuelokuvien sekä komedioiden kautta 1960-luvulla [[spagettiwestern]]eihin.<ref>Nummelin 2009, s. 62.</ref>
1950-luku oli television yleistymisen aikaa, ja elokuvateollisuus sai varteenotettavan kilpailijan. [[Hollywood]] vastasi haasteeseen tuomalla vuosikymmenen vaihteessa teattereihin spektaakkelielokuvia (esimerkiksi ''[[Ben-Hur]]'' ja ''[[Spartacus]]''), joissa tähtinäyttelijöiden lisäksi houkuttimena oli uusi laajakuvatekniikka. Näistä merkittävimmiksi nousivat [[anamorfoosi|anamorfinen]] [[CinemaScope]], [[Vistavision]] ja pioneerina tärkeä, mutta kömpelö [[Cinerama]]. Mittavimmat elokuvat saatettiin kuvata jopa tavallista leveämmälle [[70 millimetrin filmi|65 millimetrin filmille]]. Myöhemmin kehitettiin äärimmäisen suurta negatiivikuva-alaa hyödyntävä [[Imax]]-formaatti, joka on tosin pysynyt lähinnä dokumenttielokuvia tarjoavana erikoisformaattina.
 
Studiokaudella syntyi myös niin sanottu [[B-elokuva]], jolla tarkoitettiin kaksiosaisen näytöksen ensimmäistä elokuvaa. Elokuvien studiokausi loppui 1950-luvulla, kun elokuvissa alettiin monesta syystä käydä aikaisempaa harvemmin ja suuret elokuvastudiot alkoivat hajota.<ref>Nummelin 2009, s. 53–54.</ref>
Myös elokuvatekniikan keveneminen auttoi elokuvaa taiteellisesti. 1950-luvun lopussa ammattimaiset [[elokuvakamera]]t olivat jo niin pieniä, että niillä pystyi kuvaamaan helposti käsivaralla lähes missä vain. Tämä kehitys innosti [[ranskalaisen elokuvan uusi aalto|ranskalaisen uuden aallon]] elokuvaohjaajia, joiden merkitys esimerkiksi amerikkalaiselle elokuvalle on valtava. 1960-luvulla elokuvafilmin laadusta alkoi tulla herkempi, mikä mahdollisti kuvaamisen yöllä ja päivällä ilman erillistä valaistusta, ja se edesauttoi ranskalaisen uuden aallon tyyppistä, spontaania elokuvaa.
 
===Tekniikan kehittyminen===
Viimeisin elokuvatekniikan mullistus on [[Digitaalinen|digitaalisuus]]. [[Digitaalinen elokuva|Digitaalinen kuvaus]], editointi ja äänen taltiointi yleistyivät nopeasti 1990-luvun aikana, ja niistä on tullut varsinkin amatöörielokuvaajien keskuudessa suosittuja tekniikan suhteellisen halpuuden takia.
Värifilmi yleistyi pitkien elokuvien tuotannossa [[1940-luku|1940-luvun]] loppupuolella, jolloin käytettiin pääasiassa [[Technicolor|Technicolor-]]järjestelmää. [[Technicolor]] jakoi kuvan kolmeksi eri värikomponentiksi (punainen, vihreä ja sininen), jotka tallennettiin omille mustavalkofilmeille. Tällä tekniikalla pystyttiin tuottamaan hyvinkin realistiset, joskin nykystandardeilla kovin kylläiset värit. Myöhemmin keksittiin komposiittivärifilmi, joka sisälsi kaikki värikomponentit samalla filmillä, joskin Technicoloria käytettiin elokuvan jälkituotannossa vielä 1970-luvun loppupuolella.
 
