Ero sivun ”Elokuva” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäsin sisältöä Merkkaukset: seulottavat Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Pelastettu 1 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.9.5 |
||
(42 välissä olevaa versiota 23 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 1:
{{Teemasivu|Teemasivu:Elokuva|Elokuvan teemasivu}}
'''Elokuva''' on tallenne, jota esitettäessä liikkuva kuva äänitteineen muodostaa taiteellisen tai dokumentaarisen kokonaisuuden. Elokuva-sanalla voidaan viitata myös elokuvataiteeseen, elokuvateollisuuteen tai elokuva-alaan.<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|elokuva}}</ref>
Elokuvalla yritetään välittää tarina tai sanoma, niin että katsoja ymmärtää sen elokuvan katsomalla. Elokuvassa luodaan liikkeen illuusio, kun hiukan edellisestä ruudusta poikkeavia kuvia vaihdetaan taajaan, yleensä 24 kertaa sekunnissa. Elokuvia tehdään [[Elokuvaus|kuvaamalla]] [[elokuvakamera|filmi]]- tai [[videokamera]]lla, [[animaatio|animoimalla]] tai [[erikoistehoste]]illa. Elokuva voidaan tallentaa esimerkiksi [[filmi]]nauhalle, [[magneettinauha]]lle tai [[kiintolevy]]lle.
==Etymologia==
Sanan ''elokuva'' keksi professori [[Artturi Kannisto]]. Aiemmin puhuttiin ''elävistä kuvista'',<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tampere.fi/kirjasto/kissa/kierros/etusivu.php?navi=merkkihenkilot&kunta=kylmakoski | Nimeke = Antti Favén, Artturi Kannisto | Julkaisu = Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto | Viitattu = 11.10.2018 | arkisto = https://web.archive.org/web/20160807011242/http://www.tampere.fi/kirjasto/kissa/kierros/etusivu.php?navi=merkkihenkilot&kunta=kylmakoski | arkistoitu = 7.8.2016 }}</ref> jonka ruotsinkielisestä versiosta ''levande bilder'' on suomen kielen slangissa säilynyt sana ''leffa''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/lukemisto/1074132219/Aimo+annos+Mista+leffa+tuli+suomen+kieleen | Nimeke = Aimo annos: Mistä "leffa" tuli suomen kieleen? | Julkaisu = ts.fi | Viitattu = 30.10.2017 | ietf-kielikoodi = fi-FI | arkisto = https://web.archive.org/web/20171107042823/http://www.ts.fi/lukemisto/1074132219/Aimo+annos+Mista+leffa+tuli+suomen+kieleen | arkistoitu = 7.11.2017 }}</ref>
== Historia ==
{{pääartikkeli|[[Elokuvan historia]]}}
===
Elokuvan keksimisvuotena pidetään vuotta 1895, jolloin ranskalaiset [[Lumièren veljekset]] Louis ja Auguste järjestivät [[Pariisi]]ssa lyhyen elokuvaesityksen. Vastaavia esityksiä olivat tosin aikaisemmin järjestäneet myös amerikkalainen [[Henry Renno Heyl]] sekä saksalaiset [[Skladanowskyn veljekset]]. Nämä varhaisimmat elokuvat olivat korkeintaan minuutin mittaisia arkisia ja juonettomia tallennuksia tavallisista asioista, kuten kävelevistä tai korttia pelaavista ihmisistä. Filmikelaa pyöritettiin veivaamalla kampea kädellä, ja näin koneenkäyttäjä pystyi säätelemään kuvanopeutta ja jopa elokuvan suuntaa.<ref>Nummelin 2009, s. 9, 16–18.</ref>
===Kehityksen vuosikymmenet===
[[Kuva:Le Voyage dans la lune.jpg|thumb|left|upright|[[Georges Méliès]]in ''[[Matka kuuhun (vuoden 1902 elokuva)|Matka kuuhun]]'' (1902) on yksi elokuvan ensimmäisen vuosikymmenen tunnetuimmista elokuvista.]]
