Ero sivun ”Tulitikku” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Venäjän ottelut kuulostavat rumilta, nimen vaihtaminen ja Eurooppa ostaa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) |
||
| (2 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 43:
Vuonna 1845 Helsinkiin myönnettiin tulitikkutehtaan perustamislupa kauppias M. Kurocshkinille ja vuonna 1846 H. F. Bergmanin Tulitikku-wapriikille, josta vuoden 1852 verotustietojen mukaan oli suurin tehdas, joka valmisti 24 miljoonaa tikkua vuodessa. Vähitellen tulitikkutehtaita perustettiin ympäri maata. Suomalaisittain todella suureksi kasvanut oli [[Porin tulitikkutehdas]], joka perustettiin vuonna 1850 ja joka toimi 137 vuotta vuoteen 1987 saakka.<ref name="TM_126"/>
[[Punkaharju]]lla toimii Suomen valtakunnallinen metsäalan keskusmuseo [[Lusto (museo)|Lusto]], jossa Porin Tulitikkutehtaasta saatu aineisto esittelee tulitikkuteollisuutta. Museon verkkosivuilla esitellään muun muassa 70 tulitikkujen valmistukseen liittyvää esinettä.<ref>[http://www.kantapuu.fi Luston museon sivut] {{Wayback|1=http://www.kantapuu.fi/ |päiväys=20200215024244 }}</ref>
Vuonna 1873 perustettiin [[Mäntsälä]]n ensimmäinen tulitikkutehdas [[Hirvihaara]]n kylään. [[Ruotsi]]ssa oppinsa saanut N. F. Ranin sai siihen valtiolta luvan, kun rahoittajaksi oli löytynyt V. F. Bäckman. Yhtiön nimeksi tuli Mäntsälän Tulitikkutehdas. Tehdas menestyi ja vuonna 1915 tehtaalle hankittiin kuorma-auto, Benz-Gaggenaul, sekin Mäntsälän ensimmäinen. Tällä kuorma-autolla tikkuja kuljetettiin sitten 13 vuotta.<ref name="TM_125">Jukka Sihvonen: Syttyy miten sattuu – Tulitikkuja etsimässä, s. 125. TM, Tekniikan maailma 18/09</ref>
Rivi 69:
[[H. C. Andersen]] on kirjoittanut sadun "Pieni tulitikkutyttö". Tunnettu on myös [[Heinrich Hoffmann (kirjailija)|Heinrich Hoffmann]]in [[Jörö-Jukka]] -kirjan tarina "Tyttö ja tulitikut". Andersenin sadussa tikkuja kaupannut Tulitikkutyttö löytyi jouluaamuna kadulle paleltuneena, ja huonosti kävi myös tulitikuilla leikkineelle Lauralle Jörö-Jukka-kirjassa. Hän ei uskonut äitinsä eikä kissojensa varoituksia, vaan syttyi palamaan, niin että jäljelle jäi vain kenkäpari ja läjä tuhkaa.<ref> Jörö-Jukka, Tyttö ja tulitikut</ref> Sen sijaan [[Algot Untola]]n komediassa ''[[Tulitikkuja lainaamassa]]'' ovat tulentekovälineet saaneet monet nauramaan niin elokuvaa tai näytelmää katsellessa kuin kirjaa lukiessakin. Eikä huonosti käynyt [[Alfred Nobel]]illekaan, joka kauppasi lapsena tulitikkuja kadulla ja jatkoi siitä [[dynamiitti|dynamiitin]] keksimiseen.<ref name="TM_125"/>
Merimiehillä on ollut oma tapansa sytyttää tulitikku. Merillä tuulee ja tulitikun liekki pyrkii sammumaan heti kun pään aines on palanut. Merimiehet kostuttavat rikkipään suussa, jolloin se palaa vaivoin ja hitaasti.
==Katso myös==
Rivi 85:
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.kantapuu.fi Luston museon sivut] {{Wayback|1=http://www.kantapuu.fi/ |päiväys=20200215024244 }}
* [http://www.arjenhistoria.fi/?q=%22otk%3An+tulitikkutehdas%22&limit=0 OTK:n tulitikkutehdas Arjenhistoria.fi palvelussa]
* [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/884265?page=24 Kun ensimmäinen tulitikku raapaistiin maassamme. Runebergin historiallinen joululahja Topeliukselle. 100-vuotismuisto], Suomen Kuvalehti, 17.12.1932, nro 51-52, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
* [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/763342?page=6 Tulitikun historiaa], Seura, 29.06.1938, nro 26, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
{{Metatieto}}
| |||