Pitkittynyt koronakurimus on lisännyt lomautusten määrää merkittävästi. Lähes 20 vuotta matkailualalla työskennellyt Pilvi Orpana lomautettiin alkuvuodesta 2021. Nyt hän haluaa omalla esimerkillään osoittaa, että hankalastakin tilanteesta voi selvitä ja ammentaa oppia työelämään.
Monipuolinen ja sosiaalinen työ jaksaa innostaa Pilvi Orpanaa joka arkipäivä, kun hän hörppää aamuteensä ja hurauttaa autollaan työpaikalleen. Orpana työskentelee Naantalin Kultaranta Resortissa myyntineuvottelijana sekä hää- ja juhlasuunnittelijana.
Kun on työskennellyt matkailualalla myynnin ja markkinoinnin parissa lähes kaksi vuosikymmentä, on nähnyt ja kokenut valtavasti. Uuden äärelle Orpana joutui uudenvuoden 2021 kynnyksellä, kun hän sai työnantajaltaan sähköpostin. Edessä olisi kolmen kuukauden lomautus.
”En ollut koskaan ollut urani aikana lomautettuna, saati työttömänä. Olihan se melkoinen shokki”, Orpana muistelee ensireaktiotaan.
Uutinen tuli yllätyksenä, vaikka Orpana oli seurannut huolestuneena matkailu- ja ravintola-alan kurjaa tilannetta siitä lähtien, kun korona-aalto jysähti Suomeen. Hänen työpaikallaan lomautuksiin ei kuitenkaan ollut tarvinnut tarttua kuin vasta vuoden 2021 alussa.
Puoli vuotta lomautusuutisen jälkeen hän haluaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä – onhan lomautuksesta joutunut kärsimään niin moni muukin. Kun omaa kohtaloa voi peilata muiden kokemusten kautta, vertaistuen voima on mieletön.
”Omaa oloani helpottaa huomattavasti, kun voin kertoa avoimesti lomautuskokemuksestani. Lomautus ei ole kuitenkaan työntekijän oma vika vaan hankalan tilanteen sanelema ratkaisu”, Orpana toteaa.
Lomautusuutinen sysäsi tunteiden vuoristoradalle
Kun Pilvi Orpana sai kuulla lomautuksestaan, hänen ajatuksensa lähtivät kiertämään kehää: Miksi juuri minut lomautettiin? Enkö osaakaan tehdä töitäni tarpeeksi hyvin? Eikö minua enää haluta työpaikalle?
”Aluksi tunsin itseni epäonnistuneeksi ja jollain tavalla eriarvoiseksi. Ensimmäiset päivät menivät itkun ja harmituksen valtaamissa tunnelmissa”, Orpana kertoo.
Hän vastasi työnantajansa sähköpostiin vasta viisi päivää myöhemmin.
”Olen niin tunneihminen, että olisin varmasti vain itkenyt, jos olisin soittanut saman tien. Lomautus tuntui sen verran kovalta palalta.”
Vaikka matto nykäistiinkin Orpanan jalkojen alta yllättäen, pian hän alkoi sisäistää tapahtunutta. Kun lamaannus ja suru meinasivat vallata mielen, hän muistutti itselleen, että kaikki tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja.
”Tunteiden vuoristoradasta huolimatta tiesin, että olen oikeasti hyvä työssäni. Se auttoi vähitellen hyväksymään tilanteen, koska lomautuksen syy ei ollut minussa. Välillä minulla oli oikein hyviäkin päiviä”, Orpana vakuuttelee.
Täydellinen pysähtyminen teki hyvää
Orpana kertoo olleensa aina työorientoitunut ihminen, jolle ylityöt ovat olleet arkipäivää. Hän nauttii suunnattomasti, kun hommat luistavat kuin rasvattu. Motivaatiota ei tarvitse metsästää, kun flow-tila iskee.
”Rakastan työtäni ja teen sitä vähintään 150 lasissa. Myönnän olevani ylisuorittaja”, Orpana kuvailee.
Siksi lomautusuutinen tuntui ahkerasta naisesta isolta mullistukselta. Vaikka Orpana ei ole koskaan uupunut työnteosta, hän ymmärsi, että pysähtyminen voi tehdä hyvää – vaikkakin pakon sanelemana.
”Yhtäkkiä minun ei tarvinnut olla tilivelvollinen kenellekään. Sain tehdä juuri niitä asioita, joita halusin – tai olla tekemättä mitään”, Orpana naurahtaa.