Kertova elokuva syntyi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ensimmäisenä nykyaikaisena kertovana elokuvana, jolla on päähenkilöt ja tunnistettava juoni, pidetään usein [[Edwin S. Porter]]in ''[[Suuri junaryöstö (vuoden 1903 elokuva)|Suurta junaryöstöä]]'' (1903). Tässä elokuvassa käytettiin ensi kertaa niin sanottua samanaikaista [[Leikkaus (elokuvataide)|leikkausta]] eli samaan aikaan eri paikoissa tapahtuvia kohtauksia limittäin. Toinen kuuluisa elokuva tältä ajalta on [[Georges Méliès]]in ''[[Matka kuuhun (vuoden 1902 elokuva)|Matka kuuhun]]'' (1902). Méliès käytti elokuvissaan paljon [[Trikkikuva|trikkitekniikkaa]], ja elokuvat värjättiin käsityönä. Lähikuvat tulivat yleisempään käyttöön elokuvissa 1910-luvun alussa, ja sen myötä elokuvanäyttelijöistä alkoi tulla tunnettuja. Myös hahmojen tunnetilojen ilmaisu kehittyi elokuvaleikkauksen kehittymisen myötä.<ref>Nummelin 2009, s. 19–21.</ref>
[[Elokuvanteko|Elokuvan teko]], filmit ja [[Elokuvakamera|kamerat]] yhdenmukaistuivat 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja alalle luotiin standardeja. Suuria elokuvatuottamoita perustettiin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Amerikkalaiset elokuvayhtiöt alkoivat vuoden 1910 tienoilla muuttaa ilmastoltaan suotuisaan [[Hollywood]]iin [[Kalifornia]]an, jonne syntyi seuraavan kymmenen vuoden aikana useita edelleenkin toimivia suuria [[elokuvayhtiö]]itä.<ref>Nummelin 2009, s. 22.</ref>
Elokuvan lajityypeistä 1900-luvun alkuvuosina suosituin oli [[Komediaelokuva|komedia]], ja pitkät takaa-ajokohtaukset olivat erityisen suosittu komedian aihe. Myös sarjaelokuvat olivat suosittuja.<ref>Nummelin 2009, s. 22–23.</ref>
[[Kuva:Birth-of-a-nation-klan-and-black-man.jpg|thumb|Kohtaus elokuvasta ''[[Kansakunnan synty]]'' (1915).]]
Elokuvien pituus alkoi kasvaa 1910-luvun puolivälissä. Euroopassa alettiin tehdä huolella lavastettuja “[[Taide-elokuva|taide-elokuvia]]”, joiden aiheet otettiin kirjallisuudesta ja historiasta. Hollywoodissa pitkää elokuvaa alkoi ensimmäisenä tehdä [[D. W. Griffith]], jonka kolmetuntinen ''[[Kansakunnan synty]]'' (1915) saavutti niin suuren suosion, että kaikki amerikkalaiset studiot ryhtyivät tekemään pitkiä elokuvia. Elokuvien pidentymisen seurauksena yhdessä elokuvanäytännössä alettiin näyttää vain yksi elokuva aikaisempien useiden lyhytelokuvien sijaan.<ref>Nummelin 2009, s. 23–25.</ref>
===Mykkäelokuvan kulta-aika===
[[Kuva:Charlie Chaplin with doll.jpg|thumb|left|upright|[[Charlie Chaplin]] oli mykkäelokuvan merkittävimpiä koomikkoja.]]
Elokuvissa ei ollut ääniraitaa ennen 1920-luvun loppua. Tänä [[Mykkäelokuva|mykkäelokuvien]] aikana tehtiin paljon komedioita, joita katsotaan ja arvostetaan edelleen. Mykkäkomedioiden komiikka perustui usein [[Kaatuminen|kaatuiluun]] ja asioiden hajottamiseen. Tunnetuimpia mykkäelokuvien koomikoita olivat esimerkiksi [[Buster Keaton]], [[Charles Chaplin]] ja [[Harold Lloyd]]. Heistä etenkin Chaplin nousi suureen suosioon pitkillä elokuvillaan, joissa oli komiikan lisäksi myös tunteellisuutta ja yhteiskunnallisia epäkohtia kuvaavaa realismia.<ref>Nummelin 2009, s. 25–28.</ref>
Monien Euroopan maiden mykkäelokuvan kultakausi ajoittui 1920-luvulle, jolloin etenkin Neuvostoliitto, Saksa ja Ranska tuottivat tärkeitä mykkäelokuvia. Eurooppalainen mykkäelokuva oli amerikkalaiseen verrattuna kerronnaltaan ja kuvaukseltaan kokeilevampaa. Euroopan tärkein elokuvaohjaaja 1920-luvulla oli neuvostoliittolainen [[Sergei Eisenstein]]. Ranskassa tärkein suuntaus oli [[Impressionismi|impressionistinen]] elokuva. Saksalaiset tekivät paljon kauhuelokuvaa ja niin sanottua [[Ekspressionismi|ekspressionistista]] elokuvaa, kuten ''[[Tohtori Caligarin kabinetti]]'' (1920), joissa todellisuutta kuvataan vääristyneenä ja liioiteltuna. Saksalaisista tieteiselokuvista tunnetuin on [[Fritz Lang]]in ''[[Metropolis (elokuva)|Metropolis]]'' (1927).<ref>Nummelin 2009, s. 29–38.</ref>
===Äänielokuvan tulo===
Ensimmäisenä äänielokuvana pidetään ''[[Jazzlaulaja]]a'' (1927). [[Western Electric]] -yhtiö kehitti [[Vitaphone]]-menetelmän, jossa [[ääniraita]] kulkee filmin reunassa kuvaraidan vieressä. Tästä tuli alan hyväksytty standardi aina 2000-luvulle asti. Äänielokuva yleistyi Hollywoodissa nopeammin kuin Euroopassa, mikä antoi amerikkalaisille johtoaseman maailman elokuvamarkkinoilla. Äänielokuvan yleistymisen johdosta moni mykkäelokuvan tähti menetti suosionsa, mutta ääneltään sopivat pystyivät jatkamaan uraansa.<ref>Nummelin 2009, s. 41–42.</ref>
===Klassinen kausi===
[[Kuva:Clark Gable and Vivien Leigh - Wind.jpg|thumb|upright|''[[Tuulen viemää (elokuva)|Tuulen viemää]]'' (1939) on klassisen Hollywoodin tunnetuimpia elokuvia.]]