1950-luvun elokuvateknisistä uudistuksista menestyneimpiä oli laajakangaselokuva, joka johti siihen, että Hollywoodissa alettiin tehdä paljon [[Raamattu]]a ja [[Antiikin aika|antiikin historiaa]] käsitteleviä spektaakkelielokuvia.<ref>Nummelin 2009, s. 55.</ref> Laajakangaselokuvatekniikoista merkittävimmiksi nousivat [[anamorfoosi|anamorfinen]] [[CinemaScope]], [[Vistavision]] ja alkeellinen, joskin pioneerina tärkeä [[Cinerama]]. Myös elokuvatekniikan keveneminen auttoi elokuvaa taiteellisesti. [[1950-luku|1950-luvun]] lopussa ammattimaiset elokuvakamerat olivat jo niin pieniä, että niillä pystyi kuvaamaan helposti käsivaralla lähes missä vain.
==Elokuvien tyylilajit==
{{Katso myös|[[Luettelo elokuvan tyylilajeista]]}}
 
===DraamaelokuvaModernistinen elokuva===
[[Kuva:François Truffaut (1963).tif|thumb|[[François Truffaut]] (oik.) oli [[Ranskalaisen elokuvan uusi aalto|ranskalaisen elokuvan uuden aallon]] merkittävimpiä ohjaajia.]]
Draama on [[komediaelokuva|komedian]] ohella elokuvan vanhin tyylilaji. Yleisesti draamaelokuvat sisältävät realistisen juonen. Draamaelokuvien aiheet keskittyvät [[rakkaus|rakkauteen]] ja tunteisiin, [[alkoholismi]]in, [[huumekauppa]]an, [[köyhyys|köyhyyteen]], tai [[rikos|rikollisuuteen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmsite.org/dramafilms.html | Nimeke = Drama Films, Part 1 | Tekijä = Dirks, Tim | Ajankohta = | Julkaisu = Filmsite | Viitattu = 11.10.2018}}</ref> Draamaelokuville on myös alagenrejä, kuten ''romanttinen draama'', ''rikosdraama'', ''historiallinen draama'' ja ''elämäkerrallinen draama''.
Toisen maailmansodan jälkeen elokuva alettiin aiempaa selvemmin kokea taiteeksi eikä vain helpoksi viihteeksi. 1950–1970-lukujen elokuvaa kutsutaan usein [[Modernistinen elokuva|modernistiseksi elokuvaksi]] tai uuden aallon elokuvaksi. Modernistinen elokuva pyrki hajottamaan klassisen elokuvan käsityksen todellisuudessa mahdollisesta yhtenäisestä tarinasta käyttäen katkelmallisuutta, juonettomuutta sekä luopumista selkeästä tarinasta ja loppuratkaisusta. Tunnetuimpia modernistisia elokuvaohjaajia ovat ranskalaiset [[Jean-Luc Godard]], [[François Truffaut]] ja [[Éric Rohmer]]. Ranskalaiseen uuden aallon elokuvaan kuului myös ajatus ''[[auteur]]ista'', ohjaajasta, joka luo oman taideteoksensa filmaamalla oman käsikirjoituksensa. [[Neorealistinen elokuva|Italialisen neorealismin]] perinnön tunnettuja edustajia olivat [[Federico Fellini]] ja [[Michelangelo Antonioni]]. Saksan uudesta aallosta tunnetaan etenkin [[Rainer Werner Fassbinder]] ja Neuvostoliitosta [[Andrei Tarkovski]]. Itä-Euroopassa modernistista elokuvaa tekivät esimerkiksi [[Andrzej Wajda]], [[Roman Polański]], [[Miklós Jancsó]] ja [[Jiří Menzel]]. Japanin tunnetuin elokuvaohjaaja on [[Akira Kurosawa]], joka yhdisti japanilaisen taisteluelokuvien perinteen moderniin kuvakerrontaan.<ref>Nummelin 2009, s. 75–93.</ref>
 