Kun Orpanan mies lähti töihin, hän itse katsoi Netflixiä, nukkui päiväunia ja kävi kävelyllä metsässä. Orpana innostui myös toden teolla päivittämään Primadonnat-blogiaan, ja kirjoittamisesta tuli hänelle entistä tärkeämpi henkireikä.
Joinain päivinä hän saattoi tyhjentää juuri ja juuri astianpesukoneen. Vaikka päivärytmi menikin sekaisin, se ei haitannut.
”Vihdoin minulla oli oikeasti aikaa ajatella, mitä haluan tehdä elämässäni. Kun on aidosti läsnä omien mietteidensä kanssa, ne selkiytyvät kummasti. Töissä tahti on kuitenkin aika kova, eikä silloin ehdi pohtia syvällisiä”, Orpana tuumaa.
Tukiverkosto kannattelee vaikeimman ajan yli
Työyhteisö on Orpanalle kuin toinen perhe: kahvitauoilla voi nauraa kollegoiden jutuille, eikä lämmintä me-henkeä voita mikään. Hän arvostaa sitä, ettei yhteys työkavereihin katkennut lomautuksen aikana.
”Juttelin työkavereideni kanssa lomautuksesta tosi avoimesti. Turvallinen keskusteluyhteys tuntui äärimmäisen arvokkaalta. Vaikeistakin tunteista oli luontevaa puhua yhdessä”, Orpana iloitsee.
Työyhteisön henkisen tuen lisäksi Orpana sai esihenkilöiltään apua siihen, miten lomautustilanteessa kuuluu toimia oikeaoppisesti. Hän ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi ja haki korvausta omasta ammattiliitostaan.
Aivan täysin Orpana ei kuitenkaan irrottautunut töistä. Hän teki omasta halustaan markkinointihommia työnantajalle sen verran kuin ansiopäiväraha antoi myöten. Näin hän pysyi myös kartalla siitä, mitä työpaikalla tapahtuu.
”Mietin kyllä monesti, millainen ahdistus ja tuska lomautuksesta voi tulla sellaiselle henkilölle, jolla ei ole riittävää tukiverkostoa tai joka ei pärjää rahallisesti. Kaikki kunnia siis myös kumppanilleni, joka kannatteli minua vaikeana hetkenä. Myös läheiset ystäväni olivat läsnä”, Orpana pohtii.
Lomautus opetti armollisuutta omaa jaksamista kohtaan
Lomautuksen aikana Orpanan jaksamista auttoi tieto siitä, että työt jatkuisivat kolmen kuukauden jälkeen. Kun lomautusta oli kestänyt kaksi kuukautta, poikkeustilanteesta muodostui uusi normaali.
”Mitä lähemmäs töihin paluu alkoi koittaa, sitä jännempi fiilis minulle tuli. Oli jotenkin outo olo, kun muut olivat paiskineet täysillä hommia sen ajan, kun itse olin ollut lomautettuna”, Orpana miettii.
Huhtikuun 12. päivä Orpana hyppäsi jälleen työn touhuun. Vaikka lomautus oli ollut henkisesti rankka koettelemus, se oli myös iso oppimisen paikka. Ennen kaikkea hän oivalsi, ettei maailmaa tarvitse tehdä valmiiksi yhden päivän aikana. Joillekin asioille voi myös sanoa reippaasti ei.
Armollinen asenne itseä kohtaan kantaa jo hedelmää.
”Vaikka yhteiskunta pyörii hektisesti, minun työpäivieni ei tarvitse venyä määräänsä enempää. Kun laitan läppärini kiinni, se pysyy kiinni. Minun ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7”, Orpana huokaisee.
Kun työajalle asettaa selkeät rajat, voimia jää myös vapaa-ajalle. Silloin voi tehdä juuri niitä asioita, joista nauttii eniten – ihan niin kuin lomautuksen aikana. Positiivinen energia lataa akkuja myös mielekästä työntekoa varten.
”Työn merkityksellisyys on minulle äärimmäisen tärkeä juttu. Haluan jatkossakin kokea uusia asioita, haastaa itseäni ja kehittyä työssäni. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, ja siksi siitä kannattaa nauttia.”
Lue myös:
Emilia, 27, lomautettiin koronan vuoksi – ensin hävetti, mutta tärkeä oivallus johti uudelle uralle
Yrittäjä Jami Uuttu, 29, ei anna koronakriisin lannistaa – vaihtoi markkinoinnin ikkunanpesuun
Iida Soininen, 26, menetti työnsä koronan vuoksi – irtisanominen sysäsi lopulta unelmien uralle
Nelli Leppänen
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