Elokuvan klassiseksi kaudeksi kutsutaan vuosikymmeniä 1930–1950, jolloin Hollywood oli maailman johtava elokuvanvalmistaja. Tätä aikaa kutsutaan myös studiokaudeksi, sillä elokuvien tekemisestä vastasivat silloin studiot, joiden johdossa oli vaikutusvaltaisia elokuvamoguleja. Monet studiot omistivat myös elokuvateattereita, joissa ne esittivät omia elokuviaan. Studiot erikoistuivat usein tietyntyyppisiin elokuviin: esimerkiksi [[MGM]] teki suuria ja näyttäviä elokuvia, [[Warner Bros.|Warner]] halpoja rikoselokuvia ja [[Universal Studios|Universal]] kauhuelokuvia.<ref>Nummelin 2009, s. 39–41.</ref>
Klassisella kaudella elokuvaan syntyivät kerronnan säännöt, jotka vaikuttavat viihde-elokuvaan edelleen. Elokuvan piti kertoa johdonmukainen tarina alusta loppuun ja päättyä selkeään ratkaisuun. Mitään ei saanut jättää selittämättä, vaan elokuvan henkilöillä tuli olla tarkat ja helposti ymmärrettävät syyt toiminnalleen. Kehitettiin esimerkiksi kuvan ja vastakuvan periaate, jossa puhuvan henkilön ja puheen kohteen kuvien täytyy olla samanlaisia. Klassisen Hollywoodin yhtenä puhtaimmista tuotoksista pidetään 10 [[Oscar-palkinto|Oscar-palkinnon]] voittanutta menestyselokuvaa ''[[Tuulen viemää (elokuva)|Tuulen viemää]]'' (1939).<ref>Nummelin 2009, s. 42–45.</ref>
Hollywoodin studiokauden tunnetuimmat elokuvat kuuluivat useimmiten johonkin kuudesta lajityypistä, jotka olivat [[lännenelokuva]], [[rikoselokuva]], [[Kauhuelokuva|kauhu]]- ja [[tieteiselokuva]], [[Elokuvamusikaali|musikaali]], [[Komediaelokuva|komedia]] ja [[melodraama]]. Lajityyppejä kuitenkin sekoitettiin paljon toisiinsa, kuten komediaa lännenelokuviin ja rikoselokuviin.<ref>Nummelin 2009, s. 46–53.</ref>
1930-luvun menestyneimpiä komediatähtiä Hollywoodissa Chaplinin ohella olivat muun muassa [[Marxin veljekset]] sekä [[Ohukainen ja Paksukainen]].<ref>Nummelin 2009, s. 28.</ref> Vuosikymmenen lopulla suosioon nousivat [[screwballkomedia]]t.<ref>Nummelin 2009, s. 51.</ref> Hollywoodin tunnetuimpia lännenelokuvaohjaajia olivat esimerkiksi [[Howard Hawks]] ja [[John Ford]]. Jännitys- ja kauhuelokuvien merkittävimpiin ohjaajiin kuului [[Alfred Hitchcock]]. Musikaalitähdistä tunnetuimpia olivat [[Fred Astaire]], [[Ginger Rogers]] ja [[Gene Kelly]]. Kauden suurimpia ja viimeisiä naistähtiä oli [[Marilyn Monroe]] 1950-luvulla.<ref>Nummelin 2009, s. 46–56.</ref>