===Postmodernistinen elokuva===
===Kauhuelokuva===
Modernistista elokuvaa seurasi 1970-luvun puolivälistä alkaen [[Postmodernismi|postmodernistinen]] elokuva, joka lainaa ja sekoittaa piirteitä vanhemmista taiteen ja viihteen muodoista. 1980-luvulla tärkein postmodernistisen elokuvan maa oli Ranska, jonka tunnetuimpia ohjaajia olivat esimerkiksi [[Jean-Jacques Beineix]] ja [[Luc Besson]]. Espanjassa postmodernistista elokuvaa on tehnyt esimerkiksi [[Pedro Almodóvar]] ja Englannissa [[Peter Greenaway]]. Uusin elokuvan uudistamiseen pyrkinyt liike on [[Dogma 95|dogma-liike]], jonka aloitti tanskalainen ohjaaja [[Lars von Trier]] 1990-luvulla.<ref>Nummelin 2009, s. 94–97.</ref>
{{pääartikkeli|[[Kauhuelokuva]]}}
Kauhuelokuvien päätarkoituksena on herättää katsojassa erilaisia tunnetiloja, kuten [[pelko]]a ja [[kauhu (tunne)|kauhua]]. Kauhuelokuville tyypillisiä elementtejä ovat erilaiset [[paranormaali]]t esiintymät, kuten [[Kummitus|aaveet]]. Yleisimpiä ovat [[vampyyri]]t, [[zombi]]t, [[hirviö]]t, [[sarjamurhaaja]]t tai [[demoni]]t. Usein kauhuelokuvien hahmot ja tarinat ovat peräisin kirjoista, tai ainakin ne ovat inspiroineet käsikirjoittajia/elokuvantekijöitä. Kauhuelokuvia on aina kritisoitu silmittömästä väkivallasta, tai niiden vähäisestä [[budjetti|budjetista]]. Hyvänä esimerkkinä toimivat [[splatter]]-elokuvat, joiden päällimmäisenä tarkoituksena on yhdistää huumori, silmitön väkivalta sekä kauhu keskenään. Splatter- sekä [[Gore]]-tyyppisiä elokuvia voikin pitää eräänlaisena kauhugenren alalajina.
 
===Hollywoodin nykyelokuva===
[[Genre]]nä kauhuelokuvat ovat lähes yhtä vanha käsite, kuin elokuvat itsessään. Maailman ensimmäisenä kauhuelokuvana pidetäänkin vuonna [[1896]] valmistunutta [[Georges Méliès]]in ohjaamaa [[Le Manoir du diable]] (Pahuuden talo) -elokuvaa. Se oli täysin äänetön ja kesti ainoastaan kaksi minuuttia. Suurin osa ensimmäisistä kauhuelokuvista valmistettiin [[Saksa]]ssa. Uskotaankin, että monet [[Hollywood]]-elokuvat ovat saaneet vaikutteita saksalaisista kauhuelokuvista.
Hollywoodiin tuli klassisen kauden päätyttyä 1960-luvulta alkaen eurooppalaista tietoisuutta ohjaajan merkityksestä elokuvassa. Myös perinteisiä menestyselokuvia tehtiin edelleen, vaikka elokuvissa käyminen olikin dramaattisesti vähentynyt 1940-luvun ajoista. Uudenlaisia ohjaajia Hollywoodissa olivat esimerkiksi [[Robert Altman]], [[Francis Ford Coppola]], [[Brian De Palma]], [[George Lucas]], [[Martin Scorsese]] ja [[Steven Spielberg]]. Heistä suurinta kaupallista menestystä on saavuttanut Spielberg, jonka elokuva ''[[Tappajahai (elokuva)|Tappajahai]]'' (1975) oli myös ensimmäinen niin sanottu "event movie", 'tapahtumaelokuva'. Sillä tarkoitetaan elokuvaa, joka tuo siihen sijoitetut rahat moninkertaisesti takaisin. Samankaltaisia menestyselokuvia ovat olleet myös muun muassa ''[[Tähtien sota (alkuperäinen elokuva)|Tähtien sota]]'' (1977), ''[[E.T.]]'' (1982) ja ''[[Titanic (vuoden 1997 elokuva)|Titanic]]'' (1997). Vaikeasti luokiteltava tärkeä nykyohjaaja on [[Stanley Kubrick]], jonka tunnetuin elokuva on ''[[2001: Avaruusseikkailu (elokuva)]]'' (1968).<ref>Nummelin 2009, s. 146–152.</ref>
 