Kaikkien sääntöjen seurauksena Hollywood-elokuvasta tuli yksinkertaisempaa kuin eurooppalaisesta elokuvasta, jossa tarina on usein pyritty kertomaan haasteellisemmin ja älyllisemmin. Hollywoodissa sääntöjä rikkoi esimerkiksi [[Orson Welles]]in arvostettu ''[[Citizen Kane]]'' (1941). Euroopassa realistisia elokuvia tekivät esimerkiksi [[Ingmar Bergman]], [[Luchino Visconti]] ja [[Jean Renoir]]. Italiassa syntyi [[Neorealistinen elokuva|neorealismin]] tyylisuunta, jonka elokuvat kuvasivat tavallisia ihmisiä ja jotka tehtiin kaduilla luonnollisessa valaistuksessa. Neuvostoliitossa tehtiin [[Sosialistinen realismi|sosialistista realismia]], joka oli ihanteellista ja silottelevaa. Intiassa [[Satyajit Ray]] poikkesi musikaalien valtavirrasta realistisilla elokuvillaan. Kokeellisen elokuvan tunnettuja tekijöitä oli esimerkiksi espanjalainen [[Luis Buñuel]].<ref>Nummelin 2009, s. 43, 57–65.</ref> Italiassa neorealistinen suuntaus vaihtui 1950-luvulla seikkailu- ja kauhuelokuvien sekä komedioiden kautta 1960-luvulla [[spagettiwestern]]eihin.<ref>Nummelin 2009, s. 62.</ref>
Studiokaudella syntyi myös niin sanottu [[B-elokuva]], jolla tarkoitettiin kaksiosaisen näytöksen ensimmäistä elokuvaa. Elokuvien studiokausi loppui 1950-luvulla, kun elokuvissa alettiin monesta syystä käydä aikaisempaa harvemmin ja suuret elokuvastudiot alkoivat hajota.<ref>Nummelin 2009, s. 53–54.</ref>
===Tekniikan kehittyminen===
Värifilmi yleistyi pitkien elokuvien tuotannossa [[1940-luku|1940-luvun]] loppupuolella, jolloin käytettiin pääasiassa [[Technicolor|Technicolor-]]järjestelmää. [[Technicolor]] jakoi kuvan kolmeksi eri värikomponentiksi (punainen, vihreä ja sininen), jotka tallennettiin omille mustavalkofilmeille. Tällä tekniikalla pystyttiin tuottamaan hyvinkin realistiset, joskin nykystandardeilla kovin kylläiset värit. Myöhemmin keksittiin komposiittivärifilmi, joka sisälsi kaikki värikomponentit samalla filmillä, joskin Technicoloria käytettiin elokuvan jälkituotannossa vielä 1970-luvun loppupuolella.
1950-luvun elokuvateknisistä uudistuksista menestyneimpiä oli laajakangaselokuva, joka johti siihen, että Hollywoodissa alettiin tehdä paljon [[Raamattu]]a ja [[Antiikin aika|antiikin historiaa]] käsitteleviä spektaakkelielokuvia.<ref>Nummelin 2009, s. 55.</ref> Laajakangaselokuvatekniikoista merkittävimmiksi nousivat [[anamorfoosi|anamorfinen]] [[CinemaScope]], [[Vistavision]] ja alkeellinen, joskin pioneerina tärkeä [[Cinerama]]. Myös elokuvatekniikan keveneminen auttoi elokuvaa taiteellisesti. [[1950-luku|1950-luvun]] lopussa ammattimaiset elokuvakamerat olivat jo niin pieniä, että niillä pystyi kuvaamaan helposti käsivaralla lähes missä vain.
===
[[Kuva:François Truffaut (1963).tif|thumb|[[François Truffaut]] (oik.) oli [[Ranskalaisen elokuvan uusi aalto|ranskalaisen elokuvan uuden aallon]] merkittävimpiä ohjaajia.]]
Toisen maailmansodan jälkeen elokuva alettiin aiempaa selvemmin kokea taiteeksi eikä vain helpoksi viihteeksi. 1950–1970-lukujen elokuvaa kutsutaan usein [[Modernistinen elokuva|modernistiseksi elokuvaksi]] tai uuden aallon elokuvaksi. Modernistinen elokuva pyrki hajottamaan klassisen elokuvan käsityksen todellisuudessa mahdollisesta yhtenäisestä tarinasta käyttäen katkelmallisuutta, juonettomuutta sekä luopumista selkeästä tarinasta ja loppuratkaisusta. Tunnetuimpia modernistisia elokuvaohjaajia ovat ranskalaiset [[Jean-Luc Godard]], [[François Truffaut]] ja [[Éric Rohmer]]. Ranskalaiseen uuden aallon elokuvaan kuului myös ajatus ''[[auteur]]ista'', ohjaajasta, joka luo oman taideteoksensa filmaamalla oman käsikirjoituksensa. [[Neorealistinen elokuva|Italialisen neorealismin]] perinnön tunnettuja edustajia olivat [[Federico Fellini]] ja [[Michelangelo Antonioni]]. Saksan uudesta aallosta tunnetaan etenkin [[Rainer Werner Fassbinder]] ja Neuvostoliitosta [[Andrei Tarkovski]]. Itä-Euroopassa modernistista elokuvaa tekivät esimerkiksi [[Andrzej Wajda]], [[Roman Polański]], [[Miklós Jancsó]] ja [[Jiří Menzel]]. Japanin tunnetuin elokuvaohjaaja on [[Akira Kurosawa]], joka yhdisti japanilaisen taisteluelokuvien perinteen moderniin kuvakerrontaan.<ref>Nummelin 2009, s. 75–93.</ref>
===Postmodernistinen elokuva===
Modernistista elokuvaa seurasi 1970-luvun puolivälistä alkaen [[Postmodernismi|postmodernistinen]] elokuva, joka lainaa ja sekoittaa piirteitä vanhemmista taiteen ja viihteen muodoista. 1980-luvulla tärkein postmodernistisen elokuvan maa oli Ranska, jonka tunnetuimpia ohjaajia olivat esimerkiksi [[Jean-Jacques Beineix]] ja [[Luc Besson]]. Espanjassa postmodernistista elokuvaa on tehnyt esimerkiksi [[Pedro Almodóvar]] ja Englannissa [[Peter Greenaway]]. Uusin elokuvan uudistamiseen pyrkinyt liike on [[Dogma 95|dogma-liike]], jonka aloitti tanskalainen ohjaaja [[Lars von Trier]] 1990-luvulla.<ref>Nummelin 2009, s. 94–97.</ref>
===Hollywoodin nykyelokuva===
Hollywoodiin tuli klassisen kauden päätyttyä 1960-luvulta alkaen eurooppalaista tietoisuutta ohjaajan merkityksestä elokuvassa. Myös perinteisiä menestyselokuvia tehtiin edelleen, vaikka elokuvissa käyminen olikin dramaattisesti vähentynyt 1940-luvun ajoista. Uudenlaisia ohjaajia Hollywoodissa olivat esimerkiksi [[Robert Altman]], [[Francis Ford Coppola]], [[Brian De Palma]], [[George Lucas]], [[Martin Scorsese]] ja [[Steven Spielberg]]. Heistä suurinta kaupallista menestystä on saavuttanut Spielberg, jonka elokuva ''[[Tappajahai (elokuva)|Tappajahai]]'' (1975) oli myös ensimmäinen niin sanottu "event movie", 'tapahtumaelokuva'. Sillä tarkoitetaan elokuvaa, joka tuo siihen sijoitetut rahat moninkertaisesti takaisin. Samankaltaisia menestyselokuvia ovat olleet myös muun muassa ''[[Tähtien sota (alkuperäinen elokuva)|Tähtien sota]]'' (1977), ''[[E.T.]]'' (1982) ja ''[[Titanic (vuoden 1997 elokuva)|Titanic]]'' (1997). Vaikeasti luokiteltava tärkeä nykyohjaaja on [[Stanley Kubrick]], jonka tunnetuin elokuva on ''[[2001: Avaruusseikkailu (elokuva)]]'' (1968).<ref>Nummelin 2009, s. 146–152.</ref>
[[Kuva:The Expendables 2 Cast Roster.jpg|thumb|''[[The Expendables 2]]'' (2012) kokosi yhteen Hollywoodin tunnetuimpia toimintaelokuvasankareita edeltäneiltä vuosikymmeniltä.]]