[[Kuva:The Expendables 2 Cast Roster.jpg|thumb|''[[The Expendables 2]]'' (2012) kokosi yhteen Hollywoodin tunnetuimpia toimintaelokuvasankareita edeltäneiltä vuosikymmeniltä.]]
===Komediaelokuva===
1980-luvulla Hollywoodin merkittävimmäksi lajityypiksi nousi [[toimintaelokuva]], jonka tunnetuimpia edustajia ovat ''[[Aliens – paluu|Alien]]''-elokuvat, ''[[Rambo (elokuva)|Rambot]]'', ''[[Terminator – tuhoaja|Terminaattori]]''-elokuvat sekä ''[[James Bond]]it''. Suurimmiksi toimintaelokuvatähdiksi nousivat [[Arnold Schwarzenegger]] ja [[Sylvester Stallone]]. 1990-luvulta alkaen toimintaelokuvien suosio on hiukan laskenut, mutta samalla niihin on tullut mukaan uudenlaisia piirteitä, kuten elokuvissa ''[[Kill Bill]]'' ja ''[[Matrix (elokuva)|Matrix]]''.<ref>Nummelin 2009, s. 153–155.</ref>
{{pääartikkeli|[[Komediaelokuva]]}}
[[Tiedosto:Charlie Chaplin.jpg|thumb|200px|[[Charles Chaplin]] Pikku kulkurin roolissa. Chapliniä pidetään yhtenä mykkäelokuvakauden parhaista koomikoista. Kuva vuodelta 1915.]]
 
1990-luvulla Hollywoodin suosituimmiksi elokuviksi toimintaelokuvien rinnalle alkoivat nousta [[Romanttinen komedia|romanttiset komediat]], kuten ''[[Pretty Woman]]'' (1990) sekä [[Jane Austen]] -filmatisoinnit ja mukaelmat. Myös isojen yhtiöiden ulkopuolella tehtäviä [[Independent-elokuva|independent-elokuvia]] julkaistaan nykyisin paljon. Merkittäviä indie-elokuvantekijöitä ovat esimerkiksi [[David Lynch]] ja [[Jim Jarmusch]].<ref>Nummelin 2009, s. 156–158.</ref>
Komediaelokuvien perimmäinen tavoite on saada katsoja tuntemaan huvittuneisuutta, [[ilo]]a ja kenties nauramaan.
 
Hollywoodissa tehdään menestyselokuville nykyisin runsaasti jatko-osia, kuten sarjakuviin perustuvat ''[[Batman elokuvissa|Batmanit]]'', ''[[Hämähäkkimies elokuvissa|Hämähäkkimiehet]]'' ja ''[[X-Men (elokuvasarja)|X-Menit]]''. Myös tietokonepeleihin perustuvat elokuvat ovat 2000-luvulla yleistyneet.<ref>Nummelin 2009, s. 153.</ref>
Komedia on [[draamaelokuva|draaman]] ohella elokuvan vanhin genre ja ollut mukana mykkäelokuvien ajoista asti. Alun perin elokuvien huumori oli liikuntapitoisempaa, ja huumoria luotiin liioitellusti esimerkiksi kaatumisilla ja potkuilla, jotka saatiin elokuvissa näyttämään hauskoilta. Kun äänielokuva yleistyi, siirrettiin elokuviin myös humoristista puhetta sekä alettiin keksiä yhä modernimpia vitsejä ja huumorin muotoja [[itseironia]]an, [[musta huumori|mustaan huumoriin]] ja [[camp]]-huumoriin asti. Syntyivät myös niin kutsutut parodiaelokuvat, joissa pilkattiin muita kuuluisia, yleensä vakavasti tehtyjä elokuvia esimerkiksi asettamalla jokin alkuperäisteoksen kuuluisa kohtaus toisenlaiseen tilanteeseen tai viemällä sitä pidemmälle kuin alkuperäinen teos.
 
===Muiden maiden elokuvan historia===
===Toimintaelokuva===
Aasiassa on aina tuotettu paljon elokuvia, ja Kiina, Japani ja Intia ovat suuria ja tärkeitä elokuvien tuottajamaita. Kiinassa 1960-luvun [[Kulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksella]] oli rajoittava vaikutus maan elokuviin aina 1980-luvulle asti, jolloin [[Kiinan elokuva|maan elokuvatuotanto]] vapautui. [[Hongkong]]issa on tuotettu paljon [[Kungfu-elokuva|kungfu-elokuvia]]. Arabimaista [[Egypti]]ssä tehtiin jo 1920-luvulla paljon elokuvia. [[Iranin elokuva]] on nousut länsimaissa esiin 1990-luvulta alkaen. Ensimmäinen kokonaan [[Afrikkalainen elokuva|afrikkalaisin voimin tehty elokuva]] julkaistiin vuonna 1955.<ref>Nummelin 2009, s. 115–131.</ref>
{{pääartikkeli|[[Toimintaelokuva]]}}
Toimintaelokuva on usein hyvin näyttävä ja tapahtumarikas elokuva, jossa päähenkilö, joka usein on myös elokuvan sankari, käy läpi hyvin vaativia ja vaarallisia tilanteita. Selvitäkseen tilanteista sankarin on oltava kekseliäämpi, voimakkaampi, rohkeampi ja muutenkin lähes yliluonnollinen ominaisuuksiltaan.
 