1980-luvulla Hollywoodin merkittävimmäksi lajityypiksi nousi [[toimintaelokuva]], jonka tunnetuimpia edustajia ovat ''[[Aliens – paluu|Alien]]''-elokuvat, ''[[Rambo (elokuva)|Rambot]]'', ''[[Terminator – tuhoaja|Terminaattori]]''-elokuvat sekä ''[[James Bond]]it''. Suurimmiksi toimintaelokuvatähdiksi nousivat [[Arnold Schwarzenegger]] ja [[Sylvester Stallone]]. 1990-luvulta alkaen toimintaelokuvien suosio on hiukan laskenut, mutta samalla niihin on tullut mukaan uudenlaisia piirteitä, kuten elokuvissa ''[[Kill Bill]]'' ja ''[[Matrix (elokuva)|Matrix]]''.<ref>Nummelin 2009, s. 153–155.</ref>
1990-luvulla Hollywoodin suosituimmiksi elokuviksi toimintaelokuvien rinnalle alkoivat nousta [[Romanttinen komedia|romanttiset komediat]], kuten ''[[Pretty Woman]]'' (1990) sekä [[Jane Austen]] -filmatisoinnit ja mukaelmat. Myös isojen yhtiöiden ulkopuolella tehtäviä [[Independent-elokuva|independent-elokuvia]] julkaistaan nykyisin paljon. Merkittäviä indie-elokuvantekijöitä ovat esimerkiksi [[David Lynch]] ja [[Jim Jarmusch]].<ref>Nummelin 2009, s. 156–158.</ref>
Hollywoodissa tehdään menestyselokuville nykyisin runsaasti jatko-osia, kuten sarjakuviin perustuvat ''[[Batman elokuvissa|Batmanit]]'', ''[[Hämähäkkimies elokuvissa|Hämähäkkimiehet]]'' ja ''[[X-Men (elokuvasarja)|X-Menit]]''. Myös tietokonepeleihin perustuvat elokuvat ovat 2000-luvulla yleistyneet.<ref>Nummelin 2009, s. 153.</ref>
===Muiden maiden elokuvan historia===
Aasiassa on aina tuotettu paljon elokuvia, ja Kiina, Japani ja Intia ovat suuria ja tärkeitä elokuvien tuottajamaita. Kiinassa 1960-luvun [[Kulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksella]] oli rajoittava vaikutus maan elokuviin aina 1980-luvulle asti, jolloin [[Kiinan elokuva|maan elokuvatuotanto]] vapautui. [[Hongkong]]issa on tuotettu paljon [[Kungfu-elokuva|kungfu-elokuvia]]. Arabimaista [[Egypti]]ssä tehtiin jo 1920-luvulla paljon elokuvia. [[Iranin elokuva]] on nousut länsimaissa esiin 1990-luvulta alkaen. Ensimmäinen kokonaan [[Afrikkalainen elokuva|afrikkalaisin voimin tehty elokuva]] julkaistiin vuonna 1955.<ref>Nummelin 2009, s. 115–131.</ref>
{{katso myös|[[Suomalainen elokuva]]}}
===Digitaalisuus===
Viimeisin elokuvatekniikan mullistus on [[Digitaalinen|digitaalisuus]]. [[Digitaalinen elokuva|Digitaalinen kuvaus]], editointi ja äänen taltiointi yleistyivät nopeasti [[1990-luku|1990-luvun]] aikana, ja niistä on tullut varsinkin amatöörielokuvaajien keskuudessa suosittuja tekniikan suhteellisen halpuuden takia.
===Dokumenttielokuva===
Ensimmäinen nykyaikainen [[dokumenttielokuva]] oli [[Robert Flaherty]]n ohjaama ''[[Nanook, pakkasen poika]]'' (1922). Seuraavalla vuosikymmenellä englantilainen dokumenttielokuva koki kukoistuskautensa. Myös [[natsi-Saksa]]ssa 1930-luvulla tehdyt dokumenttielokuvat ''[[Tahdon riemuvoitto]]'' ja ''[[Olympia (elokuva)|Olympia]]'' ovat jääneet dokumenttielokuvan historiaan. Toisen maailmansodan jälkeen syntyi Ranskassa ja Yhdysvalloissa niin sanottu totuuselokuva, joka on tehty hyvin pienellä kalustolla ja joka seuraa tavallisten ihmisten elämää. 2000-luvulla on tehty erityisen paljon poliittisia dokumenttielokuvia.<ref>Nummelin 2009, s. 68–74.</ref>
===Animaatioelokuva===
[[Animaatio]]elokuvia alettiin tehdä jo 1800-luvun lopulla. Varhaiset animaatiot perustuivat yleensä [[Sarjakuva|sarjakuviin]]. Amerikkalaisen animaation tärkein hahmo on [[Walt Disney]]. Hänen studionsa on tehnyt lukuisia klassikoita kuten ''[[Lumikki ja seitsemän kääpiötä]]'' (1937), joka oli maailman ensimmäinen pitkä värianimaatio. Myös Warnerin ja MGM:n animaatio-osastot tuottivat paljon animaatioita, kuten [[Väiski Vemmelsääri]] -elokuvia. Television tulon seurauksena animaation taso laski Yhdysvalloissa pitkäksi aikaa. Animaatioelokuvan uusi nousu alkoi 1990-luvulla. Eniten animaatioelokuvia nykyisin tehdään Japanissa.<ref>Nummelin 2009, s. 98–109.</ref>
==Lajityypit==
{{pääartikkeli|[[Elokuvagenre]]}}
Elokuvat voidaan luokitella [[Elokuvagenre|lajityyppeihin]] eli genreihin esimerkiksi niiden sisällön, ilmaisukeinojen ja sävyn perusteella. Samaan lajityyppiin kuuluvilla elokuvilla on yhteisiä piirteitä, joista lajityypit voi erottaa toisistaan. Joidenkin lajityyppien tyypilliset piirteet liittyvät esimerkiksi lavastukseen, kuvauspaikkoihin ja asuihin, kuten lännenelokuvien ja tieteiselokuvien kohdalla. Joissain genreissä erottavina tekijöinä on kerronnan sävy ja vaikutus katsojaan, kuten komediassa ja melodraamassa.<ref name=kavi-lajityypit>{{Verkkoviite | Osoite = http://elokuvapolku.kavi.fi/fi/elokuvapolku/elokuvakulttuuri/lajityypit | Nimeke = Elokuvakerronta: Lajityypit | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 19.4.2019 | arkisto = https://web.archive.org/web/20190418212355/http://elokuvapolku.kavi.fi/fi/elokuvapolku/elokuvakulttuuri/lajityypit | arkistoitu = 18.4.2019 }}</ref> Lajityyppi antaa käsikirjoittajalle kontekstin. Kun katsoja tuntee elokuvan lajityypin, käsikirjoittajan ei tarvitse selittää tarinaa ja sen henkilöhahmoja erikseen. Näin elokuvan kerronta saadaan taloudellisemmaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://elokuvantaju.aalto.fi/oppimateriaali/elokuvakulttuuri/genre.jsp | Nimeke = Genre | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Elokuvantaju | Viitattu = 19.4.2019 }}</ref>
Yleisiä lajityyppejä ovat esimerkiksi [[komediaelokuva]], [[jännityselokuva]], [[draamaelokuva]], [[lännenelokuva]], [[lastenelokuva]], [[nuortenelokuva]], [[Elokuvamusikaali|musikaali]], [[kauhuelokuva]], [[sotaelokuva]], [[rakkauselokuva]], [[melodraama]], [[tieteiselokuva]], [[rikoselokuva]], [[toimintaelokuva]] ja [[film noir]].
{{Katso myös|[[Luettelo elokuvan lajityypeistä]]}}
==Suhde muihin taiteisiin==
Nuorena taiteenlajina elokuva on hyödyntänyt muiden taiteenlajien keinoja monipuolisesti. Elokuvateoreetikko [[Ricciotto Canudo]] kirjoitti jo vuonna 1923, että elokuvassa yhdistyvät [[arkkitehtuuri]], [[kuvanveisto]], [[maalaustaide]], [[kaiverrus]], [[musiikki]] ja [[tanssi]]. Samalla elokuva oli hänen mukaansa kuitenkin taidemuotona erikoislaatuinen.<ref>Bacon 2005, s. 10.</ref>
Elokuva on lainannut tarinoita [[teatteri]]sta, [[Kirjallisuus|kirjallisuudesta]], [[sarjakuva]]sta ja [[ooppera]]sta. Visuaaliset taiteet ovat vaikuttaneet elokuvien [[Lavastus|lavastuksen]], puvustuksen ja kompositioiden suunnitteluun sekä joskus keskeisten teemojen hahmottamiseen kuvallisin keinoin. Arkkitehtuurilla, käyttötaiteilla ja muodin trendeillä elokuviin on luotu ajankuvaa ja sosiaalista miljöötä. Musiikki on aina ollut tärkeä osa elokuvaa ja elokuvaesitystä. Äänielokuvassa musiikki on keskeisessä osassa elokuvan [[dramaturgia]]ssa niin valtavirtaelokuvassa kuin taide-elokuvassakin. Elokuva on saanut malleja ja inspiraatiota myös [[Runous|runoudesta]] sen vertauskuvallisuuden, viitteellisyyden ja assosiaatioiden runsauden kautta. Suuri vaikutus elokuvaan on ollut lisäksi myös muun muassa [[Valokuvaus|valokuvauksella]], [[radio]]lla sekä tekstiili- ja vaatetustaiteella. Yksittäisistä taiteilijoista elokuvia on erityisen paljon innoittanut 1600-luvun alun näytelmäkirjailija [[William Shakespeare]].<ref>Bacon 2005, s. 15–16.</ref>
==Elokuvanteko==
Rivi 77 ⟶ 100:
Elokuvanteko voidaan jakaa viiteen päävaiheeseen: ideointiin, esituotantoon, tuotantoon eli kuvaukseen, jälkituotantoon sekä levitykseen.