{{katso myös|[[Suomalainen elokuva]]}}
Toimintaelokuvissa hyvä ja paha on selkeästi eroteltu ja katsojan pääteltäväksi jätetään hyvin vähän asioita. [[Vitsi]]t, nokkeluudet ja niin sanotut "onelinerit" ovat tyypillistä [[dialogi]]sisältöä toimintaelokuvissa. Takaa-ajot, [[räjähdys|räjähdykset]], [[väkivalta|väkivaltaiset tappelut]], [[aseet|isot aseet]] ja näyttävät ulkoiset tunnukset kuten [[auto]]t ja [[vaatteet]] kuuluvat myös olennaisesti toimintaelokuvakulttuuriin.
 
===Digitaalisuus===
Toimintaelokuvien tapahtumat voivat sijoittua melkein mihin tahansa ympäristöön tai aikaan. Pääasia on, että on olemassa jokin hyvin paha voima, jota sankarin on lähdettävä usein hyvin väkivaltaisesti nujertamaan.
Viimeisin elokuvatekniikan mullistus on [[Digitaalinen|digitaalisuus]]. [[Digitaalinen elokuva|Digitaalinen kuvaus]], editointi ja äänen taltiointi yleistyivät nopeasti [[1990-luku|1990-luvun]] aikana, ja niistä on tullut varsinkin amatöörielokuvaajien keskuudessa suosittuja tekniikan suhteellisen halpuuden takia.
 
===Dokumenttielokuva===
Ensimmäinen nykyaikainen [[dokumenttielokuva]] oli [[Robert Flaherty]]n ohjaama ''[[Nanook, pakkasen poika]]'' (1922). Seuraavalla vuosikymmenellä englantilainen dokumenttielokuva koki kukoistuskautensa. Myös [[natsi-Saksa]]ssa 1930-luvulla tehdyt dokumenttielokuvat ''[[Tahdon riemuvoitto]]'' ja ''[[Olympia (elokuva)|Olympia]]'' ovat jääneet dokumenttielokuvan historiaan. Toisen maailmansodan jälkeen syntyi Ranskassa ja Yhdysvalloissa niin sanottu totuuselokuva, joka on tehty hyvin pienellä kalustolla ja joka seuraa tavallisten ihmisten elämää. 2000-luvulla on tehty erityisen paljon poliittisia dokumenttielokuvia.<ref>Nummelin 2009, s. 68–74.</ref>
 
===Animaatioelokuva===
[[Animaatio]]elokuvia alettiin tehdä jo 1800-luvun lopulla. Varhaiset animaatiot perustuivat yleensä [[Sarjakuva|sarjakuviin]]. Amerikkalaisen animaation tärkein hahmo on [[Walt Disney]]. Hänen studionsa on tehnyt lukuisia klassikoita kuten ''[[Lumikki ja seitsemän kääpiötä]]'' (1937), joka oli maailman ensimmäinen pitkä värianimaatio. Myös Warnerin ja MGM:n animaatio-osastot tuottivat paljon animaatioita, kuten [[Väiski Vemmelsääri]] -elokuvia. Television tulon seurauksena animaation taso laski Yhdysvalloissa pitkäksi aikaa. Animaatioelokuvan uusi nousu alkoi 1990-luvulla. Eniten animaatioelokuvia nykyisin tehdään Japanissa.<ref>Nummelin 2009, s. 98–109.</ref>
 
==Lajityypit==
{{pääartikkeli|[[Elokuvagenre]]}}
Elokuvat voidaan luokitella [[Elokuvagenre|lajityyppeihin]] eli genreihin esimerkiksi niiden sisällön, ilmaisukeinojen ja sävyn perusteella. Samaan lajityyppiin kuuluvilla elokuvilla on yhteisiä piirteitä, joista lajityypit voi erottaa toisistaan. Joidenkin lajityyppien tyypilliset piirteet liittyvät esimerkiksi lavastukseen, kuvauspaikkoihin ja asuihin, kuten lännenelokuvien ja tieteiselokuvien kohdalla. Joissain genreissä erottavina tekijöinä on kerronnan sävy ja vaikutus katsojaan, kuten komediassa ja melodraamassa.<ref name=kavi-lajityypit>{{Verkkoviite | Osoite = http://elokuvapolku.kavi.fi/fi/elokuvapolku/elokuvakulttuuri/lajityypit | Nimeke = Elokuvakerronta: Lajityypit | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 19.4.2019 | arkisto = https://web.archive.org/web/20190418212355/http://elokuvapolku.kavi.fi/fi/elokuvapolku/elokuvakulttuuri/lajityypit | arkistoitu = 18.4.2019 }}</ref> Lajityyppi antaa käsikirjoittajalle kontekstin. Kun katsoja tuntee elokuvan lajityypin, käsikirjoittajan ei tarvitse selittää tarinaa ja sen henkilöhahmoja erikseen. Näin elokuvan kerronta saadaan taloudellisemmaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://elokuvantaju.aalto.fi/oppimateriaali/elokuvakulttuuri/genre.jsp | Nimeke = Genre | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Elokuvantaju | Viitattu = 19.4.2019 }}</ref>
 
Yleisiä lajityyppejä ovat esimerkiksi [[komediaelokuva]], [[jännityselokuva]], [[draamaelokuva]], [[lännenelokuva]], [[lastenelokuva]], [[nuortenelokuva]], [[Elokuvamusikaali|musikaali]], [[kauhuelokuva]], [[sotaelokuva]], [[rakkauselokuva]], [[melodraama]], [[tieteiselokuva]], [[rikoselokuva]], [[toimintaelokuva]] ja [[film noir]].
 
{{Katso myös|[[Luettelo elokuvan lajityypeistä]]}}
 
==Suhde muihin taiteisiin==
Nuorena taiteenlajina elokuva on hyödyntänyt muiden taiteenlajien keinoja monipuolisesti. Elokuvateoreetikko [[Ricciotto Canudo]] kirjoitti jo vuonna 1923, että elokuvassa yhdistyvät [[arkkitehtuuri]], [[kuvanveisto]], [[maalaustaide]], [[kaiverrus]], [[musiikki]] ja [[tanssi]]. Samalla elokuva oli hänen mukaansa kuitenkin taidemuotona erikoislaatuinen.<ref>Bacon 2005, s. 10.</ref>
 
Elokuva on lainannut tarinoita [[teatteri]]sta, [[Kirjallisuus|kirjallisuudesta]], [[sarjakuva]]sta ja [[ooppera]]sta. Visuaaliset taiteet ovat vaikuttaneet elokuvien [[Lavastus|lavastuksen]], puvustuksen ja kompositioiden suunnitteluun sekä joskus keskeisten teemojen hahmottamiseen kuvallisin keinoin. Arkkitehtuurilla, käyttötaiteilla ja muodin trendeillä elokuviin on luotu ajankuvaa ja sosiaalista miljöötä. Musiikki on aina ollut tärkeä osa elokuvaa ja elokuvaesitystä. Äänielokuvassa musiikki on keskeisessä osassa elokuvan [[dramaturgia]]ssa niin valtavirtaelokuvassa kuin taide-elokuvassakin. Elokuva on saanut malleja ja inspiraatiota myös [[Runous|runoudesta]] sen vertauskuvallisuuden, viitteellisyyden ja assosiaatioiden runsauden kautta. Suuri vaikutus elokuvaan on ollut lisäksi myös muun muassa [[Valokuvaus|valokuvauksella]], [[radio]]lla sekä tekstiili- ja vaatetustaiteella. Yksittäisistä taiteilijoista elokuvia on erityisen paljon innoittanut 1600-luvun alun näytelmäkirjailija [[William Shakespeare]].<ref>Bacon 2005, s. 15–16.</ref>
 
==Elokuvanteko==
Rivi 77 ⟶ 100:
Elokuvanteko voidaan jakaa viiteen päävaiheeseen: ideointiin, esituotantoon, tuotantoon eli kuvaukseen, jälkituotantoon sekä levitykseen.
 