Ideointi on elokuvanteon ensimmäinen vaihe. Siinä elokuvalle keksitään idea, lähtökohta tai visio tuotantoa varten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Esituotantoon kuuluu kaikki elokuvatuotantoon liittyvä budjetoitu toiminta ennen varsinaisia kuvauksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
[[Elokuvatuottaja|Tuottaja]] käynnistää ja päättää elokuvatuotannon. Hän löytää ja kehittää projektin sekä järjestää sille rahoituksen. Hän palkkaa käsikirjoittajan, ohjaajan, [[näyttelijä]]t ja muun tuotantohenkilöstön. Hän valvoo käskirjoituksen kehittelyä, kuvauksia ja leikkausta. Hän voi myös osallistua elokuvan levitykseen ja markkinointiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Esituotantoon kuuluu elokuvan taustatyö.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Elokuvan kuvaus on elokuvanteon näkyvin vaihe. Kuvaushenkilöstöön voi kuulua kymmeniä henkilöitä, jotka on jaettu ryhmiin. Koko kuvausten taiteellinen johtaja on [[elokuvaohjaaja]]. Omien ryhmiensä johtajina toimivat esimerkiksi [[elokuvaaja]], [[lavastaja]], [[pukusuunnittelija]] ja [[maskeeraaja]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Kun kuvaukset ovat ohi, elokuvasäveltäjä pyydetään tekemään [[Elokuvamusiikki|elokuvaan musiikki]]. Useimmat elokuvasäveltäjät saavat elokuvasta raakaversion, johon he säveltävät musiikin. Animaatioelokuvassa musiikki poikkeuksellisesti sävelletään jo ennen piirrostyötä.<ref>Kalinak 2010, s. 93–94.</ref> Kun musiikki on sävelletty, orkesteri tai yhtye esittää ja nauhoittaa sen, yleensä säveltäjän johdolla.<ref>Kalinak 2010, s. 109–110.</ref>
[[Kuva:Sala de Postproducción.JPG|thumb|Jälkituotantohuone]]
Jälkityöt ovat työtehtäviä, jotka suoritetaan kuvausten päätyttyä. Niihin kuuluvat muun muassa [[Leikkaus (elokuvataide)|kuvaleikkaus]], äänileikkaus, trikit ja efektit, [[Miksaus|äänen miksaus]] ja elokuvan värimäärittely.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
Kun elokuvan jälkituotanto on ohi, siitä valmistetaan esityskopio, elokuvan lopullinen formaatti, jolta elokuva esitetään yleisölle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =
==Elokuvapalkintoja==
Rivi 118 ⟶ 143:
* [[Elokuvakritiikki]]
* [[Elokuvateatteri]]
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Bacon, Henry | Nimeke=Seitsemäs taide: Elokuva ja muut taiteet | Selite=Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 929. Suomen elokuva-arkiston julkaisuja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen elokuva-arkisto | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-746-514-9}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Huhtamo, Erkki| Nimeke = Fantasmagoria: Elävän kuvan arkeologiaa| Vuosi = 2000| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomen elokuva-arkisto| Isbn = 951-692-483-2}}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Kalinak, Kathryn Marie | Nimeke =Film Music: A Very Short Introduction | Vuosi = 2010 | Sivu = | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija = Oxford University Press | Isbn=978-0-19-537087-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Nummelin, Juri | Nimeke=Elokuvan lyhyt historia | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=BTJ | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-951-692-720-9}}
=== Viitteet ===
Rivi 128 ⟶ 154:
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hänninen, Harto | Nimeke=[[Kinosaurus]]: Elokuvafriikin vuosisata | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-1-13577-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Nummelin, Juri | Nimeke=Elokuvan lyhyt historia | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=BTJ | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-951-692-720-9}}
Rivi 136 ⟶ 161:
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
{{Wikikirjasto-rivi|Elokuvaopas}}
{{Wikisitaatit-rivi}}
Rivi 148 ⟶ 174:
* [http://www.film-o-holic.com/ Film-O-Holic.com], elokuva-arvosteluja ja haastatteluja
* [http://www.episodi.fi/ Elokuvalehti Episodi]
* [
{{Metatieto}}
|