Ideointi on elokuvanteon ensimmäinen vaihe. Siinä elokuvalle keksitään idea, lähtökohta tai visio tuotantoa varten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/elokuvakulttuuri/idea.jsp | Nimeke =Idea| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite =httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/synopsis.jsp | Nimeke =Synopsis | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Idean kehittäjä pyrkii myymään ideansa tuottajalle, jotta siitä tehtäisiin elokuva.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/esituotanto/pitch.jsp | Nimeke =Pitch| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref>
 
Esituotantoon kuuluu kaikki elokuvatuotantoon liittyvä budjetoitu toiminta ennen varsinaisia kuvauksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/esituotanto/esituotanto.jsp | Nimeke =Esituotanto| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Elokuvan ideasta kirjoitetun synopsiksen pohjalta kirjoitetaan ''[[treatment]]'' ja sen jälkeen [[Elokuvakäsikirjoitus|käsikirjoitus]] eri versioineen. Käsikirjoitus on suunnitelma, jonka avulla elokuva voidaan kuvata.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/kasikirjoitus.jsp | Nimeke =Käsikirjoitus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Käsikirjoituksen pohjalta luodaan elokuvan kuvausaikataulu ja kustannusarvio.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/esituotanto/breakdown.jsp | Nimeke =Breakdown| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Kun käsikirjoitus ja rahoitussuunnitelma ovat valmiit, tehdään tuotantopäätös ja tuotantohenkilöstön palkkaaminen aloitetaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/esituotanto/tuotantopaatos.jsp | Nimeke = Tuotantopäätös | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref>
 
[[Elokuvatuottaja|Tuottaja]] käynnistää ja päättää elokuvatuotannon. Hän löytää ja kehittää projektin sekä järjestää sille rahoituksen. Hän palkkaa käsikirjoittajan, ohjaajan, [[näyttelijä]]t ja muun tuotantohenkilöstön. Hän valvoo käskirjoituksen kehittelyä, kuvauksia ja leikkausta. Hän voi myös osallistua elokuvan levitykseen ja markkinointiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/tuotanto/tuottaja.jsp | Nimeke =Tuottaja | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Joskus tuottaja ohjaa ja käsikirjoittaa elokuvan itse.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/tuotanto/ohjaaja.jsp | Nimeke =Ohjaaja| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref>
 
Esituotantoon kuuluu elokuvan taustatyö.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/esituotanto/taustatyo.jsp | Nimeke = Taustatyö, ennakkotutkimus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Esituotannon aikana elokuva myös roolitetaan, eli siihen valitaan elokuvan roolihenkilöitä esittävät näyttelijät ja avustajat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/esituotanto/roolitus.jsp | Nimeke = Roolitus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref>
 
Elokuvan kuvaus on elokuvanteon näkyvin vaihe. Kuvaushenkilöstöön voi kuulua kymmeniä henkilöitä, jotka on jaettu ryhmiin. Koko kuvausten taiteellinen johtaja on [[elokuvaohjaaja]]. Omien ryhmiensä johtajina toimivat esimerkiksi [[elokuvaaja]], [[lavastaja]], [[pukusuunnittelija]] ja [[maskeeraaja]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/tuotanto/kuvaukset.jsp | Nimeke = Kuvaukset | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Ohjaajan apuna toimii 1−3 apulaisohjaajaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/tuotanto/apulaisohjaaja.jsp | Nimeke = Apulaisohjaaja | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Kuvauksiin nimitetään myös esimerkiksi [[tuotantopäällikkö]], [[kuvauspäällikkö]], [[kuvaussihteeri]] ja muonittaja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/tuotanto.jsp | Nimeke = Tuotantokaavio | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> [[Äänisuunnittelija]] on mukana elokuvan joka tuotantovaiheessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/aani/aanisuunnittelija.jsp | Nimeke = Äänisuunnittelija | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Sisäkuvaukset suoritetaan yleensä [[Elokuvastudio|studiossa]], missä kuvausolosuhteita voidaan kontrolloida ja kuvauskalustolle ja -henkilöstölle on riittävästi tilaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/tuotanto/studio.jsp | Nimeke = Studio| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> [[Lavastus|Lavastuksen]] avulla rakennetaan elokuvan miljööt eli tapahtumaympäristöt elokuvan sisältöä vastaaviksi. Lavastukseen kuuluu yleensä sekä fyysinen ympäristö että [[puvustus]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/lavastus/lavastus.jsp | Nimeke = Lavastus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref>
 
Kun kuvaukset ovat ohi, elokuvasäveltäjä pyydetään tekemään [[Elokuvamusiikki|elokuvaan musiikki]]. Useimmat elokuvasäveltäjät saavat elokuvasta raakaversion, johon he säveltävät musiikin. Animaatioelokuvassa musiikki poikkeuksellisesti sävelletään jo ennen piirrostyötä.<ref>Kalinak 2010, s. 93–94.</ref> Kun musiikki on sävelletty, orkesteri tai yhtye esittää ja nauhoittaa sen, yleensä säveltäjän johdolla.<ref>Kalinak 2010, s. 109–110.</ref>
 
[[Kuva:Sala de Postproducción.JPG|thumb|Jälkituotantohuone]]
Jälkityöt ovat työtehtäviä, jotka suoritetaan kuvausten päätyttyä. Niihin kuuluvat muun muassa [[Leikkaus (elokuvataide)|kuvaleikkaus]], äänileikkaus, trikit ja efektit, [[Miksaus|äänen miksaus]] ja elokuvan värimäärittely.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/jalkituotanto/jalkityot.jsp | Nimeke = Jälkityöt| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref>
 
Kun elokuvan jälkituotanto on ohi, siitä valmistetaan esityskopio, elokuvan lopullinen formaatti, jolta elokuva esitetään yleisölle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/levitys/esityskopio.jsp | Nimeke = Esityskopio | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Elokuvaa markkinoidaan usein näkyvästi ennen julkaisua.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/levitys/markkinointi.jsp | Nimeke = Markkinointi | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Elokuvasta tehdään myös [[Traileri|trailereita]], jotka ovat lyhyitä mainoksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/levitys/traileri.jsp | Nimeke = Traileri| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref> Lopulta elokuva saatetaan yleisön katsottavaksi. Elokuvan levityksen hoitaa usein jokin [[elokuvayhtiö]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/oppimateriaali/levitys/levitys.jsp | Nimeke = Levitys | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Elokuvantaju | Viitattu = 26.1.2015 }}</ref>
 
==Elokuvapalkintoja==
Rivi 118 ⟶ 143:
* [[Elokuvakritiikki]]
* [[Elokuvateatteri]]
* [[Lastenelokuva]]
* [[Suomalainen elokuva]]
* [[Elokuvan historia]]
* [[Elokuvanteko]]
 
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Bacon, Henry | Nimeke=Seitsemäs taide: Elokuva ja muut taiteet | Selite=Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 929. Suomen elokuva-arkiston julkaisuja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen elokuva-arkisto | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-746-514-9}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Huhtamo, Erkki| Nimeke = Fantasmagoria: Elävän kuvan arkeologiaa| Vuosi = 2000| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomen elokuva-arkisto| Isbn = 951-692-483-2}}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Kalinak, Kathryn Marie | Nimeke =Film Music: A Very Short Introduction | Vuosi = 2010 | Sivu = | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija = Oxford University Press | Isbn=978-0-19-537087-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Nummelin, Juri | Nimeke=Elokuvan lyhyt historia | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=BTJ | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-951-692-720-9}}
 
=== Viitteet ===
Rivi 130 ⟶ 154:
 
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Bacon, Henry | Nimeke=Seitsemäs taide: Elokuva ja muut taiteet | Selite=Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 929. Suomen elokuva-arkiston julkaisuja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen elokuva-arkisto | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-746-514-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hänninen, Harto | Nimeke=[[Kinosaurus]]: Elokuvafriikin vuosisata | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-1-13577-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Nummelin, Juri | Nimeke=Elokuvan lyhyt historia | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=BTJ | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-951-692-720-9}}
Rivi 138 ⟶ 161:
 
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
{{Wikikirjasto-rivi|Elokuvaopas}}
{{Wikisitaatit-rivi}}
Rivi 150 ⟶ 174:
* [http://www.film-o-holic.com/ Film-O-Holic.com], elokuva-arvosteluja ja haastatteluja
* [http://www.episodi.fi/ Elokuvalehti Episodi]
* [httphttps://elokuvantaju.uiahaalto.fi/index.html Elokuvantaju]
 
{{Metatieto}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Elokuva”